Cocklebiddy  – n.50 km Balladonia Rhousesta. 
Teltassa mädäntyneen kengurun haju

Myötätuuli mahdollisti tämän päivän matkan, vaikka ei ollutkaan kovaa. Yö oli pitkään aikaan ensimmäinen teltassa tai muutenkaan, jolloin ei olisi tullut vilu. Arvelen että yölämpötila oli noin 16C ja nyt päivällä 25-27 C. Siksi nestettäkin kului. 

Norsemanin "paratiisi" häämöttää
Tarkoitus oli ajaa tänään vain Caigunaan saakka. Mutta vaikka en lähtenyt aamulla aikaisin, olin Caigunassa niin hyvissä ajoin että päätin jatkaa matkaa. Caigunan ja Balladonian välinen matka on lähimain 200 km. Sillä tavalla olisin saanut suihkun päivän päätteeksi ja mahdollisesti jo seuraavana päivänä päässyt Norsemaniin, tuohon paratiisiin jossa on jopa market ja ostoskoreja...

Ilta alkoi pimetä ja ajoin valoilla. Kun autoja tulin takaa ajoin aina luiskalle. Vähää vaille 50 km ennen Balladoniaa takarenkaasta meni ilmat osuessani johonkin tienreunan murikkaan, joka tarkoitti että matka jäi siihen. Muuten olisin tehnyt uuden ennätyksen ajamalla 246 km. Kenties parempi näin. Ruokaa ei ole mutta vettä on litrakaupalla.

Yöllä aloin ihmetellä miten telttaan tuli pahasti mädäntyneen kengurun haju. Asia ei ratkennut, mutta luulen että se johtui siitä että tuulen suunta on muuttunut.

Päivän saldo: 198,63 km, 23,4 km/h. maks. 34 km/h. Yhteensä 4367 km. Yöllä ja aamulla tuuli mantereelta hieman takaoikealta. 

 Mundrabilla RD- Cocklebiddy. 206,45 km.
 Paita päällä suihkussa ja sekavat aikavyöhykeet

Myötätuuli mahdollisti tämän päivän matkan, vaikka ei ollutkaan kovaa. Yö oli pitkään aikaan ensimmäinen teltassa tai muutenkaan, jolloin ei olisi tullut vilu. Arvelen että yölämpötila oli n. 16C ja nyt päivällä 25-27 C. Alkoi jo tuntua aika-ajoin lämpimältä, siksi nestettäkin kului. Paita tulikin mukanani suihkuun. Se putsautuu melko mukavasti suihkussa.

Tämä oli maksimi mitä voin ajatella ajavani päivässä. Varauduin aamulla pitkään matkaan ottamalla kalliin ja tukevan aamiaisen, ei mitään terveysruokaa, mutta energiaa tarvitaan. Eilinen harmitti sen verran että tuli mieleen ottaa vahinko takaisin.

Ajalla ei ole niin suurta merkitystä
Aikavyöhykkeet ovat täällä vähän sekaisin. Ensinnäkin, South Australian aika on puoli tuntia jäljessä NSW:n ja Victorian ajasta. West Australian aika taas on 1½h jäljessä SA:n ajasta. Tämä olisi vielä hallittavissa, mutta on perustettu vielä kaksi lisävyöhykettä tasaamaan suurta aikaeroa. Eli kun tulee Border Villageen, siellä aika on 45min jäljessä SA:n aikaa. Sitä noudatetaan Caigunaan saakka, jossa taas tulee 45 min vähennys aikaan. Silloin ollaankin WA:n virallisessa ajassa. Kun kysyin Mundrabllassa aikaa, emäntä kävi katsomassa kelloa ja arveli sen olevan jotakin. Aika näille ei tunnu olevan niin tärkeä, radio- tai tv-lähetyksiä kun ei voi seurata ilman satelliittia. Toistaiseksi ainut varsinainen asutus Cedunan jälkeen on ollut Penongissa, sen jälkeen Euclassa oli muutama talo. Siellä näkyi myös satelliittiantenneja, joten telkkariakin katsotaan. Kuitenkaan Cedunan ja Norsemanin välillä ei varmaankaan asu monta sataa ihmistä, pieni määrä  huomioiden että tie on 1200 km. 

Tien varren varsinaiset asukkaat eli kengurut ja emut sen sijaan tuntuvat kärsivän aikamoisia tappioita tien takia. Tämänpäiväisen matkan aikana arvelisin että kilometriä kohden oli kaksi vähän aikaa sitten kuollutta kengurua. Sellaisia, joita paikalliset korpit vielä syövät. Kengurun raatoja on n. 50 m välein, silloin ei lasketa pelkkiä luukasoja. Emuja näin yhden juuri kuolleen tänään.

