Munglinup-Ravensthorpe, Merkittävät tapahtumat: Hämähäkki, 5000 km

Yöllä pieniä sadekuuroja, aamulla aurinko kuitenkin valaisi teltan noustessaan. Lähdin liikkeelle kahdeksan maissa. Ei juuri tuulta ja lämpötila vähän alle 20C tuntumalta. Aamusta pieniä sadekuuroja jotka hellittivät.

Huoltoasemalla ei ollutkaan aamiaista saatavana. Sama kaveri joka illalla oli sulkemassa oli jo avannut se, eli nähtävästi piti sitä yksin. Kun kysyin aamiaisesta hän totesi ettei laita ruokaa, hänen oikea kätensä oli paketissa. Vähän arvoitukseksi jäi mitä oli sattunut. Vanhemmissa kylteissä tien varrella oli vielä ruokailuvälineet ja uudemmissa vain kahvikupin kuva. Oliko perhettä kohdannut jokin onnettomuus, se jäi arvoitukseksi.

Uusi hämähäkkikaveri teltassa
Teltassa huomasin sen katossa samanlaisen hämähäkin kuin aikoinaan aloittaessani matkaa. Nyt se oli sisä- ja ulkoteltan välissä, se oli helppo nähdä, sisäteltta kun on yläosaltaan kokonaan verkkoa. Telttaa purkaessani se ei ollut juuri kiinnostunut liikkumaan, vaan olla jökötti paikallaan. Viimein se lähti kävelylle ja sain sen ohjattua ruohikkoon johon se jäi. Arvoitukseksi jäi, mikä sai aikaiseksi lähellä olleen roskapöntön kalistelun yöllä. Vain pari metriä teltastani olleessa roskapöntössä jokin eläin teki työtä saadakseen jotakin mahdollisesti peltipurkeista. Aamulla roskia pönttöön viedessäni en nähnyt muuta kuin  tyhjiä limsa ja kaljapurkkeja ja yhden säilykepurkin. Ääni loppui kun kuljetusauto toi huoltoasemalle luultavasti lehtiä.

Sateita ja kasveja sikin sokin
Maisema on Esperancesta lähtiessä muuttunut täysin. Tasaisten aukeiden tilalle on pitkiä loivia kukkuloita, maiseman keskikorkeus on parin sadan metrin paikkeilla. Täällä myös sataa paljon enemmän kuin aikaisemmin, maisema on vihreämpää ja vesi on syönyt tien pientareita. Luonnontilassa oleva maa on ryteikköä, jossa on erilaisia kasveja päällekkäin ja sikin sokin. Leiriytyminen ei ole siellä mahdollista ilman isoa raivaamista. N. 30 km ennen Ravensthorpea oli pensaspalo polttanut isoja alueita. Sitten maisemaan tulikin suuri vuori, joka selvisi nikkelikaivoksen jätekasaksi. 

5000 km mittarissa
Ajaminen oli tänään työlään tuntuista eikä ihmekään. Maisema on raskaampaa, mutta varmasti eniten asiaan vaikutti se että koko lauantaipäivänä en syönyt kunnon ateriaa. Kun Munglinupissa ei ollut edes ruokailumahdollisuutta, olen tehnyt koko matkan tänne Ravensthorpiin  kunnolla syömättä. Täällä kävinkin ensimmäiseksi syömässä. Kun tulin syömästä oli pyörän luona porukkaa. Kertoivat nähneensä minut jo Balladonian Roadhousessa. Kyselivät matkasta ja ihmettelivät miten niin paljon jaksaa ajaa. Kerroinkin että kaikki muu on mukavaa, mutta matkan tekeminen rasittaa joskus. Tänään muutama kilometri ennen perille tuloa mittariin pyörähti 5000 km.

Ravensthorpe on pieni kylä jota ympäröi enimmäkseen juuri luonnontilassa oleva ryteikkö. Ryteiköstä ja metsistä tulee oma katajantapainen tuoksu. 

Päivän saldo: Kokonaismatka:80,12 km, Maksiminopeus: 40,2 km/h.  Kokonaismatka: 5007

 Esperance - Munglinup. Yötä nurmikolla

Aamulla ensimmäiseksi korjasin pyöränrenkaan. Siinä oli litistymäreikä arvatenkin jysäyksestä katukiven reunaan tai vastaavaa. Samalla taas huomioin katkenneet puolat, ja päätin että kun edessä on vain n. 100 km ajomatka ehdin hyvin käydä hankkimassa puolia ja saada takarenkaan siten taas tip-top kuntoon.

