Penrith – Katoomba. Lenkki on tehty! 15 121 km mittarissa.

Penrithin leirintäalue on huonoimmasta päästä mitä olen milloinkaan ollut. Kallis, meluisa ja teollisuusalueen takana. Sosiaalitilat olivat molemmissa päissä aluetta, mutta miesten puoli oli suljettu perimmäisestä rakennuksesta, siksi minun oli käveltävä läpi alueen aina kun oli vessaan asiaa. Avoimissa tiloissa oli toivomista, hanat eivät toimineet ja altaita oli tukossa. Alue on rautatien varressa, junien melu ja tärinä tuntuu koko alueella. Yöllä kulkee raskaita tavarajunia. 16 A$ on paljon pelkästä teltan paikasta. Saman hintaisia alueita on ollut, mutta taso on ollut aivan toista. Yöllä oli muutenkin kohinaa, kaupungissa kulki tiuhaan hälytysajoneuvoja ja jostain kuului ammuntaa.

Emu Plains on 30m korkeudella merenpinnasta. Seuraava paikka on Emu Heights. Välillä on muutama kilometri mutkatietä ja 300 m korkeusero. Harmittavasti tie on niin jyrkkä, että polkeminen ei tule kysymykseen, on työnnettävä. Sekin oli työlästä ja välillä oli pysähdyttävä hengähtämään. Onneksi matka oli lyhyempi kuin Snowy Mountaisilla, siellä työntömatka oli pidempi ja lastikin oli suurempi.

Kun jyrkin osa oli ohi, jatkui matka polkemalla. Nopeus ei päätä huimannut, matka on ylämäkeä koko ajan. Matkan varrella on pieniä kaupunkeja jotka kuuluvat yhteen, yhteinen nimi on Blue Mountain City. Vähän outoa, koska kaupungit ovat aika pieniä. Kunkin kaupungin kohdalla on korkeuslukema. Kun matka hitaasti eteni pystyi seuraamaan myös korkeuden muutosta. Leura on Katoomban kanssa melkein samaa kaupunkia. Otin Leurassa Tourist Route 5:n joka kulkee ”turistikohteiden” kautta. Echo Point´issa kuulin suomen kieltä. Sydneyläinen Martti Hentunen oli tullut näyttämään parin viikon lomalla olevalle Kristian Ervanteelle Katoomban nähtävyyksiä. Juttelimme jonkin aikaa, Martti kyseli paljonkin matkasta. Kun katsoimme pyörää ja keskustelimme alkoi paikalle kerääntyä joukkoa joka sitten vuorostaan kyseli samoja asioita uudestaan englanniksi. Yksi amerikkalainen vanha pariskunta kyseli varsin paljon, hekin olivat pyöräilijöitä. Asioissa mentiin yksityiskohtiin asti ja aikaakin kului. Olin useamman kerran mallina kun yksi ja toinen halusi kuvan Australian kiertäneestä pyöräilijästä. Tuleeko telkkarista? Onko tulossa kirjana? Näitäkin kysymyksiä tuli useamman kerran. Sattui vielä niin jännästi että Martti Hentunen tunsi Veikko Rahkolan. Muisti nimeltä muitakin, joiden luona olin vieraillut. Eli terveiset Martti Hentuselta Veikko Rahkolalle!

