Murray Bridge-Meningie. Ei mutaa vaan sontaa...ja paljon lintuja!

Eilen illalla Murray Bridgessä päätin että kierrän Lake Alexandrinan. Järvi on Murray Riverín suisto. merestä sen erottaa kapeat ja pitkät niemet, joiden välissä on vielä kapea sisäjärvi The Cooroong. Digitaalisessa kartassani on tie joka menee yli pikku saarien aina lahden toiselle puolelle Golwaan saakka. Ajatukseni oli kiertää tällä tavalla Albertina järvi ja Goolwasta lähteä suoraan pohjoiseen Adelaideen.

Hyvä suunnitelma meni vähän uusiksi kun huomasin tiehaarassa josta minun olisi pitänyt kääntyä kyltin jossa sanottiin. Ei läpikulkua Goolvaan. Kun en viitsinyt lähteä kokeilemaan onneani, päätin että jatkan matkaani Meningieen. Voin yöpyä ja saan varman tiedon voiko polkupyörällä päästä läpi. Saarelta toiselle on patovallit ja siinä tie. Voi olla että läpikulku on suljettu siitä syystä että siitä tulisi liian paljon liikennettä herkän suojelualueen läpi.

Koira juoksi suoraan verkkoon...
Aamulla lähtiessäni tulin etelään Murray-virran läntistä rantaa. Tie meni läpi viljelysalueitten ja molemmilla puolilla oli karjaa laitumella. Liikennemerkeillä varotettiin että tiellä on mutaa. Se ei pitänyt paikkaansa. Tiellä oli paksusti lehmän sontaa.Yhdessä talossa koirat olivat niin innoissaan juoksemassa aidan takana rinnallani, että toinen juoksi suoraan verkkoon kulmauksessa.

Lintujen paratiisi
Coorong National Park on nimenä tällä Murray suiston järvialueen luonnonpuistolla. Esitteessä sanottiin että täällä tavataan 250 eri lintulajia. Juuri nyt kuuluu kova lintujen kirskunta, tullessani kuvasin pelikaaneja aivan tämän kaupungin lähellä. Aion ottaa huomenna aikaa kuvaamiselle, ainakin jos pääsen pyörän kanssa suoraan Goolvaan. Jos menen sen kautta, ei olisi pitkä matka käydä myös Kangaroo Island´in saarella. 

Päivän saldo: 77,87 km. Keskinopeus 14,1 km/h. Päivän maksiminopeus 31,4 km/h. Yhteensä mittarissa 2035 km eli kaksi tonnia täynnä tänään. Aamulla viileätä ja sumuista, iltapäivällä vähän yli 20C. Hyvä ajokeli, sopivan lämmintä.

 Coonalpy- Murray Bridge. Uusvanha kaupunki ja myrkkykäärme

Ajaminen samanlaista kuin aikaisemmin. Reunus on täällä kapea ja siihen pitää varautua. Vähän samanlaista kuin Bulgariassa.

Luin esitteestä että Tailem Bendin lähellä on kasattu vanhoja rakennuksia eri puolilta Australiaa ja niistä on tehty Old Tailem Town. Kun se sattui matkan varrelle, menin katsomaan. Rahastuksen hoiti vanha täti jolla oli pieni, viisas monirotukoira. Raaputettu sitä ei oltu paljonkaan, koskapa se piti siitä viimeisen päälle. Kuvaamisesta Molly ei taas oikein pitänyt, oli lähtenyt emäntäänsä. Kun kysyin voisinko kuvata hänet koiransa kanssa oli vastaus kieltävä. Minua ei saa kuvata mutta Mollya kyllä. Molly oli silti vähän arkaa kuvaamisen suhteen. Suomalaisia paikalla käy vuodessa nelisenkymmentä, tiesi paikan manageri. Sveitsiläisiä 2000, Pom´eja (brittejä) enemmän kuin australialaisia. 

Paikkaan oli kerätty satakunta vanhaa taloa tai majaa. osa oli rakennettu paikalla. Kyllä niistä sai kuvaa siitä millaista elämä joskus aikoinaan on ollut. Osa oli romua, osa oli hienoa tavaraa. Suuri osa koneista oli täysin romua, eikä niitä oltu yritettykään korjata. Traktorit ruostuivat paikalleen ja painuivat hiekkaan renkaiden tyhjennyttyä. Muutenkin näytti siltä että työtä ei tehdä kovin paljon näyttelyiden kehittämiseksi.

