Streaky Bay-Ceduna. Aboporukka käkenä

Olin aamulla kahden vaiheilla, josko lähden liikkeelle vai pidänkö vapaapäivän. Kuitenkin tuntui siltä, että olisi hyvä päästä yhden etapin loppuun ja pitää vapaa sitten. Alussa matkanteko tuntui melko toivottomalta. Oli vaikea saada pidettyä 12 km:n keskinopeutta. Sade oli kylmä, otin teltan ulkokankaan suojaksi. Lähdin liikkeelle kun  sade ei ollut aivan loppu. Kuitenkin oikeaan aikaan, koska hetken päästä tuli aurinkokin esille.

Todella raskas päivä, joka meni banaaneilla, Ice Coffeeella ja Spritellä. Välillä tien varressa ei ole minkäänlaista kylää eikä kauppapaikkaa.

Cedunassa info oli jo sulkenut, joten otin halvan huoneen motellista. Huone on halpa sen vuoksi että se on päätien puolella joten rekkojen meteli kuuluu sisään varsin hyvin.

Kaupunkiin tultaessa on kyltti, jossa sanotaan että alkoholin nauttiminen julkisella paikalla on kielletty tästä eteenpäin rajalle saakka eli n. 500 km. Kaupungissa yksi nuori aboporukka oli aivan käkenä kännissä, yksi oli tulla polkupyörän alle. Surkeaa nähtävää.

Päivän saldo: 112,16 km14,5 km/h. maks. 29,4 km/h. Mittarissa yhteensä 3371 km.

Elliston-Murphys Haystack-Streaky Bay. "Patukkaliskoja" ja hassuja nimiä

Lähdin aamulla jo kahdeksan aikana. Kun sumu viimein hälveni, pääsi näkemään maisemaa. Vasemmalla puolella näkyivät rantakalliot, jossakin paikassa oli järvi rantakallioiden ja viljelysten välissä. Kumpuileva tie ei ollut raskas ajaa nousut vain ottivat vähän enemmän voimaa. Joskus ihmetteli onko kaikki kunnossa kun nopeutta ei tahtonut tulla. Port Kennyssä kävin hakemassa syötävää. Se piristi kummasti, vaikka olin illalla syönyt kunnolla ja aamullakin vielä kunnon aamiaisen.

Tein vähän ylimääräistä lenkkiä, tien varressa oli nähtävyyden kyltti: Murphys haystack (kuva kuvagalleriassa). Siinä ei selitetty sen tarkemmin mistä oli kysymys. Ajoin muutaman kilometrin nähdäkseni mistä oikein on kysymys. Osoittautui, että kyseessä oli Isoja siirtolohkareita, jotka olivat pellolla kuin Stonehengen kivet ikään. Nämä olivat vain paljon suurempia.  

Port Kenny  oli paljon pienempi kuin olin odottanut. Siellä oli pakollinen hotelli, asukkaita varmaan 50. Yhdistetystä huoltoasemasta, sekatavarakaupasta ja postitoimistosta ostin kinkulla ja juustolla kuorrutettuja sämpylöitä. Kolme niitä ja lisäksi Farmers Unionin Ice Cafe tekivät terää ja loppumatkasta vauhti sen kuin kiihtyi. Kun tulin perille olin kyllä jo lievästi poikki, enemmän kuitenkin selän takia joka aamulla oli oikein hankala, mutta päivän mittaan hellitti ja kestää taas kuormitusta.

Streaky Bay näyttää olevan kehittyneempi paikka kuin vaikkapa Elliston. Täälläkään ei GSM toimi, vaan paikallinen standardi on amerikkalaisten CDMA. Vasta Cedunassa GSM tulee toimimaan. 