Ympyrä sulkeutuu
Hetken päästä jatkoin matkaa ja tulin paikkaan josta viime kerralla otin kuvat ennen lähtiessäni lenkille. Melkein kuusi kuukautta on kulunut ja nyt olen samassa paikassa josta aloitin. 15120 km on poljettu ylä- ja alamäkiä. Monia uusia tuttavuuksia saatu ja kokemusta on tullut paljon. Uskoisin että jonkin verran olen oppinut, vielä tässä iässä; kommunikoimaan vieraiden ihmisten kanssa. En milloinkaan saa samanlaista rutiinia kuin täällä lapset saavat. Jo kouluiän alkaessa he osaavat hoitaa kommunikoinnin kaikkien kanssa luontevasti ja kohteliaasti. Esimerkkinä Veikko Rahkolan pojanpoika Shane, joka koulusta tultuaan tuli käymään isoisänsä talolla. Jo kymmenvuotiaana hän kohteliaasti huomioi vieraan ja teki muutamia kysymyksiä. Kaikki muutkin tapaamieni perheiden lapset ovat olleet aikuisia kommunikoinnissa. Olisivatpa Suomen lapset yhtä hyvin kasvatettu tavoille ja kommunikointiin. Se, esimerkiksi, helpottaisi tuotteidemme markkinointia maailmalla ja muuttaisi käsitystä meistä härmäläisistä. Ei meidän tarvitse muuttaa mitään omasta olemuksestamme, mutta huomaaminen ja muiden huomiointi lisää varmasti oman osaamisemme ja kulttuurimme ymmärtämistä ja sitä kautta kaikkea sitä mistä olemme riippuvaisia maailmalla asioidessamme. Olen myös oppinut positiivisen kiinnostuksen helppouden. Australiassa on kohteliasta olla kiinnostunut muiden asioista. Isoissakin kaupungeissa on, keskustoja lukuun ottamatta, tapana ”nähdä” muut ihmiset ja reagoida. Aivan hyvä esimerkki on kun ajan pyörällä. Jalkakäytävällä kävelevät ihmiset usein ”puistavat” päätään joka tarkoittaa esimerkiksi: Hi mate, pretty hard work, eh? Täällä on opittu hyvin yksinkertaisilla eleillä ilmaisemaan asioita. Kun joku kysyy How´s going , siihen on tapana vastata sopivalla jatkolla. Usein riittää Fine, how r´you? Tietenkin voi jatkaa asiallaan ja päästä asiassa heti eteenpäin. Keskustelun aloittaminen täkäläisittäin on ollut minulle vaikeaa, en oikein ehdi aina mukaan kun asiat menevät nopeasti.

Päivän päätteeksi otin huoneen samasta motellista, jossa olin kuusi kuukautta sitten. Paikka on sama, nyt on talvi ja kylmempi. Tänään oli poikkeuksellinen päivä, oli 18 C täällä Katoombassa, viime aikoina lämpötila on enimmäkseen ollut yhdentoista asteen paikkeilla päivisin. Katoomba on melkein tuhannen metrin korkeudessa joten täällä olosuhteet ovat erilaisia kuin matalalla rannikolla.

Matkalla huomasin vielä yhden asian. Se näkyi jo eilenkin kun otin kuvia Pennant Hill Rd:n näköalapaikalta. Keskusta ja ympäristö on paksun siniruskean savun peitossa. Liikenne on kovaa ja alueella asuu neljä miljoonaa ihmistä. Rekat puskevat mustaa savua, liikkeellä on myös paljon muita autoja jotka syystä tai toisesta savuttavat. Pian Sydney joutuu keksimään jotain asioiden korjaamiseksi.   

Päivän saldo: Kokonaismatka: 55,27 km, Keskinopeus: 10,3 km/h, Maksiminopeus: 36,4 km/h. , Kokonaismatka: 15 121km, Sää: 18 C, Kevyttä tuulta idästä.

North Somersby – Penrith. 15 000 täyteen ja matka lähestyy loppuaan.

Nukuin hyvin mutta heräsin jo hyvissä ajoin ennen kellon soittoa. Kuudelta siten lähdin aamutoimille. Palatessani Veikko oli hereillä ja puristi appelsiinimehua. Keräsin tavaroitani kasaan ja runsaan aamiaisen jälkeen aloin tavaroiden pakkaamisen pyörään.

Vähän yli kahdeksan olin sitten valmis lähtemään. Ritva otti pari kuvaa ja sitten polkaisin tielle. Tunnelma oli samanlainen sekä Isasta Isoahoilta lähtiessä että täällä Rahkoloilla, oli kuin kotoaan olisi lähtenyt. Niin ystävällistä ja välitöntä väki on täällä ollut.

Ajaminen isojen teiden liikenteessä ei ole hauskaa mutta mahdollista. Matkan aikana kuulin sekä tervehdystööttäyksiä että toisenlaisia. Pian aamupäivällä tuli sitten 15.000 km täyteen ylhäällä kukkuloilla. Pysähdyin hätäpuhelimen luo ja otin muutaman kuvan.. Maisemat ovat hienoja, mutta valitettavasti Freeway´lla ei ole helppo pysähtyä kuvaamista varten. Parhaat näköalat ovat silloilta, joissa ei juuri ole pyöräilijöille tilaa, siksi niistä haluaa nopeasti pois. Osan matkasta rinnalla on vanha Pacific Highway. Veikko ajoi sitä kun kävimme tutustumassa rannikkoon. Se on hiljaisempi, mutta siinä ei ole juurikaan reunalla tilaa ja se on kovin mutkainen ja nousua ja laskua on paljon.