"Viper gets you and you are gone"
Paikalla näin myös oikean ja myrkyllisen käärmeen. Vessan edessä tiilialustalla oli lämmittelemässä noin 60 cm mittainen ruskea käärme. Pieni siis. Kun siitä myöhemmin rouvan kanssa keskustelin hän muistutti että ruskea on erittäin vaarallinen. "Viper bites you and you are gone unless you soon get into hospital". On tosiaankin helppo vahingossa vaikka astua tuollaisen pienen käärmeen päälle. Kyllä täällä eteensä täytyy katsoa, samoin kuin sivuille ja taakse.

Lähtiessä rouva vielä kaivoi kasan esitteitä ja neuvoi mitä kaikkea kannattaa katsoa Adelaiden seudulla. Viinitilat oli yksi ehdotus. Täytynee kai katsomassa yksi Cellar Door sales paikka. Isot ja merkittävät viinitilat ovat nähtävyyksiä sinänsä. Barossa Valley kenties tunnetuin. Siellä on saksalaisten siirtolaisten  asuttamia kyliä ja pikkukaupunkeja. 

Muray Bridge on hieman sivussa Adelaideen menevältä A1 tieltä. pyöräilijän on kuitenkin parasta käyttää tätä tietä pienemmän liikenteen ja varsinkin se takia että tällä tiellä on silti jotain nähtävää. Lähdenkin tästä kuvausmatkalle.

Päivän saldo: 88,56 km. Keskinopeus 19,7 km/h. Päivän maksiminopeus 46 km/h. Yhteensä mittarissa 1957 km eli 2000 täyteen huomenna. Aamulla viileätä ja sumuista, iltapäivällä vähän yli 20C. Erittäin hyvä ajokeli. 

Bordertown-Coonalpy. Yhteensä mittarissa 1869 km. 

Erittäin hyvä ajokeli, sopivan lämmintä ja lievä takamyötäinen tekivät ajosta mukavaa. Olisi mennyt pidemmälle, seuraava majoitus olisi ollut Tailem Bendissä, noin 70 km päässä. Olisi sopinut oikeastaan hyvin ajaa sinne saakka, mutta ajattelin vähän säästää. Huomenna voisin ajaa vaikka Adelaideen saakka, mutta jään sopivaan paikkaan josta voin tehdä matkaa ympäristöön. Mäkiä oli saman verran kuin Pohjanmaalla. Asfaltin reuna aika-ajoin kapea, joskus jouduin varmuuden vuoksi ajamaan alas asfaltilta hiekkareunukselle.

Asunto ja konttori mukana
Vilkutukset ja tööttäykset ovat jatkuneet päivän aikana. Keith´in kaupungissa huoltoaseman pihalla vanhempi herrasmies tuli juttelemaan. Kuinka olet jo täällä? Juurihan ajoin ohitsesi ”miles, miles away”. Kysyi sitten menenkö Perthin kautta. Sanoin meneväni, käytännössä tarkoittaa Nullaborin ylitystä. Katseli vielä varustustani ja totesi, "You have got a tent too". Totesin, vain vähän liioitellen: Minulla on asunto ja toimisto mukanani. Meidän jutellessamme parkissa olleen auton ikkuna aukesi ja pariskunta siinä jäi kuuntelemaan keskustelua. Vanha herra toivotti hyvää matkaa kun lähdin liikkeelle. Noin viidentoista kilometrin jälkeen hän ajoi ohitseni, vaimo istui vierellä. Vilkuttivat ja tööttäsivät. 

Juttukavereita kaikkialla
Täkäläiset eivät yhtään epäile kysellä, jos ovat kiinnostuneita jostakin. Pari päivää sitten pienen kaupungin kaupan edustalla järjestelin ostoksiani peräkärryyn. Vanha, lähempänä 80 oleva täti tuli ja kysyi jotakin josta en saanut heti selvää. Kysyi olenko yksin ajamassa. Ja kuinka pitkän matkan. Kun sai vastauksen, totesi hymyillen: Oh, it´s a long way! Have a nice trip!  Mukava toivotus kumarassa kulkevalta ryppyiseltä vanhukselta.