Esitteestä ei varmaan puutu yhtään vessaakaan
Tulin juuri syömästä. Varmasti kaikki paikalliset tulevat perjantaisin syömään kaupungin paikkaan. Täällä Streaky Bay Hotell/Moteel on kunnallinen, eli kunta vastaa toiminnasta. Asiakkaita ainakin on. Hotelliin kuuluu, niin kuin monissa paikoissa Drive Thru Bottleshop. Eli kunta ylläpitää viinakauppaa. Kävin eilen syömässä Ellistonissa, sielläkin paikka on yhdistetty hotelli ja motelli. Päivällinen bistrossa alkoi kuudelta standardin mukaan. Pääruokaan kuuluvana tarjotaan keitetyt, lämpimät vihannekset tai salaatti pöydästä. Lämpimät ja salaatit olivat kukkuroillaan. Sali on iso ja pöydät pitkiä. Ruokavieraita salissa oli yhteensä kolme. Lisäkseni yksi pariskunta. Ihmettelin miten paikka voi kannattaa. Kokki oli erikseen, nuorehko kaveri, ei kuitenkaan kokin vaatetusta, vaikkapa kuin Chankobanissa. Paikan rouva oli vaihtanut iltavaatteet päälle ja meikkiäkin oli laitettu. Harmitti vähän kun vieraat puuttuivat, kyllä tuollaiselle yrittämiselle pitäisi jonkinlainen kiitos saada. Mutta niin se taitaa olla että monessa paikassa joudutaan samaan kuin Lock´issa, jossa paikan pitäjä totesi: ”Kokki on tänään poissa”. Eyren niemimaan pääväylä on A1 tie, AltA1 eli B100 tie on harvojen käytössä eli turistien saaminen on vaikeampaa. Hyvän esitteen Eyren niemimaa on tehnyt. Siitä ei varmasti puutu yhtään vessaakaan. Niemimaa on ollut mielenkiintoinen kokemus, välillä merinäköaloja, välillä pelkkää puskaa, paljon viljelysalueita ja isoja peltoja. Viljasiilot kuuluvat kuvaan. 

Japanilaiset liikkeellä ja tietysti keskieurooppalaiset
Väki on joka tapauksessa ystävällistä. Lyhyet tööttäykset torvella, käden heilauttaminen ikkunasta mutta vähintään käden nostaminen ratilta kuuluvat melkein jokaisen vastaantulijan tai ohittajan rutiineihin. Marketteja lukuun ottamatta varmasti kysytään mistä tulee ja minne on menossa. Mitään outoa pyöräilevä turisti ei ole. Joku kertoi että japanilaiset olivat liikkeellä paljon mutta nykyisen epävarman maailmantilanteen takia japanilaiset ovat jääneet melkein pois. Sitten ovat saksalaiset ja keskieurooppalaiset sekä itse aussit. Muuten, täällä ei juuri ole hotelli/apartementoskomplekseja. Aussi ja turistit liikkuvat pääasiassa autolla ja yöpyvät CP:ssä tai "on the wild".  

Läikät tiellä kertovat synkän tarinan
Tänään näin myös yhden kuolleen kissaeläimen. Se oli tiellä, suurin piirtein ison koiran kokoinen. En pysähtynyt ihmettelemään sen enempää. Liskoja, noita patukkaliskoja on tiellä tämän tästä. Tien varressa on myös niiden sekä käärmeiden nahkoja. Eilen tauluissa varoitettiin kenguruista ja ……. tänään kenguruista, joita todennäköisesti tänään ajamani välillä on paljon. Miten niin? jokaisesta kengurutörmäyksestä jää tielle ainakin ”paskaläikkä” jos kenguru tai vallabi menee pahemmin mäsäksi, niin sitten myös verta. Täällä niitä ei jätetä useinkaan tienposkeen, saattaa olla että niitä käytetään joko kalansyötteinä tai muihin tarkoituksiin. Ainakin ne raahataan pois tieltä ja viedään pusikkoon.

Nimistä puheen ollen. Jo parin päivän ajan ruskeissa tienviitoissa on ollut tekstejä: Kulliparu Conservational Park. Nimet ovat aika eksoottisia, suurin osa on varmasti otettu abojen käyttämistä. Englanninkielisiltä ne harvoin kuulostavat. Esimerkkeinä vaikkapa: Wirrulla, Minnipa, Wudinna jne..