Uudet puolat
Liike olikin oikein hyvä. Sitä hoitava kaveri kehotti tuomaan koko roskan sisään ja irrottamaan takarenkaan. Sitten hän vaihtoi puolat, uusi aikaisemmat Cedunan tätien vaihtamatkin kun olivat ohuempia, ja tarkisti vanteen suoruuden. Ostin samalla jalan pyörään. Tasaisella maalla se toimiikin oikein hyvin, eli siitä on selkeästi hyötyä lyhyissä pysäyksissä.

Sain varapuolia mukaan eikä koko hoito maksanut kuin 13AUD. Asiakkaita virtasi liikkeeseen koko ajan ja hän ehti hoitaa montaa asiakasta yhtä aikaa, samalla vielä jutella niitä näitä. Vaimonsa oli liikkeessä myös, ja kertoivat, että hekin harrastavat pyöräilyä, mutta ei näin pitkiä lenkkejä.

Yötä hyvällä nurmikolla
Yhdentoista maissa lähdin matkaan kohti Ravensthorpia, oikeammin Munglinupiin, joka oli päivän tavoite. Turistitoimistossa sanoivat että siellä ei ole Caravan Parkia, kun taas urheiluliikkeessä sanoivat että on n. 100 km kohdalla. Voi olla rannalla, jonne menee teitä. Tuulen yltyessä vauhti hiipui, samalla alkoi hämärtää jo puoli viiden maissa. Saavuin puoli seitsemältä Munglinup´iin aivan pimeässä, valoilla ajaen. Onneksi muuta liikennettä oli vähän. Huoltoaseman pitäjä oli juuri panemassa liikettä kiinni kun tulin paikalle. Sain vielä Iced Coffeen ja ohjeet, että nurmikolle tien toiselle puolelle voi leiriytyä. Siellä on myös käymälät ja hanasta saa juomakelpoista vettä. Eli kaikki muut paitsi suihku löytyi. Kelpo leiripaikka jossa nyt kirjoitan pyörän lampun valossa päivän tapahtumia. Huomenna pitäisi olla helpompi päivä vain vähän yli 80 km. Käytäntöhän näyttää kuinka helppo päivästä tulee. Ainakin nyt miltei myrskyää. 

Matkan puolen välin paikkeilla tapasin aussipyöräilijän, joka oli tyytyväinen keliin. Kertoi helmikuussa lähteneensä Perthistä ja oleskelevansa paikkakunnilla kunnes tulee mielen katsoa jotain muuta. Totesi että joskus ajaminen huvittaa, joskus ei. Ajetaan kun huvittaa, kaveri kertoi. Hänellä oli maastopyörän perässä BOB, mutta ei muita laukkuja. Bobin laukun päällä oli laatikko ruokatarvikkeita varten. Takarengas maastopyörässä oli paksu, mutta vähänkuvioitu, olen joskus nähnyt pyörälähettien käyttävän sellaisia.

Päivän saldo: 107,78 km, 15,7 km/h, maks nop 43,7 km/h. Aamulla hieno sää, ei tuulta, hieman pilviä taivaalla ja melko lämmintä. Klo. 11, alkoi pieni sade ja kohtalainen tuuli lännestä. Puolelta päivin sadetta vähän enemmänkin. Klo. 15.00 alkoi tulla tummia pilviä ja erittäin kova lounaistuuli, eli paikoitellen aivan vastainen.

 Salmon Gums - Esperance.
Anzac-day (sodissa kaatuneiden muistopäivä, yleinen vapaapäivä)

Eilen illalla kävin syömässä paikkakunnan hotellissa. Trevorin ja Rodneyn kanssa juttelimme mahdollisuudesta jututtaa tilan omistajaa, mutta koska päivä oli juhlapäivä, päätin jatkaa eteenpäin ja tehdä saman jutun muualla. Ohi ajaessani en tunnistanut kaikkia paikkoja joita Trevor oli karttaan piirtänyt. Omistajan talolle olisin luultavasti kuitenkin osannut. Ehtineehän tuota.

Lähdin aamulla liikkeelle jo puoli kahdeksan maissa. Silloin maalaushommat olivat jo jatkuneet ja johtajakin oli paikalla. Yleensä ovat aikaista porukkaa täällä. Oli aika viileätä lähtiessä. 

Aluksi maisema oli peltovoittoista, aina välillä suolajärviä. Tihkusade toi sumun ja näkyvyys oli vain satoja metrejä. Varsinaista sadetta ei kuitenkaan tullut vaan sää vähitellen selkeni, samalla kun maisemat muuttuivat luonnontilaisemmiksi. Taisi välillä olla joku Conservation Park, eli luonnontilassa säilytettävä alue. Gibsonissa huomasin että maisemassa oli paljon uusia puita ja kasveja joita en ennen ollut nähnyt.