Pyöräilijät harvassa 
Yllätyksekseni ainoat tapaamani pitkän matkan pyöräilijät olivat Steve ja Jo Cooman ja Canberran välillä. Kulkemani suorin A8 reitti on varmaankin harvemmin pyöräilijöiden käyttämä, siinä kun ei ole paljonkaan turistinähtävyyksiä. Grampianin vuoristo on mutta se jää helposti katsomatta (niin kuin minäkin jätin) koska matkalle sattuu muita ja vielä vaikuttavampia vuoristo-osuuksia. Adelaiden jälkeen vaihtoehdot vähenevät. Silloin tulee tilanne että melkein kaikki ajavat samaa reittiä. Siellä tavannee muitakin pyöräilijöitä.

Jossakin turisti-infossa rouva totesi että pyöräilijöitä on ollut tänä vuonna hyvin vähän, arveli sen johtuvan sodan uhasta. Nyt sitten on sota, ei enää uhka.

Ennen kuin lähden aavikko-osuudelle, puran lastista kaikki turhat tavarat ja lähetän ne Grahamille. Luulen että voin vähentää lasti useita kiloja. Sen pitäisi parantaa päivämatkoja ja mahdollistaa isomman vesimäärän mukaan ottamisen.

Päivän saldo: 111,9 km. Keskinopeus 21,1 km/h. Päivän maksiminopeus 35,2 km/h.  

Nhill-Bordertown. Tien varrelta löytyy vaikka mitä...miten olisi rintaliivit?

Päivään ei juuri mahtunut muita huomioita kuin se että tie ja maisema jatkuvat melkein samanlaisena. Hieman enemmän kukkulaa ja pitkiä loivia alamäkiä. SA:n puolelle tultaessa tie huononi heti. Bill sanoi jo viikolla Araratissa että SA:ssa tiet ovat huonompia. Johtuuko siitä että väkeä tiekilometriä kohden on vähemmän. Parkkeerasin tänne Bordertown´iin vaivasten 84 kilometrin jälkeen, mutta ajattelin että välillä on hyvä ottaa rauhallisemmin. Adelaidiin on 270 km. 

Luin jostakin että Australiassa on 800.000 km virallisia teitä. Suomesta muistan hämärästi lukeneeni että tietä on 30.000 km. Australiassa on siten asukasta kohti tiekilometrejä paljon enemmän kuin Suomessa.

Vinohampainen hammaspyörä
Tienvarsien siisteydessä on toivomisen varaa. Horshamiin tultaessa kaupungin kyltin alla oli tieto että kaupunki oli Victorian siistein 2001. Dimboolan tien varressa oli merkintä että kaupunki oli siistein vuonna 2002. Eron huomasi, Horsham oli siistin oloinen muihin verrattuna, vaikka kaupunkeja pidetäänkin puhtaana aika hyvin. Teiden varret ovat surkeaa katseltavaa. Autosta heitetään surutta kaikki tarpeeton, esimerkiksi lämminnyt, puolillaan oleva juomapullo on sellainen, samoin kalja- ja muut juomatölkit. Yhden tyynyn keräsin jo tien varrelta. Se oli uuden veroinen ja toimii teltassa tyynynä oikein hyvin. Vaatetavaraa olisi löytynyt vaikka kuinka paljon. Lakkeja työhanskoja, t-paitoja. Olipa joku kyllästynyt rintaliiveihinsä, vaikka saattaa taustalla tietenkin olla muut syyt.

Autosta heitetyn jätteen lisäksi tien reunustalla on paljon autoista ja muista koneista irronnutta tavaraa. Pultit, mutterit, liinat ja vastaavat on helppo ymmärtää, mutta en mitenkään osaa kuvitella mistä tielle oli joutunut kaksiosainen hammaspyörä. Se ei ollut yksinkertainen maatalouskoneen osa vaan hienosti työstetty vinohampainen.