Päivän saldo: 132,01 km 18,2 km/h. maks. 39,2 km/h. Mittarissa yhteensä 3259 km. Aamulla sumuista, selkeni vasta 10:30. Sitä ennen vaikea ajaa koska vaatteet ja silmälasit kastuivat. 

Lock - Elliston. Eteläisen valtameren rannalla

Lähdin aamulla jo kahdeksan aikana. Tiesin entuudestaan että tie ei ole koko matkalta päällystettyä. Tien vierustan kylttien mukaan päällystys tehdään lähiaikoina. Ensimmäiset pari kymmentä kilometriä olivat tasaista, melkein tasankoa. Sitten viljelykset vähenivät ja maasto muuttui kumpuilevaksi ja pikkukiviseksi. Joissakin paikoin oli hedelmäviljelyksiä. Mount Wedge noin 35 km ennen Ellistonia näkyy kauas. Mount Wedge on lukemani mukaan erikoista graniittilaatua, jota tavataan vain yhdessä paikassa muualla maailmassa. Eivät sanoneet missä. Kartassa nimen vieressä on kameran kuva. Tarkoittaakohan että 274 m korkea vuori on hyvä kuvattava vai että vuorelta on kuvaukselliset näköalat?

Elliston on pieni rannikkokaupunki. Olisikohan muutama sata asukasta. Suurempi kuin Lock, josta aamulla lähdin. Pääkadun päässä on pari kymmentä metriä korkeat rantakalliot joilta on näkymä lahdelle ja kylään. Australialaiset kutsuvat Australian eteläpuolisia merialueita Eteläiseksi Valtamereksi, jotka muualla luetaan Intian valtamereen ja Tyyneen mereen. Luin tämän esitteistä. Mainingit syöksyvät kohisten rantakallioihin ja on vuosituhanten kuluessa syönyt onkaloita kallioon.

Olen nyt useampana yönä ollut CP:sä ja luultavasti siitä saanut selkäni niin kipeäksi että se haittaa ajamistakin. Joudun pitämään vapaapäivän jos se ei ala parantua muuten. Ostan vielä paksumman alustan, jos se auttaisi asiaa.

Muutoin matka menee kelatessa. Niinhän se on tarkoitettu.

Päivän saldo: 97,32 km, 16,5 km/h. maks. 37,3 km/h. yhteensä 3127 km.

Cowell-Lock. 3000 kilometriä mittarissa

Lähdin aamulla jo kahdeksan aikana. Eilen illalla päätin että en menekään Port Lincolniin. Kaikki nähtävyydet ovat kymmenien kilometrien päässä kaupungista, eli siellä on oltava ainakin päivän jotta voisi edes nähdä rantaa. Eli suuntana niemimaan toinen sivu, suuntana Elliston. Kokonaismatka vähän päälle 200 km, joka yhdelle päivälle on liikaa. Matkan puoliväliin, Lock´iin on merkitty majoitus. Paikalle tullessani totesin sen olevan kunnan CP, jota joku käy katsomassa kunhan ehtii. Kyltissä todetaan jonkun tulevan illalla keräämään rahat. Tulin oikeastaan liian aikaisin. Ajokeli oli hyvä. Aamulla tuntui tukkoiselta, mutta söin kenttälounaan Clevessä, pumppasin myös peräkärryyn lisää painetta. Yhdessä vaikutus oli se että keskinopeus alkoi nousta ja on oikein hyvä ollakseen tehty kumpuilevassa maastossa ja vain lievään vastatuuleen.

Totesin että samoin kuin Cowell´issa ei täälläkään ole GSM-verkkoa. Varmaankin huomenna on Ellistonissa, luulisi ainakin kun se on vähän suurempi paikka.

Tämä Lock on varsinainen kyläpahanen, kylällä on posti ja hotelli sekä suuret viljasiilot, jonne rekat ajavat koko ajan tavaraa. Illalla aioin mennä syömän kylän hotelliin, mutta isäntä totesi valittaen, että kokki on tänään poissa.

Olisin mielelläni jatkanut tänään koska tulin jo kahdelta, mutta lähellä ei ole mitään tämän kummempaa, ei oikeastaan tällaistakaan, jollei lähde pohjoiseen A1-tielle Kyancuttaan. Se taas tarkoittaisi että niemimaan länsirannan Elliston, Port Kenny , Streaky Bay ja muutama muu mielenkiintoinen paikka jäisivät näkemättä. 