Nullabor ei ole puuton
Maisemallisesti päivä oli mielenkiintoinen. Tie kulki alatasangolla, kunnes se Maduraan tulessa kääntyi taas ylätasangolle. Eli Madura-Eucla väli oli alatasankoväliä. Aika saman tyyppistä koko ajan, tie kulki välillä aivan lähellä ylätasangon reunaa, välillä etäisyyttä oli muutama kilometri. Puutonta Nullarbor ei ole. Ylätasangolle tullessa puita oli aika tavallakin, välillä metsiä, välillä pieniä saarekkeita. Varsinkin ylätasangolle tulon jälkeen nousua ja laskua oli varsin usein. Raskain tietenkin itse tasangolle nousu, satakunta metriä parin kilometrin matkalla. Madurassa pidin lounastauon, sekään ei ollut terveysruokaa, mutta täytynee parantaa tapansa.

Täytyy yrittää päästä pian pois täältä. Ei muuten, mutta kaikki on hinnoiteltu aivan älyttömyyksiin. Täällä Coclebillyssä vesi on juotavaa, kokeilen tehdä vedestä ja sporttitableteista energiajuoman, ettei tarvitse ostaa neljää kolmen euron hintaista virvoitusjuomapulloa päivää varten. 

Päivän saldo: 206, 45 km,  23,4 km/h. maks. 37,3 km/h. Yhteensä 4168 km.

 Border Village Mundrabilla RD. Löysempi päivä jäi harmittamaan...

Harmittaa niin vietävästi. Olin eilisen jälkeen vähän laiskalla tuulella ja pysähdyin Mundrabillaan ostamaan juotavaa. Tuli mieleen ottaa helpompi päivä, ja otin telttapaikan. Kun teltta oli pystyssä jonkin aikaa ja olin käynyt suihkussa alkoi itäinen puuskainen ja kova tuuli. Tällä tuulella olisin mennyt mukavasti Maduraan saakka tänä päivänä. Jäljelle sinne oli matkaa vielä 115 km kun lopetin. Voi harmi.

 Border Villagesta Euclaan maisema oli kutakuinkin kuin aikaisemmin, mutta Euclassa tie laskeutui ylätasangolta alas melkein meren pinnan tasalle, tasanko alkoi juuri Euclassa. 

Harmittaa vieläkin kun jäin tähän loukkoon, Madura olisi ollut jotain muuta kuin tämä pahainen CP. Sen lisäksi unensaanti yöllä oli vähän niin ja näin, raskaat rekat pysähtyivät ja kuskit kävivät kaljalla. Paikkaa hoitaa nuorehko pariskunta, mies on ollut rekkakuskina. Siksi paikkaa suosivat rekkakuskit ja muut käyttävät sitä vähemmän. Paikalla on omia kotieläimiä. Diesel-generaattori jauhaa sähköä koko ajan. Poliiseja ei liiemmälti kaivattane, en ole vielä nähnyt yhtään Cedunasta lähdön jälkeen.

79,98 km, 18,3 km/h. maks. 48,8 km/h. yhteensä 3962 km. 

Nullarbor Roadhouse – Border Village. Kovaa myötätuulta ja kylmiä öitä

Tämä oli niitä ”Tulipahan tehtyä” päiviä. Kartalta katsottuna matka tuntui liian pitkältä, mutta kun aamulla sain hyvän alun, päätin yrittää päästä päivän aikana Border Villageen, eli 185 km. Ilman sopivaa tuulta ja riittävän viileää säätä tämä ei olisi onnistunutkaan.

Maisemallisesti vaihtelua oli enemmän kuin osasin kuvitella. Nullarborin Roadhouse on aivan tasaisella aukealla jossa ei silmänkantamiin ole mitään muuta. Kun tie lähenee rantaa, alkaa tulla enemmän pensaita ja puitakin, kaipa kosteudesta johtuen. Ranta on paikka paikoin aivan tiessä kiinni. Kävin kahdella levähdyspaikalla kuvaamassa. Enemmänkin olisi ollut. Yhden levähdyspaikan lähellä tuli vastaan kaksi pyöräilijää. Olivat Hobartista ja pyöräilemässä sinne takaisin, Trevor ja Dave taisivat olla nimet.  Heilläkin niin kuin kaikilla muilla jotka ovat tulleet vastaan, on tuulet olleet vähän huonompia kuin minulla, eli enemmän tai vähemmän vastaisia.

