Frankston-Geelong. 

Lähdin kahvikupin jälkeen liikkeelle rauhallisesti. Vauhtia alkoi piristää kun pyöräilijöitä oli menossa samaan suuntaan paljon. Osa lienee lähtenyt Melbournesta, osa lähempää, mutta kun oli sunnuntai, oli hyvää aikaa tehdä lenkki. Niemimaa (peninsula) tuntuu olevan pyöräilyyn sopiva, pyöräilijöille on suuren osaa matkasta oma kaista.

Yhdessä vaiheessa neljän pyöräilijän porukka ohitti minut. Meno oli kuitenkin sen verran verkkaista että päätin peesata. Mukavasti säilyin tasamaalla ja alamäissä mukana. Vasta kun tuli pidempi nousu, jäin heidän matkastaan. Tietenkin olisin jäänyt jos olisivat yrittäneet mutta ensin eivät edes huomanneet että olen muutaman metrin päässä seuraamassa.

Tien varrella on ollut viinitarhoja melkein koko matkani ajan. Viinitiloilla on usein ravintolat ja maistajaiset, niitä en vielä ole kokeillut. Olen kuitenkin ostanut kaksi australialaista kuohuviinipulloa matkan varrella. 

Kun olin Safety Beachin kohdalla rannalle, alkoi mittakaava seljetä. Linnuntietä Melbourneen on noin 60 km, silti Melbournen korkeat rakennukset näkyvät horisontissa. Lahti on juuri niin iso että vastakkaista rantaa on vaikea havaita.

Menin Sorrentossa laiturille tarkistamaan paattien aikatauluja. Pian autokatamaraani tulikin ja ostin siihen lipun, pyörän kanssa 10 AUD. Matka kestää puolisen tuntia, eikä sen aikana mitään ihmeellistä ole nähtävissä.  Länsirannalla paatti tulee Queenscliff´in rantaan. Kaupunki on tekovanha, monet rakennukset ovat rakennettu vanhaan Viktoriaaniseen tyyliin vaikka ovat uusia.

Pian kaupungista lähdön jälkeen alkoi taas tulla maalaismaisemaa vaikka liikenne Bellarine Highwaylla olikin kovaa. Paikalliseen tapaan tien varren pienet kyltit tarjosivat kaupan hevosen ja lehmän sontaa, kissanpentuja ja paljon muuta. Isommissa kylteissä on tarjolla laamoja, hevosia ja kaikkea mitä voi tarvita. Tien varressa on usein autoja jotka ovat myytävänä. Victoriassa on taajamissa 50 km nopeusrajoitus. NSW:ssä ei ole, niinpä kaupungin pääkatua voi ajella jopa sataa (teoriassa). Systeemi kuitenkin toimii ja useimmiten kaikki viestit on kirjoitettu myös selväkielisiin kyltteihin. Yhtäläisyyksiä on paljon Yhdysvaltojen liikennefiilikseen. Kaahareita täälläkin on ja varsinkin nuoret nopeilla Holdenin avolava-pakuilla ajavat melkoista haipakkaa. Johtuu siitä, että niissä on jopa V8 koneita ja 350 hv. Bensa on halpaa, halvempaa kuin Diesel, siksi isojakin autoja myydään nähtävästi bensakoneina. SUV:t ovat suosittuja, niissä on usein 4,5 l bensakoneita. Litra bensaa maksaa 0,95 AUD ja Diesel 1 AUD, eli pottoaine on n. 60 % suomalaisesta tasosta. Varsinkin isot autot ovat halpoja suomalaiseen tasoon verrattuna. 25000 AUD saa auton joka Suomessa maksaa 30000 €, eli käytännössä puolet.

Geelongin kaupunki on lahden länsirannan suurin kaupunki ja omassa lahdessaan. Sinne tultaessa kaupunkia on pitkään ennen kuin tullaan keskustaan. Välillä tuntuu että kaupunki on jo loppunut kunnes keskusta tulee vastaan. Varsinaisen keskusta on lahden pohjukassa, siellä on myös Geelong Yacht Clubin satama satoine veneineen. Veneet täällä ovat huonompikuntoisemman näköisiä kuin Suomessa, paljon myös vanhempia veneitä. Olipa laiturissa purjehdusseuran rekisteröitynyt Swan, joka oli muistaakseni 73 jalkainen. 

Kaupunkikierroksen päätin Smorgys´in All You can Eat ravintolassa vanhalla villalaiturilla. Sen jälkeen on jo mukava lähteä kirjoittelemaan päiväkirjaa kun masu pullottaa, tavallistakin enemmän. Mikä olisikaan voinut estää kun sai kunnon lihapulliakin. Mutta perunapuuroa ei ollut. Miinus siitä.