Tänään tuli 3000 km täyteen. Vauhti on nyt sellainen että 100 km tulee tasaisesti, nyt on muutama päivä ajettava pidempiä koska majoituksia ei ole tiheämmässä.

Päivän saldo: 118,46 km 21,3 km/h. maks. 48,4 km/h. Yhteensä mittarissa 3030 km. Aamupäivällä kirkasta, iltapäivällä alkoi pilvistyä.

Whyalla –Cowell. Pensaikkoa ja vihreitä lintuja

Nukuin yöni harvinaisen hyvin. Heräsin aamuyöllä viiden aikaan siihen että tuuli nousi ja alkoi vähän sataa. Teltan liikkeistä päätellen tuuli ”väärästä” suunnasta, eli täysin menosuuntaani vastaan. Tuuli kuitenkin tyyntyi aamuksi ja jäljellä oli vain kevyehkö itäinen tuuli. Lähtiessäni Pentti sanoi että matkalla ei ole mitään näkemistä. Ensimmäiset 50 km oli pelkkää pensaikkoa. Yksi kuollut emu oli tien poskessa. Puolessa välissä on Iron Duke avolouhos. Alus tasaisen maaston jälkeen alkoi tulla mäkistä, ei jyrkkiä, mutta enimmäkseen pitkiä ja loivia nousuja ja laskuja. Viljelyn jälkiä näkyi 40 km. ennen Cowell´ia. Kaupungin viljasiilo näkyy kauas. Itse asiassa se näkyy Spencerin lahden toiselle puolelle varsin hyvin.

Eyre-niemimaa on melkeinpä kolmio, jonka sivut ovat 600 km x 400 km x 400 km. Länteen menevä päätie A1 on vilkasliikenteinen ja sitä ajavat raskaat Road-Train kiitolinjat kuljettaen tavaraa Nullaborin yli. Olen nyt ajamassa Port Augustan ja Cedunan välistä pisintä vaihtoehtoista A1 reittiä. Etelässä Port Lincolnissa on nähtävää, muuten tiet kulkevat enimmäkseen puskassa. Matka Cedunaan on kaksi – kolme päivää pidempi kuin suorin reitti, mutta täytyy sitten kiirehtiä muilla osuuksilla. 

Muuten 100 km sivu- tai lievässä vastaisessa ei ole ongelma. Se menee niin kevyesti, että sitä jaksaa tehdä vaikka taukoa pitämättä. Vastassa on täällä niemimaalla jo osuuksia joissa pitäisi ajaa 150-170 km päivässä, koska majoituksia ei ole tiheämmässä. Isoimmissa kaupungeissa informaatiota saa oikein hyvin, Cowell´in tapaisissa pikkupaikoissa ei ole infoa mutta esitteistä löytyy hyvin tietoa kunhan niitä kerää etukäteen.

Matkalla näin pariinkin otteeseen aivan kirkkaan vihreitä lintuja. Olisivatko olleet esitteessä mainittuja Hooded Plovereita, ainakin näyttivät niiltä. Toinen erikoinen lintu on yksin tai parvissa pensaista lähtevä isohko lintu, jonka lento pitää kovaa meteliä. 

Päivän saldo: 104,33 km 18,3 km/h. max. 36,4 km/h. yhteensä mittarissa 2911 km.

Port Augusta-Whyalla. Jutta ja Gerhard matkalla maailman ympäri

Tänään tulin aikamoista vauhtia. Tuuli oli kova ja myötäinen joten voi polkea nopeutta saadakseen. Melkein koko matkalla ei olisi tarvinnut polkea ollenkaan, jollei olisi halunnut. Parinkymmenen kilometrin ajon jälkeen näin vastaan tulevia pyöräilijöitä. Saksalaiset Jutta ja Gerhard Krauss olivat Australian osuudella maailmanympärimatkallaan. Heillä oli tosi kova vastainen, niin kuin oli ollut jo Nullaborilla. Osoite 128ontour.com osoite viittaa heidän yhteiseen ikäänsä. Olivat puheliaita ja iloisia. Gerhard on ollut Suomessa hiihtämässä useaan otteeseen. (Kuva pariskunnasta kuvagalleriassa)

