Port Pirie – Port Augusta. Nullaborin autiomaa lähestyy

Täältä tie nyt kääntyy länteen. Voin valita joko pidemmän niemimaareitin tai lyhyemmän suoran reitin Cedunaan. Cedunaan on vielä noin 475 km lyhyempää reittiä. Niemimaan kautta tulisi pari sataa lisää. Yksi vaihtoehto on mennä Pocherasta Streaky Bay´in, se ei lisää matkaa mutta pääsee välillä lähemmäksi merta.

Cedunasta eteenpäin on vain yhtä, Nullabor. Näillä näkymin ensi viikonvaihteena aloitan sitä osuutta, sillä Cedunaan pääsee alle viikossa. Se sopii silläkin tapaa hyvin että pääsiäisen aikana kaikki paikat ovat yleensä täynnä. Minulta se menee Nullaborin ylityksessä. Matka Cedunasta Norsemaniin on noin 1100 km, siinä välillä on parinsadan kilometrein välein Roadhouseja, eli oikeastaan suomalaisittain huoltoasemia, joissa saa ruokaa ja tarvikkeita.

Jos kaikki menee niin kuin suunniteltu, olen kuukauden lopulla Norsemanissa tai vähän pidemmällä joko Kalgoorliessa tai Esperancessa. Sen jälkeen vielä vähän matkaa niin vuorossa on Perth.

Uusi rengas ja lämpömittari
Kävin hakemassa koneesta puhdasta pyykkiä, ainakin haisevat nyt vähemmän. Ajopaita oli jo niin parin päivän käytön jälkeen, nyt kun lämpötila on noussut, niin likainen että sen laittaminen päälle aamulla ei tuntunut mukavalta. Huomenna menee vielä aamupäivää varusteiden hankkimisessa. Käyn hakemassa pyörään uuden takarenkaan. Lämpömittari olisi kanssa mukava varuste.

Irtonainen tavara näyttää löytävän uuden omistajan helposti. Päivällä kävin huoltoasemalla, jossa oli ilmoitus varastetusta isosta pyöräkuormaajasta. Tässä motellissa missä nyt olen, on pesukone ja kuivain ketjulla kiinni seinässä. Kaipa tähän joukkoon mahtuu kaikenlaista, vaikka mukavia ovatkin. 

Maisemat ovat oikein näyttäviä. Jo aamulla pian Port Piriestä lähdön jälkeen Spencer-lahden toinen ranta alkoi näkyä. Viimeiset 50 km lahtea ovat kapeampaa, olisiko 10-20 km levyistä, kuitenkin sellaista että valtamerilaivat voivat käydä lahden pohjukassa, jossa on tehdas, olisiko terästehdas.

Päivän saldo: 97,64 km. Keskinopeus 16,0 km/h. Päivän maksiminopeus 31 km/h.  Yhteensä mittarissa 2701 km. Lämmintä noin 30 C

Port Broughton – Port Pirie. Ukkosia tiedossa.

Tänä päivänä olen lyhyen ajelun jälkeen yrittänyt ottaa aurinkoa ja tasata rusketusta päälaella. Tein kaupunkikierroksen, alueella 16.000 asukasta, ja kuvasin muutamia rakennuksia. Liikkeet ovat sulkeneet tavarataloja lukuun ottamatta. Huomenna on vähän pidempi ajopäivä, ajan silloin Port Augustaan joka on Sant Vincent lahden pohjukassa. Siitä tie kääntyy länteen ja viikon päästä edessä on Nullabor. Telkkarin sääkartalta näin, että eteläisellä valtamerellä ollut matalapaine on liikkunut itään. Sen takia tuulet ovat kääntyneet itään, joka vuorostaan tuo kuumempaa ilmaa. Periaatteessa tuulen suunta on aivan oikea. Tähän saakka minulla on ollut hyvä tuuri, vain parina päivänä on ollut todella kovaa vastatuulta.

Säätieteilijät ovat luvanneet myös ukkosta ensi viikolle. Tarkoittaa kuumaa. Jo tämänpäiväinen on ollut vähän liian kuuma olla paikallaan, ajaessa on vähän helpompaa, koska ilmavirta jäähdyttää, ainakin jo ei ole kovin paljon yli 30C.

Minulla on teltta Caravan Parkissa. Aurinko on laskemassa, mutta lämmittää vielä telttaa. Tunnin päästä on pimeää.