Näkymä oli yllätys
Kun kukkulalta näkymä kaupunkiin avautui, oli se jonkinmoinen yllätys. Varsinkin saaret ja niiden kartiomainen muoto oli uutta. Tuliperäisen näköisiä. Lisäksi Esperancen ympärillä on suolajärviä ja kosteikkoalueita, joilla kasvaa paljon erikoistuneita kasveja. Kun tänään lähden eteenpäin, otan vähän rauhallisemmin ja yritän vähän perehtyä kasvillisuuteen, miksei eläimistöönkin.

Australialaiset pitävät telttailusta
Kaupunki on tosiaan täynnä aussituristeja. Kävelin illalla aika pitkälle ja kaikki Caravan parkit ovat tupaten täynnä. Täällä on muutama apartamentos, mutta johtuen siitä että maassa kuljetaan omalla autolla, on karavaanarimatkailu selkeästi suosituinta. Nuoret parit laittavat teltan autoonsa ja lähtevät sillä tavalla liikkeelle. Matkailun luonteesta johtuu, että erilaisia palvelupaikkoja on suhteellisen vähän ja niissä pidetään tiukasti kiinni keittiön kahdesta aukioloajasta. Yksi ”suomalaistyyppinen” asuntovaunuun rakennettu hampurilaisgrilli löytyi illalla kävellessäni, siinä oli pitkä jono.

Ravensthorpe on seuraava kohde, sinne on matkaa vaivaiset 187 km eikä välillä ole palveluita. Pitänee ottaa kahdessa pätkässä, ei huvita oikein urakoida kun aikaisemmat tuntuvat vielä. Eli taitaa tulla leiriytyminen puskassa jossakin vaiheessa. Menin illalla nukkumaan hyvissä ajoin, nyt aamulla olisi vielä paikattava rengas josta meni ilmat kaupungissa. Luultavasti takarengas sai tällin kun ajoin jonkin reunan yli. Epäilen, että vasta Ravensthorpessa matkapuhelin toimii taas, jos sielläkään.

Päivän saldo: 106,87 km, 17,5km/h, maks nop 43,1 km/h korkeus meren pinnasta n. 10 m.  Lämpötila kenties 15C. Tihkusadetta suolajärvien kohdalla, sitten vähän lämpenevää.

Norseman - Salmon Gums. Hienoja suolajärviä

Päivä lähti rauhallisesti liikkeelle vaikka olin hereillä jo kuuden aikana. Järjestelin tavaroita uusiksi ja totesin että edelleenkin on jotain sellaista mitä voisi hyvin lähettää pois, niitä kun ei ole tarvinnut pitkään aikaan. Sain asiat hoidettua postissa, joka aukeni täsmälleen yhdeksältä ja sitä ennen supermarketissa ja sekatavarakaupassa josta yritin saada pyörään puolia. Sopivia ei löytynyt, mutta niitä löytyy varmaankin Esperanzasta, siellä kun on jopa 20.000 asukasta (kuten Pietarsaari).

Pidempi reitti rannikkoa pitkin
Päätin lähteä pidemmälle reitille etelän kautta. Esperanza on rannalla ja sieltä pääsen sitten pitkin hiljaisempia rantateitä Perthiä kohti. Kokonaisuudessaan matka on vähän yli 200 km, sen voisi tehdä yhdessä päivässä, mutta kaksi kevyempää on ainakin nyt mukavampi. Suurin piirtein matkan puolessa välissä on Salmon Gums jossa nyt kirjoitan tätä hotellihuoneessa.

Matkalla kävin parissakin ”turistikohteessa”. Dundas rocks on siirtokivilohkareita lähellä alkuperäistä Dundasin kaupunkia joka perustettiin yli sata vuotta sitten, mutta josta ei tullut mitään, koska Norseman voitti johtuen sieltä löytyneestä kullasta. Mitenkään kovin perusteellisesti Dundasin kaupungin jäännöksiä ei ole varjeltu, onhan muistokivi ja vanhoja katukylttejä. Muistokiven viereen on kerätty maastosta löytyneitä pulloja.

Dundasin jälkeen tulee vielä Bromus Dam. Aikoinaan tehty junien juottopaikka. Kävin vilkaisemassa, eipä siinä paljon nähtävää ole, mutta lapsiperheille pysähdyspaikka. Ainakin, jos ei ole herkkä paarmoille. Tänään niitä oli oikein riittävästi ja yrittivät saada reisipalaa urheilijan jalasta. Mustat pyöräilyhousut tuntuvat olevan niiden mieleen. Paidan läpi ne eivät yritäkään.

Häikäiseviä suolajärviä
Matkalla on useitakin pieniä suolajärviä, parilla kävin. Yksi on aivan valkoinen, vaikka oli pilvistä, se häikäisi. Heti pian Bromuksen jälkeen oikealla näkyy Peak Charlesin huippu. Sinne on parikin tietä, lyhyemmästä matkaa 44 km. Hyvin tuo vaivaisen 500 m korkea huippu näkyy niinkin kaukaa, johtuu siitä, että muu maasto on alle 300 m. Sanovat että Peak Charles ei ole aivan helppo kiivettävä. 