Päivän saldo: 84,9 km. Keskinopeus 17,7 km/h. Päivän maksiminopeus 49 km/h..

Ringwood-Frankston sekä lyhyt tutustuminen Melbourneen. 

Päivä oli pääasiassa tutustumista Melbourneen. Aamulla jätin tavarani motellille, isäntä Noel järjesti niille paikan takahuoneesta. Pyörä oli jo entuudestaan vajassa, tässä motellissa ei pyöriä saa tuoda huoneeseen. Vaikka saisikin, yhdistelmäni on niin pitkä, että itse ei enää sovi liikkumaan huoneessa mukavasti. Kaikki tähänastiset motellihuoneet ovat olleet tilavia ja hyvässä. Tyyli on aivan sama kuin Yhdysvalloissa, joissa huoneet ovat suuria ja siistejä. Pitkien etäisyyksien maassa motelleja tarvitaan paljon, ja niitä on useimmiten jo suomalaisen kylän kokoisessa paikassa. Hintataso on edullinen, 40-100 AUD eli 24-60 €. Edullisen hinnan ymmärtää kun huomioi, että henkilökuntaa vaativia palveluja ei yleensä ole vaatimatonta, maksullista aamiaista lukuun ottamatta. Melkein kaikki lienevät perheen omistamia ja hoitamia. Ringwoodin motellissa isäntä Noel ja vaimo Annette hoitivat vuorotellen paikkaa, välillä yhdessäkin, silloin perheen kenties kolmivuotias poika oli myös paikalla.

Rakennukset on tehty tähän ilmastoon sopivaksi. Ikkunat ovat yksinkertasia, huoneen ulkoseinä saattaa olla peltiä. Ylläpidossa suurin menoerä lienee ilmastointi, joka kuuluu melkein kaikkiin motelleihin vakiovarusteena. Joissain on lämmityskin, toissayönä palelin kun en viitsinyt lähteä kääntämään lämmitintä päälle.

Mistä cd-kartta?
Yritin löytää Melbournesta karttamyyntipaikkaa, jossa olisi hyvä valikoima ohjelmistotuotteita. Pari yritystä oli mutta toisessa myyjät eivät tienneet asiasta mitään. Toisessa, Paddy Pallin´illa, myyjä sanoi että en minä sellaista tarvitse ja jos tarvitsen sen saa ladattua ilmaiseksi netistä. Pitää osittain paikkaansa. Myyjän luulisi mielellään myyvän, jos kerran asiakas jotakin kysyy.

Takaisin Ringwoodissa olin kolmen maissa, sen jälkeen ajoin läpi kaupungin itäosien Frankstoniin, joka ei enää kuulu Melbourneen. Matka kovasti liikennöidyllä monikaistaisella tiellä ei ole huoletonta, täällä(kin) tuntuu olevan kuskeja jotka eivät jätä pyörään minkäänlaista turvaväliä. Muuten kaupunkiliikenteessä ei ole hankala ajaa. 

Päivän saldo: 49,29 km. Keskinopeus 16 km/h. Päivän maksiminopeus 40,7 km/h. Iltapäivällä 19C Melbournessa.

Yea – Ringwood Melbourne. Amerikkalainen pariskunta

Rauhallinen ajopäivä, mutta kylmää ja sateista. Suomessa en olisi lähtenyt ajamaan näin kylmässä. Hotellin isäntä Noel kertoi että iltapäivällä lämpötila 17C.  Aamulla motellista lähtiessä peräkärryn rengas taas tyhjänä. Vaihdoin uuden sisärenkaan, kaipa nyt ilmat pysyy.

Matkalla tapasin amerikkalaisen vanhemman pariskunnan pyöräilemässä kohti Beechworthia. Juttelimme hetken. Rouvalla oli trike, vähän olivat odottavalla kannalla. Rouva valitti että herra ei pidä kun hän jää jälkeen ylämäissä. Olivat käyttäneet pyörän lukkoja apuneuvona niin että USA:n länsirannikolta oleva pariskunta pysyy yhdessä myös ylämäessä. Molemmat olivat ainakin 70 joten kyllä nuo jenkit osaa.

Matka Lilyvalen jälkeen oli jo kaupunkiolosuhteissa. Äkisti rauhallinen  maalaisympäristö muuttuu suurkaupungiksi. Majoituin Budget-ketjun motelliin. Lähden tästä katsomaan vaikka mongolialaista ruokapaikkaa..Sellainen on tässä lähistöllä.