Tie kulkee Sydneyn itäosien halki ja aivan läheltä Castle Hill´iä jossa Graham asuu. Parramattassa käännyin Great Western Highwaylle, tielle numero 44, joka johtaa Sinisille Vuorille. Penrith, jossa yövyn leirintäalueella teltassa, on vielä melkein meren pinnan tasolla. Täältä alkaa nousu vuorille tuhannen metrin korkeuteen. Katoombaan on matkaa 50 km, alkumatka nousua. Katoombassa on korkeuden takia kylmempää, yöllä on ollut pakkasta. Täällä perjantai-aamuna oli 3 C, joten viileää on täälläkin. Tänään lenkki tulee täyteen, sen jälkeen tarkistan ehdinkö käydä vielä Jenolan luolilla vai lähdenkö jo Castle Hillin suuntaan.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 103,57km, Keskinopeus: 15,5 km/h, Maksiminopeus: 53,3 km/h, , Kokonaismatka: 15066km, Sää: 18 C, Kevyttä tuulta.

North Somersby. Vierailu Iso-Ahoilla. Vanhoja aikoja muistellen...

Aamulla herätys oli jo kuudelta, koska seitsemältä oli tarkoitus lähteä Iso-Ahon Erkille ja Helenalle (Annelille). Aamiaisen jälkeen lähdimme Pictoniin, matkalle jonka Veikko arvioi kestävän kolmisen tuntia. Kolmen tunnin jälkeen olimmekin Pictonissa. Erkki oli pihalla vastassa, kun saavuimme heidän pihalleen.

Erkki ja Helena ovat asuneet Australiassa nelisenkymmentä vuotta. Toimivat aikoinaan kanafarmareina, ovat nykyään eläkkeellä. Erkki on ollut rakennushommissa eläkkeelle jäämiseensä saakka. Erkki on rakentanut varsin mukavan ja näyttävän talon jossa on paljon Erkin rakentamia huonekaluja ja koriste-esineitä.

Keskustelimme menneistä ajoista ja mukaan mahtui myös nykypäivän pohtimista. Aika kului nopeasti. Helena tarjosi kahvin ja maittavan lounaan. Vaikka olen Erkkiä ja Helenaa nuorempi, oli meillä paljon sellaisia yhteisiä asioita joista riitti juttua. Erityisesti keskustelimme siitä, miten hankalaa ja raskasta elämä aikoinaan on maaseudulla ollut ja miten se on vaatinut paljon kaikilta.

Suunnitelman mukaisesti lähdimme takaisin kotimatkalle hieman ennen kolmea iltapäivällä. Liikenne kulki mukavasti ja olimmekin takaisin jo hieman viiden jälkeen.

Aloitin matkan jälkeen valmistelut huomista lähtöä varten. Tämänpäiväisellä matkalla menimme samaa reittiä, jota huomenna pääsen kohti Blue Mountais´ia. Reitti on aika vilkas, mutta varmastikin ajettava.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 14962 km , Sää: 18 C, Kevyttä tuulta.

 North Somersby. Vierailu Jauhiaisilla.

Aamulla nukuin likimain seitsemään. Jostain syystä en herännyt Polarin herätykseen kuudelta.

Aamu meni tavalliseen tapaan, olimme sopineet käyvämme Mt Whitessa aamupäivällä Jauhiaisten luona. Jauhiaisilla on puutarha jossa kasvattavat kamelioita ja hortensioita. Heidän poikansa Jukka hoitaa käytännössä osakeyhtiötä. Kaikki näytti hyvin hoidetulta ja asialliselta. Jaakko esitteli puutarhaa ja toimintaa ja kertoi myös historiasta. Ovat olleet Australiassa nelisen kymmentä vuotta. Jaakko on iältään 78, sekä Jaakolla että Kertulla on puutarha-alan koulutus Suomessa. Pariskunnalla on myös tytär joka asuu ja elää Australiassa, mutta ei ole puutarhan käytännön toiminnassa mukana.