Possun kylkipaloja luvassa
Maisema muuttuu yllättäen, kun kuvaan tulee viljelyksiä ja eläimiä. Viljelykset alkavat n. 50km ennen Salmon Gum´ia.  Kaupungin Hotel/Motel on niitä sarjassamme ”pitää kokea” Huone on varustettu lampulla, kahdella sängyllä, joista toisen hetekan vieterit ovat jo pettäneet. Ei ollutkaan muuta. Luulen että jos olisin ottanut motellihuoneen, olisin saanut vielä lisäksi vedenlämmittimen. Paikassa on juuri nyt remontti meneillään. Minulle paikka sopii hyvin, vähän kalliimpi kuin Caravan Park (teltta samassa pihassa) ja luultavasti kiinteämpi vuode antaa riittävän hyvät unet. Lisäksi, hotellissa ainakin sisällä, black boardilla oli päivän ”special” 8 AUD. Saas nähdä mitä saa!

Sain jo tiedon tässä välillä. Kokki oli laittanut possua tavalliseen tapaan eli kunnon kylkipaloja. Ihan hyvää. Siinä ohessa jutteli Trevorin ja Rodin kanssa mahdollisuudesta työskennellä päivän farmilla nähdäkseni millaista homma oikein on. Sain ohjeet siitä miten paikalle pääsee. Täytyy huomenna olla pirteänä kokeilemassa onnistuuko asia. Jos ei niin mikäs siinä. Farmin nimi on Corya ja terveiset isännälle voi osoittaa Rodneyltä ja Trevorilta.

Päivän saldo: 104,97 km, 18,6km/h, korkeus meren pinnasta 260 m. Lupasivat aamulla radiossa 30C, oli luultavasti vähän vähemmän.

120 km Norsemanista itään - Norseman.
Kenguruita ja vaalean punaisia papukaijoja

Yöllä olin vieläkin haistelevinani mädäntyneen kengurun hajua, vaikka raatoja tien poskessa oli paljon harvemmassa kuin aikaisemmin. Lopulta selvisi että ainakin osaltaan haju oli kotoperäistä. Pari päivää helteessä ja ilman suihkua oli tehnyt tehtävänsä ja kaikki haisi, mukana jo mädäntyneen haju. Balladoniassa jutellut kaveri kertoi että moni ajaa rautatiereitin, so. rautatien sivulla kulkevan soratien koska liikenne varsinaisella tiellä on liian kova! Mitä vielä. Autoja kulkee muutama tunnissa, aamulla sain ajaa pitkään enne kuin tuli yhtään autoa.

Rohkeita ja arkajalkoja
Lähdin majapaikastani jo kuuden aikana. Aloin valmistelut joskus viideltä. Jos päivä olisi yhtä kuuma kuin edellinen, olisi parasta ajaa aamulla mahdollisimman pitkään. Heti lähtöni jälkeen aamu alkoi valjeta, taivaan ranta punoitti hetken aikaa. Lauma kenguruita (eläviä) ihmetteli minua hetken aikaa, kunnes ehtivät häipyä juuri kun olin saamassa videon kuvauskuntoon. Kun ei kerran kengurut suostuneet kuvattaviksi otin kuvia vaalean punaisista papukaijoista, jotka olivat parvessa syömässä tien reunassa. Kun huomasivat minut, alkoi se tavallinen rähinä, kaikki lentoon lähimpään puuhun niin että kaikille ei löytynyt sijaa. Sitten taas takaisin syömään vaikka ”vaara” oli edelleen olemassa. Näyttää olevan niin että porukassa on ”rohkeita”, jotka säilyvät maassa pidempään kuin muut ja arkajalkoja jotka ovat puussa viimeiseen saakka.

Nyt matkassa oli todella mäkiä, samalla alkoi tulla maisemiakin. Kilometrit etenivät, muta niin kuin aina kun odottaa perille pääsyä, kovin hitaasti. Ensin kaupunki vaikutti kaupungilta, mutta kun pääsi perille, paikka oli paljon pienempi kuin Ceduna.

Otin huoneen paikallisesta hotellista 33 AUD ja nyt juhlin ylitystä 8 AUD Sparkling Vinen kanssa.
Huomenna en ole pyörän päällä, otan vapaapäivän. Käynkö Kalgoorleissa bussilla, se jää nähtäväksi.

Päivän saldo: keskinop. 118,89 km, 47 km, 17,7 km/h maks 37,3 km/h 4607 km kaikkiaan. Päivällä yli 30C.