Päivän saldo: 58,21 km. Keskinopeus 16,7 km/h. Päivän maksiminopeus 27,3 km/h. Yhteensä mittarissa 2604 km.  Iltapäivällä lämpötila 29 C Port Piriessä.

Pooraka North Adelaide- Port  Adelaide – Two Wells.
Lentokonemuseo

Huomasin illalla että Port Adelaidessa on South Australian Aviation Museum. Kun olen muissakin vastaavissa käynyt, ajattelin  että kenties tämän voisin vielä ottaa pois matkanteosta. Vähän niin kuin lepopäivä.

Lähellä Port Adelaidea huomasin että jotain on vialla. Takarengas tyhjänä. Vaihdoin uuden ulkorenkaan jotta kestäisi paremmin, siinä on paksumpi kuvio. Paikkasin sisärenkaan jossa on nyt neljä paikkaa. Sen jälkeen lähdin tutustumaan varsinaiseen matkan kohteeseen SAAM.

Siellä olikin ihan mukava vastaanotto, yksi, saksalaisia sukujuuria omaava kaveri tuli oppaaksi. Puhumista riitti. Kokoelmat sinänsä eivät olleet ihmeellisiä, lähinnä omaa valmistetta olevia englantilaisia koneita. Melkein kaikki koneet on tehty lisenssillä. Muutamia eksoottisempia raketti- ynnä muita asioita oli esillä, mutta kyllä Suomen ilmailumuseot hakkaavat tämän mennen tullen sekä koneiden kiinnostavuudessa että esillepanossa. Näitä koneita ei oltu paljonkaan entisöity.

Mukana olivat Avro Anson, Dakota, DH60 Moth, B2 Canberra, DH100 Vampire,  DH112 Sea Venom, Wessex 31B, Spitfire MkVc

Paikkaa vieri vieressä
Kun lähdin portilta, oli pyörän sekä etu, että takarengas tyhjiä. Nyt alkoi jo mietityttää. Reikiä löytyi, kun museon väki toi ämpärillisen vettä jolla vuodot sain paikallistettua. Kaikki  sisärenkaat on nyt paikattu viimeisen päälle, paikkaa on vieri vieressä. Tähän saakka kaikki on tullut kasvien piikeistä. Museon pihalla ulkorenkaasta nytkin nypin sellaisen. Takarenkaan reiittäjää ei löytynyt. 

Kun renkaat oli paikattu, lähdin ajamaan kohti pohjoiseen johtavaa tietä. Jätän väliin tämän kerran Nuriootpan ja Barossa Walley:n ja alan keskittyä eteenpäin pääsemiseen. A1 tie pohjoiseen on pyöräilijän painajainen. Kapeat reunat ja paljon liikennettä. Huomenna lähden sivutielle, josta tulee pidempi matka, mutta mukavampi ajella.

Turisti-informaatio on erinomaista. Yksityiskohtaisia karttoja ja muuta tietoa löytyy ja henkilökunta on avuliasta. Vaikka tietoa ei itsellä olisi, soitetaan jollekin sellaiselle, joka tietää. Samanlaista asennetta toivoisi myös Suomessa ja miksei monessa muussakin maassa.

Päivän saldo: 67,36 km. Yhteensä mittarissa 2389 km. Keskinopeus 17,3 km/h. Päivän maksiminopeus 32,7 km/h. Hyvä ajokeli, vain vähän päälle 20C.

McLaren Vale CP - Pooraka - North Adelaide.
Parturi ihmetteli epätasaista rusketusta.

Yhteensä mittarissa 2322 km. Aamu alkoi taas renkaan paikkauksella. Peräkärryn uusi sisärengas oli mennyt tyhjäksi yön aikana. Pesualtaassa veden alla löytyi kaksi reikää. Molemmat pieniä pistoreikiä joistain puun hedelmän piikeistä. On kummallista että pyörän renkaita ei saada tehtyä kestämään tuollaisia piikkejä. Yritettävä löytää parempia renkaita. Takarengas on jo kulunut niin että pian sekin pitää vaihtaa kuluneisuuden takia.

Kun lähdin McLarenin pienestä kaupungista huomasin tien varren kyltin parturista. Olin jo pariin otteeseen aikonut hoitaa asian mutta nyt se tuli tehtyä. Parturille hyvä business, pisti viidessä minuutissa sileäksi ja on nyt oikein sopivan mittainen. 13AUD. Parturi oli tänään ensimmäinen joka huomautti epätasaisesta ruskettumisesta. Kysyi onko kukaan ravintolassa naureskellut. Sanoin että todennäköisesti, mutta ei ole haitannut ruokahalua. Samalla tietenkin epätasaisen ruskettumisen yksityiskohdat tulivat selvitettyä. 