Päivän saldo: 80,21 km. Keskinopeus 15,1 km/h. Päivän maksiminopeus 47,2 km/h. Yöllä satoi. Aamulla 10C ja pilvistä. Iltapäivällä n. 17C  

 Mansfield-Yea. Vähemmän kuolleita kenguruita

Lähdin rauhallisesti liikkeelle, söin kaupungilla nk. Big Breaky´n yhdessä kahvilassa. Cappuchino maistui erittäin hyvältä, täällä on muuten vain noita pulverikahveja.

Heti lähdön jälkeen alkoi sataa ja tuuli vastaan voimakkaasti. Vesi tuli kuuroina joita edelsi kovat tuulenpuuskat.  Sadetta ei tullut paljon eikä se kastellut juurikaan. Tekipähän kylmän olon jaloille. Yllä minulla oli fleece, joka on hyvä asuste pyöräillessä. Se hengittää hyvin ja sateen kastelemana se kuivuu pian.

Maisemat olivat lievää kumpua, vain yksi pidempi nousu puolenvälin jälkeen sekä toinen loppupuolella. Sellaista tavallista. Korkeimmillaan tie oli 400 m korkeudessa kyltin mukaan, siitä se laskeutui sitten pariin sataan. Tästä kohti Melbournea lähdettäessä alkaa nousu, tie kulkee Dividing Rangen yli, eli Australian etelä- ja itärannikon läheisyydessä oleva vuorijonojäänne. Samaa olivat myös Snowy Mountains johon Kosciuszckon vuorikin kuuluu.

Aamulla ennen lähtöä huomasin että peräkärryn rengas oli jälleen tyhjänä. Rengas irti ja paikaten. Kävi nopeasti kun vuotavan paikan sai selvitettyä pesualtaassa. Nyt syynä oli pieni tikku, jonkun hedelmän siemenestä tai oksasta, joka oli reiittänyt sisärenkaan.

Koalavaroituksia muttei yhtään koalaa
Tämänpäiväisellä reitillä oli koalavaroituksia yli 20 km:n matkalla. En kuitenkaan nähnyt yhtään. Kerran kun pysähdyin juomaan ja ottamaan yhden valokuvan, yksi auto hidasti ja katsoivat kovasti olenko kuvaamassa koalaa. Mutta en. Kuolleita kenguruja oli vähän vähemmän kuin tavallista. Kaksi kilpikonnaa oli luultavasti kuolleena tien sivussa. 

 Huomisen perjantain jälkeen olen niin lähellä Melbournea, että voin käydä katsomassa kaupunkia junalla vaikkapa. Sanoivat että pyörällä ei Melbourneen kannata mennä. 

Päivän saldo: 77,19 km. Keskinopeus 15,0 km/h. Päivän maksiminopeus 40,2 km/h. Yöllä satoi. Aamulla 12C ja pilvistä. Tuuli lännestä. Iltapäivällä n. 20C

 Milawa-Glenrowan-Benalla-Mansfield.
Takarengas tyhjänä.
Olen nyt matkalla kohti Melbournea, vähän siksak-reittiä, mutta eteenpäin mennään.
Aamulla lähtiessäni ihmettelin takaa lähtevää ääntä. On sieltä aikaisemminkin ääntä lähtenyt mutta tämä oli toisenlaista enkä heti osannut sitä yhdistää mistä se voi olla kotoisin. Kymmenen kilometrin ja Oxleyn jälkeen pysähdyin tarkistamaan syytä. Peräkärryn rengas tyhjä. Olin ajanut rengas tyhjänä leirinnästä saakka. Tarkistin tuhoja, ja oli aivan vähällä, että ulkorengas olisi ollut entinen. Sisärenkaasta löytyi ensin pieni piikki, mutta se ei kuitenkaan vuotanut. Toisella täyttökerralla syy löytyi. Sisärenkaan laatu oli huono, valmistusvaiheessa oli jo tullut heikko paikka muotin jatkeeseen josta vuoto oli alkanut.

Ensimmäinen paikka jota kokeilin oli vanhentunut. Hiki painoi päälle. Toinen ja viimeinen paikka toimi. Ilmaa renkaaseen ja kaikki näytti hyvältä. Täyttä painetta en laittanut, oli ainakin päästävä lähimpään kaupunkiin Samalla kun näitä pohdiskelin, kääntyi tumma iso maasturi ja ajoi tien toiselle puolelle. Hi mate, got a problem? Yeah, got a flat on my trailers tyre, I try get to nearest town to get a spare. Wangaratta is the nearest, eh? You better to head Benalla, by the way, where are you going to? Melbourne. How long does it to get there? Couple of days. Kaveri toivotti hyvää matkaa ja jatkoi omaansa paimenkoiran kuonon ihmetellessä vieraita hajuja takapenkiltä.