Älä nuku ja aja!
Teiden turvallisuudessa on varmasti parantamista. Tien varsilla on ristejä, aika usein kaksi samassa paikassa. Yhdessä jopa neljä ja melko tuoreet jäljet. Väsymys lienee täällä yleinen syy onnettomuuksin, koskapa tien varsilla on tauluja tyyliin: ”Torkkuvat kuljettajat kuolevat” tai ”Älä nuku ja aja”. Osaa levähdyspaikkoja kutsutaan ”Powernap”-alueiksi. Etäisyyksistä täällä ei puhuta kilometreinä vaan tunteina. Neljän tunnin matka on lähellä, vain 400 km. Maantiellä liikkuvissa autoissa neljän litran moottori on tavallinen. Esimerkiksi Opel Omega on täällä Holden Commodore ja siinä on ainakin saatavana 3,6 l. koneita. Holdenin avolavapakuun on saatavana GM:n V8 josta irtoaa 350 hv. Bill tiesi kertoa. Samaa peruskonetta saa Corvetteen. On siinä farmarin pojalla menopeliä

Päivän saldo: 84,13 km. Keskinopeus 15 km/h. Päivän maksiminopeus 35,1 km/h..   Yöllä viileää, aamulla pilvistä. Kirkastui klo 11.00 maissa. Puuskainen tuuli, suurimman osan aikaa suoraan sivutuulena vasemmalta.  Puuskaisena ja kovana haittasi etenemistä.

 Ararat-Nhill. Vieläkö vanha jaksaa..?

Tänään innostuin kokeilemaan vieläkö vanha jaksaa. Jaksoi ainakin tämän 171 km. Nyt olen Melbournen ja Adelaiden puolessavälissä. Kun tulin Horshamiin vähän alle 100 km:n ajon jälkeen, oli kello vasta iltapäivän alussa. Siksi ajattelin ajaa seuraavaan paikkaan jossa on majoitusta, eli Dimboolaan. Kun vielä Dimboolan risteyksessä (Dimboola ei ole aivan A8:n varrella) tuntui että poveria on, niin jatkoin kohti Nhill´iä. Pyörän mittari pysähtyi 171,3 km lukemaan. Nyt kokonaismatkaa on 1673 km, eli 2000 tullee täyteen tämän kuun puolella. Vaikka tie kulkee Grampian vuorijonon sivuitse, on se melkein tasaista, nousut ovat hyvin loivia eivätkä sanottavasti haittaa nopeutta, laskut ovat huomaamattomia ja pitkiä, joka tekee niistä pyöräilyn kannalta hyviä. Aloitin ennen yhdeksää, majapaikassa olin 18.30. Olisin ollut puoli tuntia aikaisemmin mutta takarengas tyhjeni n. 15 km ennen Nhill´iä. Renkaassa oli nitojan hakanen, suuri rakennushommissa käytettävä. Uusi sisärengas tilalle. Takarenkaan irrottaminen edellyttää peräkärryn poistamista, joka ei olekaan yksinkertaista. Ensin on poistettava sivulaukut, sitten saa pois lukkosokat joka pitää peräkärryn kiinni. Systeemi voisi olla fiksummin toteutettu. Paikatessani huomasin että takarenkaan yksi puola oli katkennut. Minulla on pahoja aavistuksia siitä, että rakkine on lujilla tämän reissun aikana. Olen saanut säädettyä työpaikan sellaiseksi että siinä hoitaa täysi-istunnon ilman että paikat hiertyvät tai puutuvat. 

Tämänpäiväinen oli hyvä testi siitä että pitkää päivää ajamalla aavikkoosuudet saa kohtuullisessa ajassa läpi, kunhan olosuhteet ovat OK. Eli voi hyvin laskea että 100 km menee melkein tuulessa kuin tuulessa.

Pink lake, vaaleanpunainen järvi
Matkalla oli yksi erikoisuus, Pink Lake. Se on aivan vaaleanpunainen, johtuu suolaisessa vedessä elävästä levästä, joka tuottaa betakarotiinia. Maaperä on itsessään suolainen. Näin kerrottiin rannan taulussa. Toinen pienempi erikoisuus oli tienviitta ”Jeparit”. Olin siinä vaiheessa jo hieman väsähtänyt, joten en ottanut kuvaa.

Pitää käydä parturissa, täällä sopii muutaman millin kampaus oikein hyvin. Nykyisellään harva mutta pitkä tukka sojottaa sinne tänne ja lisää koomisuutta tulee rusketuksesta, jossa näkyy kypärän hihnat ja reiät hyvin. Otsassa on ikään kuin kaksi sarvea.