Illalla saunaan...
Myötätuuleen pyöräillessä minulla oli paljon ystäviä. Kärpäset pääsivät tuulen mukana ja olivat vielä neljän kympin vauhdissa häiritsemässä. Ostamallani kärpäsverkolla oli käyttöä. Kun tulin Whyallan infoon, alkoi sataa. Infossa kysyivät mistä maasta olin kotoisin. Kertoivat sitten että toisen Caravan Parkin pitäjät ovat suomalaisia. Täällä nyt ollaan Rasilaisten Hillview Caravan Parkissa sateen ropistessa iloisesti telttakankaaseen. Nyt sen sitten näkee pitääkö tämä teltta. Hra Rasilainen oli paikalla, rouva oli lähtenyt asioille Adelaideen. Ei halunnut ottaa maksua telttapaikasta. Lupasi saunan illaksi varttia vaille kahdeksan.

Colaa ja hampurilaisia
Whyalla on kohtuullisen kokoinen kylä. Vettä minulla oli tänään viiden litran pönttö mukana, noin kokeilun vuoksi. Banaanit ovat kätevää välipalaa, samoin kuin Fruit Bars, sisällä niissä on hedelmätäyte. Olen säännöllisesti käynyt kerran päivässä syömässä jos suinkin mahdollista, aamulla olen joko syönyt oman aamiaisen tai käynyt kahviloissa ottamassa sellaisen. Keskipäivällä syön kevyen kenttälounaan, Ice Coffeella maustettuna. Jugurtti ja sämpylät kuuluvat kanssa ohjelmaan. Gerhard valitteli hintoja Australiassa, oli kuulemma Vietnamissa tottunut aivan toisenlaisiin hintoihin. Erityisesti veden hintaa pitivät kalliina. Jos ostaa huoltoasemalta vettä se on tosi kallista. Kahden litran pullo maksaa yli 3 AUD. Marketissa paikallinen vesi on puolet siitä ja Ranskasta tuotu puolet Australialaisesta! Oikeita hedelmämehuja saa melkein samalla hinnalla kuin vettä. 

Nyt sitten sataa kunnolla ja tulee pimeää, pitänee lopetella kun ei tahdo nähdä näppäimiä. 

Pentti Rasilainen tarjosi saunan päivän päätteeksi. Sauna tekikin todella hyvää, siitä onkin aikaa kun viimeksi on tullut oltua saunassa. Kiitokset saunaillasta. Pentti 58, on ollut vaimonsa Saijan kanssa pitämässä Whyalla Hillwiew Caravan Parkia kahdeksan vuotta. Saija oli Adelaiden suunnalla Golf-matkalla, joten häntä en tavannut. Sitä ennen asuivat Adelaiden lähistöllä. Pentti kertoi että syynä Suomesta muuttoon oli pitkä ja synkkä talvi. Valo ja lämpö toi heidät Australiaan. Keskustelimme yhtä ja toista sekä Suomen ja Australian asioista. Tällä tavalla keskustelujen kautta saa paljon enemmän tietoa maan olosuhteista. Pentti kertoi että alueella asuu muutama suomalainen, joiden kanssa yhteyttä pidetään aika usein.

Määrittelemättä tarkemmin Pentti ei ollut Australiassa kaikkeen tyytyväinen. Hallinnon puolella on asioita jotka kivistivät Penttiä. Aina ei järki tunnu olevan mukana päätöksissä. Tämähän on meille tuttua, eihän voi sanoa että aina olisimme samaa mieltä valitsemiemme päättäjien kanssa.

Rasilaisten Caravan parkin nettiosoite: http://home.austarnet.com.au/hillview

Päivän saldo: 105,55 km. Keskinopeus 21,2 km/h. Päivän maksiminopeus 45,5 km/h. Yhteensä mittarissa 2807 km. Lämpötila n. 25C.