Mitä kello oikeastaan on?
Aurinko oli jo laskemassa kun tulin tänne Border Villageen, täällä kuitenkin on uusi aikavyöhyke, joten en tiedä kuinka paljon kello on. Pitää lähteä syömään niin samalla voi tarkistaa ajankin. 

Kävin asiaa tarkistamassa mutta sen enempää ei selvinnyt, kuin että näillä on täällä oma aikansa joka on SA ja WA ajan välissä. Meinaavat kai että SA pitäisi käyttää sitä, koska nyt SA aikavyöhyke eroaa vain puoli tuntia itäisestä ja ymmärtääkseni 1½ tuntia WA ajasta. Tästä lähtien elän kuitenkin WA:n ajassa.

Yö oli tässä CP:n pahvikotterossa kylmä. Otin päiväpeitteen avuksi, mutta se sekään ei jaksanut lämmittää kovin paljon. Ihmeen kylmää öisin. Pitääköhän ostaa vielä lämpimämpi makuupussi? 

Päivän saldo: 184,37 km, 24 km/h. maks. 38,2 km/h. yhteensä 3882 km. Hyvä pyöräilysää, kannaltani sopiva tuuli, aamulla mantereelta takaoikealta, päivällä kääntyi takavasemmalle. Alle 25 C.

Yalata-Nullabor Roadhouse. Nullaborin autiomaata ylittämässä

Koko päivän kirkasta. Niin kauan kun olin Yalatan alueella, so. metsäisellä osuudella tuuli oli olematonta. Kun tulin Nullaborille, oli tuuli mereltä, sivutuulta. Matkaan sisältyi myös käynti Great Bight of Australia`n kärjessä, eli pohjoisimmassa kohdassa, josta 24 km lisämatkaa.

Yöllä oli kylmä, teltta ja pyörä olivat aivan märkinä kasteesta, vaikka lähellä oli puitakin suojaamassa. Oikeastaan palelin kevyessä makuupussissani, telttakin kun on sellainen että se ei ole suunniteltu lämpöä pitäväksi, sisäteltta on verkkoa, ja ulkoteltan liepeitten alta pääsee tuulemaan oikein hyvin. Lähtiessäkin oli kylmä vaikka aurinko jo paistoi. 

Yalatan reservialueella, metsäisellä osuudella, oli pitkiä ja melkoisen korkeita ylä- ja alamäkiä. Maasto oli tyypillistä puista maastoa jossa aluskasvillisuutena pieniä pensaita. Äkisti maasto vaihtui, puut loppuivat ja joka puolella oli vain pensaita. Alkoi Nullaborin autiomaa. Silmänkantamattomiin ei ole mitään muuta.

Head of Bight on varsinaisesti Right Whalen tähystyspaikka heinä-elokuussa, mutta siellä voi tarkastella muutenkin rannikon luontoa. 

Olin jo aikaisemmin päättänyt ottaa huoneen Nullaborista, jospa selkä saisi sillä tavalla lepuutusta. Teltassa on sen verran ahdasta että selkää joutuu kiertämään ja siitä johtuu että se on kipeytynyt. Ei se nyt kovin paha ole.

Kelpaako kengurun häntä?
Vielä Yalatan Roadhousesta sen verran että kun tänä aamuna kävin katsomassa matkalle mukaan syötävää, kaveri (ei aborginal) kysyi kävisikö tällainen ja otti hyllystä voileipien vierestä kengurun hännän. Sanoi että näitä alkuasukkaat syövät. Tiedä onko hännät sitten leikattu liikenteessä kuolleista kenguruista vai mistä. Ostin kuitenkin voileipiä, keittovehkeet kun jäivät kotiin. Kärpäset ja paarmat tekivät voileipien nauttimisen melkein mahdottomaksi. Paarmat ovat tosi nopeita, ne eivät suunnittele vaan purevat. Erityisesti ne tykkäsivät pyöräilyhousuista ja –hanskoista, joiden läpi ne purivat oikein hyvin.

Huomenna alkaa kahdensadan kilometrin matka Border Villageen. Siellä tullaan WA:n puolelle. Yritän ajaa, jos sää on yhtä hyvä kuin tänään, koko matkan päivän aikana. Tulisi ainakin uusi ennätys.

Kävin juuri hakemassa pyykkiä koneelta. Varjossa on aika viileää, alle 20 ja tuulee mereltä, joka pyöräilyn kannalta on hyvä asia. 

Päivän saldo: 116,33 km 20,5 km/h. maks. 43,1 km/h. Mittarissa yhteensä 3698 km.  