Torvea töötätään
Matkan varrella on paljon tervehtijöitä. Torvea töötätään usein ja monen vilkuttavat tai nostavat kättä. Viime sunnuntaina Sorrentossa vanha pariskunta katsoi pitkään pyörää. Tulivat sitten juttelemaan. Mies kertoi että mielenkiintoisen näköinen ”rigging”, mutta epäili sen olevan raskas ylämäessä, aivan oikein. Kysyi vielä missä pyörä on valmistettu. Kun kerroin sen olevan Kiinassa tehty vaikka siinä on usalainen merkki, mies kertoi että Australiassa on tehty pitkään pyöriä. Sanoin että Malvern Star on tunnettu merkki, joka teki vaikutuksen. Valittelivat että olisi ollut mukava jutella pidempäänkin, mutta heidän on mentävä veneeseen, lähtivät pienelle ajelulle Port Phillip Bay´lle jota aikaisemmin olen nimittänyt Melbournen lahdeksi.

Päivän saldo: 171,30 km. Keskinopeus 20,6 km/h. Päivän maksiminopeus 43,7 km/h.. Hyvä pyöräilysää. Iltapäivälämpötila n. 25 C.

Ballarat-Ararat. Raju täti ratissa

Aamu oli kirkas, viileäkin vielä puoli yhdeksän maissa kun työnsi pyöräni Hotelli Georg 2000:n ovesta ulos. Pyöräni oli viettänyt yönsä baarissa, se ei maanantaisin ole auki ja siksi sinne hyvin voi majoittaa pyörän peräkärryineen. Baarissa oli vanhat nahkahuonekalut ja kirkkaaksi lakattu jalopuulattia. 

Polkupyörät sallittuja
Aloitin matkan M8 tiellä, johon traktoreilla, jalankulkijoilla tai työkoneilla ei ole asiaa. Onneksi polkupyörät oli erikseen mainittu sallittujen listalla. Myöhemmin tie muuttui A8:ksi, joka tarkoittaa matalampaa luokkaa. M8/A8 on suorin tie Adelaiden ja Melbournen välillä. Valitsin se aikaa säästääkseni ja samalla pääsen kuitenkin tutustumaan Grampian vuoristoon niin halutessani.

Vanha kuski pinteessä
Beaufortin pikkukaupungissa kävin ostoksilla. Satsasin jugurttiin ja muovilusikoihin, pakollisen juoman lisäksi. Kaupan ulkopuolella eväitä syödessäni näin hupaisan tapahtuman. Iso keltainen farmarin tapainen auto oli pysäköity asiallisesti ensimmäiseen ruutuun. Seuraavassa oli pienempi farmariauto, jonka vanha kuljettaja ja toinen, nuorempi nainen juttelivat kadun puolella. Keltaisen auton kuljettaja oli lähdössä, mutta peruuttaessa takapyörä osui liikenteenjakajan korokkeeseen, eli ei päässyt taaksepäin yrityksistä huolimatta. Automaatilla eteenpäin, mutta naiset oivat vähän liian lähellä ja joutuivat kiireen vilkkaa siirtymään kauemmaksi. Keltainen auto ei enää peruutellut, painoi kaasua vaikka autojen puskurit ottivat yhteen. Pienempi auto liikkui pari kymmentä senttiä, ja niin keltainen pääsi lähtemään. Ei jäänyt katsomaan tuliko lommoja ja niin edelleen. Kuski oli vanha rouva, joten kaipa paikalliset tunsivat että ajotaito ei ole niitä parhaimpia.

"Ei kai se lähde jollei sille keksi jotain sanottavaa..."
Araratissa menin informaatioon. Harmaatukkainen rouva oli lukemassa sanomalehteä, eikä ensin oikein jaksanut kiinnostua asioistani, mutta piristyi sitten kun huomasi että ei se lähde pois jollei sille yritä keksiä jotain sanottavaa. Budjettipaikoista mainitsi että kaupungissa on motelleita, soitti hintatasoa, oli n. 65 AUD. Kertoi että pari hotelliakin on pääkadulla. Vasemmalla kädellä ensimmäisessä hotellissa pitäisi olla hyvät huoneet. Niinpä menin sinne, mutta rouva tiskin takana ilmoitti heti että heillä ei ole tänään majoitusta, siivooja varmaan kipeänä. Pian kadun toisella puolella olikin hotelli, jonka seinässä luvattiin majoitusta 20 AUD:llä, eli vähän yli kymmenen €. Menin sisään, hotellin vakioasiakaskunta katsoi telkkarista lastenohjelmia suurella kiinnostuksella. Kun kysyin josko huoneen voisi nähdä, totesi Bill: 20 dollaria on niin vähän että sitä ei kannata katsoa. Mutta kyllä se puhdas on. Otin huoneen. Kun tuli kysettä, mistä olin kotoisin, Bill kertoi että hänellä oli aikoinaan työkaverina yksi suomalainen. Nimeä ei muistanut mutta suuri kaveri se oli, sanoi, rakensi saunoja taloihin.