Iäkäs pyöräkauppias
Rengas toimi ja pystyin jatkamaan matkaani. Ajoin moottoritien M31 yli ja jatkoin nyt matkaani vahvassa myötätuulessa kohti Glenrowania.Samaan aikaan alkoi sataa. Postin rouva toivotti sateen tervetulleeksi vaikka pyykki kastuukin. Papereita täytellessä tuli myös selväksi että sota Irakissa näyttää todelta.

Tietenkin sade alkoi ja ukkosti. Odotin että Wintonissa saisin sateensuojaa, mutta ei, Winton olikin moottoritien toisella puolella. Samaan aikaan tein varmaankin nopeusennätystä peräkärryn kanssa tasaisella maalla. Myötätuuli oli voimakas.

Melkein tyynessä pääsin Bonellaan. Mukavan tuntuinen kaupunki. Pääkadun varrelta löysin pyöräliikkeen. Tiskin takana oli ainakin 70-vuotias rouva. Mutta palvelu pelasi. Löysimme oikean ulkorenkaan peräkärryyn, sisärenkaan sekä lisää paikkaustarvikkeita. Kun kysyin ”Patching set” hän puolestaan kysyi: “Do you need a set or just patches?”. Olihan minulla kaikkea muuta muttei paikkoja. Säästyi dollari. Toivotellessaan hyvää matkaa hän vielä lisäsi: ”I am sorry John is not here. I am looking the shop he is away.

Kun sade oli hellittänyt, päätin lähteä jatkamaan matkaa, ettei tulisi aivan tynkäpäivä. Suuntana oli B300 tie Mansfieldiin. 

1000 kilometriä mittarissa
Matkalla tuli polkupyörän mittarin mukaan 1000 km täyteen. Tosiasiassa se on tullut jo aikaisemmin koska mittari näyttää n. 3% liian vähän. Tänään minun on korjattava mittarin kalibrointia että GPS ja mittari pitäisivät paikkaansa.

Kaupunkiin tultuani otin huoneen motellista. Tällä kerralla söin paikkakunnan hotellissa pizzan. Jälleen kerran voi ihmetellä, miten hyvin täällä asiakas huomioidaan. Täällä tosiaan huomataan eikä kiinnitetä huomiota. Kaikki saadaan toimimaan mukavasti ilman tärkeilyä.

Paita housuissa, kravatti kaulassa!
Vielä yksi oppimani asia. Paitaa, oli se mikä tahansa voi ilman muuta pitää housujen päällä. Muussa tapauksessa sinun tulee pitää kravaattia!

Päivän saldo: 107,34 km. Keskinopeus 17,6 km/h. Päivän maksiminopeus 54 km/h. Yöllä alkoi tuulla, Aamulla jo hieman pilvistä ja tuuli pohjoisesta. Illalla Mansfieldissä 26C.

 Albury-Beachworth-Milawa. Tapahtumaköyhä matkapäivä

Lähdin rauhallisesti aamiaisen syötyäni ajelemaan kohti muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa Wodongaa, ja sieltä kohti Beachworthin kaupunkia. Alku meni mukavasti kun maasto oli melko tasaista. Sitten alkoi kymmenen kilometrin nousu kohti kaupunkia. Kaupunki on vanha kultakaupunki, ja sitä pidetään jonkinlaisena museokaupunkina. Turisteja ainakin oli, mutta supermarkettia oli vaikea löytää, kun kylttejä ei ollut missään. Täällä yleensäkin on vaikeaa löytää paikallisten käyttämiä edullisia paikkoja, myyvät mieluummin kalliimmalla turistipaikoista.
Infossa sain hyvät ohjeet ja päätin jatkaa matkaa vielä päivälle. Ylämäki loppui ja hyvä alamäki alkoi, joka se oli vielä pidempi, parikymmentä kilometriä. Matkaa olisi taittunut tänään pidemmällekin, mutta sopivien yöpymispaikkojen puute kohtuullisella etäisyydellä vei minut tänne Caravan Parkiin Milawaan.

Päivän saldo: 81,76 km. Keskinopeus 14,7 km/h. Päivän maksiminopeus 54 km/h. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Erittäin kuuma. Iltapäivällä tuuli yltyi ja kääntyi länteen. Torstaiksi luvattu viileämpää.