Seuraava joka vihjaisi rusketukseni epätasaisuudesta oli infon edessä juttelemaan tullut pariskunta, oikeammin mies. Pariskunnalla oli kaikennäköisiä kysymyksiä, miten takapuoli kestää ja millaiset alusvaatteet jne.. 

Punaista 4655 ja valkoista 1068, hehtaaria siis
Sain numeroita McLaren Vale´n viinialueesta: Tarhoja 270, valmistajia 60. Hehtaareita: punaista 4655, valkoista 1068. 2000/2001 sato punaista 43335 tonnia, valkoista 12912 tonnia. Kasvua vuodesta –99 peräti 60%. Caravan Parkissa oli huomattava määrä rypäleen kerääjiä. Kun kysyin, kuinka paljon käsin poimitaan, hän ei osannut kertoa tarkkaan mutta sanoi että suurin osa poimitaan koneellisesti. Silti osa tarhoista on sellaisia että koneellisesti ei voida poimia, myös erikoislaadut tai erityisen korkealaatuinen viini voi edellyttää käsin poimintaa, jolloin parhaiten saadaan vialliset rypäleet pois. www.mclarenvalewinemakers.com on netissä tarhojen yhteinen sivusto. Jos aikaa olisi ollut paremmin, jos en olisi tehnyt Pelican Point reissua, olisin voinut jäädä vähäksi aikaa poimimaan rypäleitä. 

Mahtava alamäki ja juttutuokio saksalaismiehen kanssa
Mahtava 9% ja kolmen kilometrin lasku toi minut lopullisesti Adelaideen. Etelästä tullessani Old  Noarlungassa tiet yhtyvät. Jouduin siinä pohtimaan reittiä kartan kanssa. Sen huomasi lähistöllä muutaman miehen ryhmästä yksi, joka tuli parin ajoradan yli juttelemaan. Ajatteli minun olevan saksalainen. Pisti heti ensimmäiseen lauseeseen saksan sanan welt niin kuin kokeeksi. Kertoi että on tullut –59 siirtolaisena maahan ja on tyytyväinen elämiseensä. Lyhyen juttutuokion aikanakin ehtii jutella niitä näitä. Huomasi, että olisi mielellään puhunut jonkun kanssa saksaa. Vaikka nyt ei sattunut saksalaista juttuseuraa, oli kuitenkin innostunut kun olin niinkin läheltä kuin Suomesta ja jopa puhuin vähän saksaa viiden pakollisen koulutusvuoden jälkeen.

Eteläiset kaupunginosat muistuttavat LA:ta tai muita Kalifornian kaupunkeja. Laajaa omakotiasutusta, siistiä ja hyvin hoidettua. Paljon merkittyjä pyöräteitä, jotka kuitenkin saattoivat loppua äkisti tai johtaa kiertotielle. Kiersin yhden kemiantehtaan tai öljynjalostamon tällä tavalla.

Tähän asti mukavin city
Päivä kaupungissa olisi mennyt rattoisasti. Kaikista tähän saakka näkemistäni Australian isoista kaupungeista Adelaide on mukavimman tuntuinen. Melbournen keskusta on kovin mahtipontinen ja uudet viritelmät keinotekoisen tuntuisia.  Adelaide oli minulle myönteinen yllätys kaikkiaan. Siellä voisi hyvin kuvitella asuvansa.

Ensimmäinen etappi takana
Jotta matka edistyisi, on taas päästävä tielle kunnolla. Lupasivat telkkarissa tuulia kaakosta, joka on minulle paras suunta. Huomisen Nuritoopassa käynnin jälkeen pääsen tasangolle, jolloin voi olettaa kunnon edistymistä. Nyt olen saanut yhden etapin ”valmiiksi”, Sydney-Adelaide. Laskin etukäteen matkan pituudeksi (toista reittiä käyttäen) 2422 km. Tekemäni matka oli 2322,99 km, eli n. 100 km suunnittelemaani lyhyempi.    

Päivän saldo: 65,85 km. Keskinopeus 14,2 km/h. Päivän maksiminopeus 60,1 km/h.  Adelaidessa 25C auringonpaistetta. 

Wellington CP - McLaren Vale CP. Suolajärvet ja vessanhaju jäi taakse. 
Edessä houkuttelevat viinitarhat.