 Penong Yalata. Autoromuja joko oikein tai nurin päin

Päivä oli kohtalainen pyöräilypäivä. Kun tultiin Aborginaalien maille alkoi tien vieressä olla myös autonromuja joko oikein tai nurin päin. Tämä Yalatan roadhouse, johon liittyy myös CP, on aivan lähellä Yalatan Communitya, jonne ei ole asiaa muilla kuin aboilla. Tämän roadhousen lähettyvillä on kuitenkin jonkin verran abojen asutusta. Tätä paikkaa ylläpitää Yalata Community, mutta käyttävät näköjään palkattua työvoimaa koskapa alkuperäisväkeä ei ollut tiskin takana.

Mielenkiintoinen uutinen
Matkalla tapasin kaksi skottia, jotka olivat matkalla Perthistä itäiseen Australiaan, Port Augustassa kaverusten tiet eroavat. Lähettävät tietonsa sähköpostilla. Kertoivat että joku suomalainen on yrittänyt tehdä aivan lähiaikoina ennätyksen Australian ympäriajossa, mutta lopetti kun ei henkisesti jaksanut enää. Kerroin että en tiedä asiasta mitään. Mielenkiintoinen uutinen, täytyy ottaa selvää!

Lintuja ja rekkoja
Taas aikainen nukkumaanmeno, siinä kahdeksan maissa, kun sen jälkeen ei juuri voi tehdä mitään pimeyden takia. Linnut pitävät uskomatonta meteliä illalla ja aamulla auringon noustessa. Illalla kun on vielä jonkin verran lämmintä, on mukava pimeässä kuunnella kaikkia erilaisia linnun ääniä. Sitten tuleekin viereen karavaanari, joka aloittaa paikallisen ”asuntovaunun” saattamisen kuntoon. Se ottaa ainakin puolitoista tuntia. Rekat aloittavat liikennöinnin pimeän tultua, ne pitävät sellaista meteliä, että on oltava väsynyt tai tottunut nukkuakseen.

Yö oli viilein yö, nyt aamulla jouduin laittamaan farmarit päälle. Yöllä juuri ja juuri pärjäsin makuupussissa. Ei ole kymmentäkään astetta. Ja seuraava pysähdys on Nullabor Roadhouse.

Päivän saldo: 132,64 km19,4 km/h. maks. 36,0 km/h. Yhteensä mittarissa 3583 km.  Aamulla viileää, päivän mittaan lämpeni n. 20 asteeseen. Pilvistä, aamulla satoi mutta ei paljon.

Ceduna-Penong. Julmilla pihdeillä katkottiin puolaa

Aloitin aamulla pienillä asioilla. Kävin paikallisessa urheiluliikkeessä kysymässä puolien vaihtoa poikkinaisten tilalle. Paikalla oli kaksi naista. Yksi oli siivooja ja yksi myyjä. Molemmat isoja ja rotevia, toinen vielä pulleahko. Sovittiin, että irrotan pyörän että löydämme sopivan mittaisen puolan. Niitä ei ollut. Lyhyempi ei riittänyt, pidempi oli liian pitkä. Katkaisemaan. Firman naiset ottivat homman hoitaakseen vaikka yritin ehdottaa omaa osallistumistani prosessiin.

Toisella oli julmat pihdit kettinkien katkomiseen, toinen piti puolaa. Molemmilla kieli keskellä suuta oikein näkyvästi. Puola katkesi ja päästiin kokeilemaan nippelin kierteisen sopivuutta. Kierteet olivat tietenkin menneet vähän huonoon kuntoon katkaisussa, mutta kuinka ollakaan, kierteet vetivät. Alle tunnin aherruksella takapyörässäni on vain ehyitä puolia, sormituntumalla kiristettynä. Toivottivat hyvää matkaa kun lähdin. Unohdin muut asiani, kun tästä puolahommasta tuli oikein isompi asia.

Kello oli kymmenen maissa kun lähdin ajelemaan lännen suuntaan. Olin nyt sitten aloittamassa ”aavikko-osuutta”. Penong´iin matkaa on vähän yli 70 km. Tuuli oli vastainen koko ajan. Sanoivat että tämä on nyt normaali tuulen suunta. Sen verran kovaa se oli että pienet alamäet oli poljettava alas. Kyllä tällaisella tuulella matkaa 100 km päivässä tekee, mutta aikaa siihen menee. Kun taas toivottavasti tulee myötätuulta, on se silloin käytettävä täysillä hyödyksi, eli poljettava niin pitkään kuin takissa riittää varaa.

Toistaiseksi on viljelyksiä tien molemmin puolin. Hyvä pyöräilysää siinä mielessä että nestettä ei juuri kulu, mutta sen verran voisi olla lämpimämpää että ei nyt kylmältäkään tuntuisi.