Perinteiset hotellit katoamassa
Huone oli mitä voi odottaakin. Sänky, piironkityyppinen pöytä ja kaappi jonka ovessa oli kärsinyt tiffannylasinen koristeikkuna. Telkkarihuoneessa on pistorasioita, joten sekin tarve tulee täytettyä.  Monet perinteiset hotellit tulevat katoamaan lähitulevaisuudessa. Billin isännöimä hotelli oli jo sulkenut bistronsa, joten ruokavieraita ei tule. Vanhaan rakennukseen pitäisi tehdä paljon kunnostusta että se täyttäisi terveysviranomaisten määräykset. Ajattelin jututtaa Billiä vielä tänään, hän kertoi että Victoriassa/Etelä Australiassa on paljon suomalaisia siirtolaisia.

Kun olin käynyt syömässä, menin alakerran kautta. Juteltiin paljonkin sekä Billin että hänen poikansa kanssa. Hotellissa oli perinteinen hotellien välinen pool-kisa, jonka naapurit voittivat. Tapasin myös Glenn Bovell´in jonka isoäiti on tullut Suomesta jo 1912.

Päivän saldo: 91,88 km. Keskinopeus 17,5 km/h. Päivän maksiminopeus 49 km/h.. 

Geelong-Ballarat. Myytävänä: lehmän sontaa, kissanpentuja ja paljon muuta...

Geelong on iso kaupunki. Lähdin aamulla hyvissä ajoin, ajattelin käydä karttaliikkeessä, jonka tiesin aukeavan yhdeksältä. Yhdeksän aikana ja vähän ylikään ei näkynyt ketään, joten lähdin välillä aamiaiselle. Kun tulin takaisin ei kauppa ollut vieläkään auki. Lähdin ajelemaan kohti Hamiltonia, niin ajattelin. Kuitenkin Ballaratiin menevän tien risteyksessä käännyin sinne, kaikkein eniten siksi että tiesin sen yhdeksi suureksi kultakaupungiksi.

Matka oli kohtalaisen mukavaa. Maasto oli melkein tasaista, kunnes Buninyongissa alkoi tulla ylämäkeä. Alkoi Great Dividing Rangen läntisen puolen osuus. Melko matalaa ja loivaa kukkulaa, jota piristi Mt. Helen hieman erikoisen näköisenä keskellä maisemaa.

Ajattelin ajaa Ballaratista vielä eteenpäin Adelaiden suuntaan tänään, mutta Ballaratin maine sai jäämään. Sain edullisen majoituksen keskeltä kaupunkia George 2000 hotellista. Tämä on nyt sellainen hotelli, jossa o vanhan hyvän ajan majoitusta. Huone on pieni ja vessat käytävällä. Huoneessa korkeutta on enemmän kuin muita mittoja. Sängyn päädyn lapussa on teksti: Korvatulppia on yöpöydän laatikossa. Vielä en tiedä tarvitaanko niitä.

Vapaapäiviä täytyy saada
Matka on muuttunut rutiiniksi. Edistymisen takia pitäisi saada kilometrejä, mutta olisi mukava nähdä paikkoja ja muutakin kuin tietä. Ennen pitkälle ja yksitoikkoiselle Nullaborille lähtöä täytyy pitää vapaapäivä ja käydä tutustumassa museoihin jne..

Täällä on paljon nuorta antiikkia myyviä liikkeitä, joissa on kaikkea mahdollista käyttötavaraa. valikoima tuntuu olevan rajaton, siirtolaisiksi tulleet ovat tuoneet maahan kotimaistaan käyttötavaraa, joka nyt on päätynyt myymälöihin ja keräilijöillekin.

Suomalaisten ”metsästäminen” on jäänyt, täytyy tänään katsoa koneelta, onko täällä suomalaisilla toimintaa.