Tänään tuli melkein käytyä Goolwassa. Ajamani reitti oli Starshalbyn- Ashbourne- Nangita-MtCompass-McLaren Vale. Aamulla Wellingtonista lähtiessäni maisema oli Long Horn Creek´iin saakka tasaista ja seurasi Albertina-järven rantaa. Sieltä alkoi Fleurieun niemimaa, kukkulat ja viiniviljelmät. Samalla loppuivat suolajärvet ja niiden vessanhaju. Ne haisevat täsmälleen samalta kuin huonosti siivottu vessa. Lienee melkein samoista aineista kysymys.

Renkaat täynnä puun piikkejä
Strahasbyn jälkeen maisema on jo tavallisen kukkulaista, joissa laaksot seuraavat toisiaan viiniviljelmineen. Tämä helpompi tie on hieman pidempi, mutta kyllä tässäkin riitti mäkeä. McLaren-laaksoon ajaessani tein uuden nopeusennätyksen, 61,4 km. Pian sen jälkeen alkoivat ongelmat. Pysähdyin kun pyörä tuntui vähän huteralta. Silloin huomasin, että sekä pyörän takarengas että peräkärryn rengas olivat melkein tyhjinä. Paikkasin kahteen kertaan enkä millään meinannut löytää reikiä. Sain kuitenkin ilman pysymään sen verran että sain jatkettua matkaa McLaren Vale´en saakka, jossa olen CP:ssä. 

Nyt aamulla totesin että peräkärryn rengas on taas tyhjänä, eli paikkausta ensimmäisenä. Renkaan rikkovat jonkin puun terävät piikit, joita on maassa. Luulen että käydessäni Mt Compass´ssa levähdyspaikalla sain renkaat tärveltyä siellä. Rengashommien takia eilisestä aikoi tulla jännä päivä, tänään täytyy ainakin rengasasiat saada kuntoon ettei niiden takia tarvitse jatkuvasti tapella.

Ajattelin käydä tänään vielä tarkastelemassa viinitarhoja ja kenties jututtamassa jotakuta kellarinovi-myynnissä.

Päivän saldo: 108,11 km. Keskinopeus 17,5 km/h. Päivän maksiminopeus 61,4 km/h.  Yhteensä mittarissa 2256 km. Aamulla pilvistä, iltapäivällä vähän yli 20C. 

Meningie-Pelican Point-Narrung-Wellington CP.
Suistomaisemissa...

Tänään selvisi eilen pohdittu tieasia. Lähdin aamusta aikaisin, johtuen täällä talviaikaan siirtymisestä, ajamaan kohti saarelta toiseen kulkevia valleja, joihin minun digitaaliseen karttaan on merkitty tien ”Only for 4 WD”. Eilen saamassani toisessa kartassa lukee ”Barrage, no vechicular access to Goolwa.”

Järvet jäi kiertämättä...
Ajoin ensin pari kymmentä kilometriä asfalttitietä ja sitten saman verran soratietä selvittääkseni asian. Jo matkalla tuli vastaan paikallinen nuori isäntä moottoripyörällä. Hän sanoi että periaatteessa on mahdollista, mutta siellä on kahdet portit, toiset on 2 m korkeita ja niiden yli pyörää ei saa nostettua. Eli tarkoitti sitä että matka menee siinä mielessä uusiksi että järvien ympäri en pääse, on tultava takaisin melkein lähtöpisteeseen.

Matkani kannalta kahdessa päivässä olen mennyt takaisinpäin 35 km. Onpahan tullut katseltua kuitenkin suistomaisemaa ja aika paljon. Oikeinkin mielenkiintoista. Pelikaaneja ja muita lintuja oli paljon. Kummallakaan järvellä ei näkynyt juuri veneilyliikennettä. En ole myöskään nähnyt kalastajia missään.

Ajattelin että tänä päivänä ehdin vielä Strathalbyhyn, mutta soratiet olivat sen verran hitaita, että parkkeerasin Wellingtoniin. Taulussa lukee että paikkakunnalla on 180 asukasta. Täältä Adelaideen on taulun mukaan 106 km, eli huomenna ehdin sinne, jos sade ei yllätä.

Päivän saldo:112,86 km. Keskinopeus 15,7 km/h. Päivän maksiminopeus 40,7 km/h. Yhteensä mittarissa 2148 km. Aamulla hyvä sää kirkasta, iltapäivällä vähän yli 20C. Hyvä ajokeli, sopivan lämmintä.