Vierailun jälkeen lähdimme takaisin Somersbyhyn. Siellä aloitin auton pesun ja pienen siivouksen. Veikolla on uusi Camry Automaatilla. Pesun ja lounaan jälkeen Ari tuli paikalle ja aloitti Veikon kanssa appelsiinien pakkaamisen. Minä puolestani laitoin pyörää ajokuntoon ja peräkärryn perään. Renkaassa säilyy ilma, vaikkakin rengas on nyt niin ohut, että voi helposti mennä toistamiseen rikki, jos ajaa lasin päälle tai lisää sorvilastuja on tiellä. Tulomatkalla renkaan tyhjeneminen johtui sorvilastusta joka oli mennyt renkaaseen. Takarenkaassa oli mennyt lasia, joka olisi aiheuttanut renkaan rikkoontumisen, jos en olisi huomannut ottaa sitä pois.

Lähden huomenna Katoomban suuntaan, jos emme lähde Pictoniin. Pictonissa asuvat Isoahon Erkki ja Anneli, he ovat olleet Australiassa jo yli 40 vuotta.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 14962, Sää: 16 C, Kevyttä tuulta.

North Somersby. Appelsiinien poimintaa auringossa ja Nupposilla vierailu

Uni maistui ja sitä sai taas riittävästi. Nyt kun olen ollut vähän aikaa rauhassa ja syönyt hyvin, alkaa olo tuntua normaalilta. Unta tuntuisi tarvitsevan vähemmän, sillä aamulla olin pirteänä jo viiden aikana, nukkumaan menin puoli yhdeksän maissa. Myöhemmin illalla olisi tullut lähetys formulakisoista, mutta sänky voitti.

Aamulla kirjoitin perheen tietoja ylös. Ne ovat Veikon kortilla. Tänä päivänä oli appelsiinien poimintapäivä. Ari tuli aamulla ja lähti pellolle. Lähdin Veikon mukana harjoittelemaan poimintaa. Sain poimittua kenties kolmasosan siitä, mitä Veikko ja Ari. Poiminta vaatii johdonmukaisuutta ja oikeaa tekniikkaa. Kaikkia appelsiineja ei poimita, vielä vihreät jätetään kasvamaan ja valmistumaan. Myös pienet jätetään puuhun. Puissa oli epänormaalisti nyt myös seuraavan sadon vihreitä appelsiineja ja kukkia. Veikko kertoi että ilmiö johtuu epänormaaleista sääilmiöistä, jotka johtivat puita harhaan.

Poiminta oli sinänsä mukavaa hommaa, aurinko paistoi ja sää tuntui jopa hieman kuumalta puskissa ryömiessä. Poimimme kolme laatikkoa, yhteensä puoli toista tonnia. Poiminnan jälkeen laatikot ajettiin vanhalla traktorilla vajalle jossa ne purettiin trukilla. Trukki on vanha Clark, jossa on vielä sivuventtiilimoottori. Käynti on vähän epätasaista ja Veikko kertoikin että kone tarvitsisi uuden virranjakajan. Ensimmäinen laatikko upotettiin liuokseen jossa ne käsitellään liuoksella joka estää esim. erilaisten homesienten leviämisen. Laatikoita ei vielä lajiteltu, lajittelu ja vahaus tapahtuu myöhemmin.

Aamulla laitoin pyykkiä koneeseen. Poiminnan jälkeen pyykki oli naruvalmis. Sen jälkeen Veikko kertoi että menemme käymän Nupposille, Hugolle ja Lahjalle. He asuvat kymmenisen kilometrin päässä. Mennessämme kävimme Suomi-Hallilla. Se on seuran oma rakennus jossa pidetään tärkeitä tilaisuuksia aika-ajoin.

Hugo ja Lahja ovat olleet Australiassa 40 vuotta. Lahja on käynyt Suomessa tänä vuonna ja edellisen kerran 22 vuotta sitten. Hugo arveli että ei enää ehdi lähteä Suomeen. Kahdella elossa olevalla lapsella on kaksi ja kolme lasta, yksi lapsista on kuollut jättäen jälkeensä neljä lasta. Tyttö Lea on mukana jonkin verran suomalaisten tilaisuuksissa.

Vierailu oli oikein mukava. Lahja on kovasti puhelias Karjalainen ihminen.

Päivän saldo: Sää:  18 C, Kevyttä tuulta.