Quinninup-Manjimup. Kukko ja Kengurut leirintäalueella.

Päivän lähtökohdat: Manjimup´iin mutta ei pidemmälle.

Yöllä huomasin että sää on muuttumassa, yöllä alkoi tuulla jonkin verran. Silloin savut hetkeksi lähtivät laaksosta, kunnes taas tyynen tultua savut palasivat. 

Ja aivan kuin eilen kaveri kertoi, nurmikolla oli kymmenpäinen kengurulauma. Katsoivat välillä vähän rauhattomasti, mutta jatkoivat syöntiään (laumasta kuva kuvagalleriassa). Pitkähiuksinen ja partainen kaveri meni huoltorakennukseen, kengurut jatkoivat syöntiään. Kun sitten lähdin, oli paikalla vielä kaksi kengurua.

Kukko nimeltään Rod Stewart
Aamuinen lintujen konsertti oli aikamoista mekkalaa. Kotieläimetkin olivat äänessä. Kukko aloitti jo neljän aikana. Pian siihen vastasi toinen kukko jonka nimitin Rod Stewardiksi. Sen verran käheä oli ääni. Kaikki kolme paikan kaikesta päätellen vakioasiakastakin heräilivät kanssani samoihin aikoihin. Purin rauhallisesti teltan, sain kahvia naapurilta ja kysyin sitten maksamisesta. Nyt kaveri, joka eilen etsi avainta, oli löytänyt sen ja maksoin kuittia vastaan 10 AUD. Tämä kaveri kertoi, että on tulossa myrsky, koska pilvissä on mustia raitoja. Arveli että vielä tänään sataa, ja huomennakin. Sitten taas olisi hyvä sää. Luotan kaverin arvioon säästä.

Ennen lähtöäni partakaveri ehti kertoa että on aikoinaan ollut töissä leirintäalueen pitäjällä. Kun saha lopetettiin hän jäi työttömäksi. Laittaa nyt kuntoon maantiepyöriä, asuntovaunun seinustalla olikin kolme pyörää. Käy aina välillä ajelemassa lähikaupungeissa. Paikan kaikki kolme asukasta näyttivät elävän omaa rauhallista elämäänsä vaatimattomissa oloissa. Kaipa sitten olivat tyytyväisiä elämäänsä. Leirintäalue on myynnissä, voin vain kuvitella että nämä vakioasukkaat eivät paljon tuota.

Matkanteko ei maittanut, keskinopeus jäi pieneksi, vaikka tänään ei enää suuria mäkiä ollutkaan, tie kun seurasi joenuomaa. Matkaa Perthiin on nyt 300 km, eli rauhallisesti ottaen kolmen päivän matka. 

Päivän saldo: Kokonaismatka: 35,76 km, Keskinopeus: 12,2 km/h. Maksiminopeus: 54,6 km/h. Kokonaismatka: 5604. Sää: Pilvistä, tuuli pohjoisesta.

Walpole-Quinninup. Illalla uskomaton tähtitaivas, Wagner soi.

Päivän lähtökohdat: Niin pitkälle kuin mahdollista suuntaan Manjimup.

Aamulla vaihdoin renkaita niin että sain taakse entisen eturenkaan ja eteen uuden Albanysta ostamani renkaan. Nyt rengastus on pitkästä aikaa hyvä, aikaisempi takarengas ei ollut riittävän tukeva kantaakseen raskasta kuormaa. Se kului loppuun parin tuhannen kilometrin ajon jälkeen. Muutenkaan en pitänyt lähdön kanssa kiirettä, kävin ruokakaupassa ja söin kaupungilla aamiaisen. Kymmenen aikaan olin liikkeellä. Se oli oikeastaan virhe, sillä jos olisin lähtenyt aikaisemmin, olisin hyvin ehtinyt Manjimupiin.

Mahtavia maisemia ja optisia harhoja
Matkan rasittavin reitti heti Thredbo Khancoban välin jälkeen. Nyt nousuja ja laskuja oli paljon. Raisttavaksi matkan teki se, että nousut ja laskut olivat jyrkkiä, ja useimmissa sai tehdä todella työtä ylös pääsemiseksi polkemalla. Mutta maisemat ovat mahtavia. Jätti-Eucalyptuspuita tien molemmin puolin (maisemaa kuvagalleriassa). Jokien laaksoja vähän väliä. Välillä todellista erämaamaisemaa, tussak-ruohoineen. Jatkuvasti optisia harhoja johtuen siitä että kun nousu tai lasku jyrkkenee tai loivenee vaikutta kuin edessä olisi laakso. Raskasta päivää helpotti se että selkä on nyt paljon parempi kuin aikaisemmin. Tangon nosto muutti ajoasentoa niin että selkä ei enää rasitu samalla tavalla.

Caravan parkissa avain hukasssa
Neljän maissa, n. 30 km ennen Manjimupia oli tien varressa CP:n merkki. Lähdin osoitettuun suuntaan, ensin tuli lasku ja sitten tuli pitkä nousu jota en voinut ajaa ylös. Muutaman kilometrin jälkeen tuli tervetulotoivotus Quinniup´in kylään. Viimein löytyi myös viitta CP:lle. Sinne ajaessani menin pätkän väärää tietä. Vuohi oli lieassa, ja samalla lähti n. kymmenen kengurun parvi pakoon. Löysin oikean paikan mutta ketään ei ollut toimistossa, toimiston edessä oli kyltti, jossa kehotettiin soittamaan torvea. Pyörän kello tuskin olisi auttanut. Huomasin että leirintäalue oli jokseenkin tyhjillään. Pari vanhaa asuntovaunua seisoi alueella. Rakennukset ovat uuden näköisiä, mutta muuten kaikki oli vielä keskeneräistä. Siinä maitoa ryystäessäni käveli paikalle hipin näköinen kaveri. Lupasi hankkia oikean kaverin paikalle. Hetken päästä savun luota tulikin autolla uusi kaveri. Hän yritti etsiä toimiston avainta mutta sitä ei löytynyt. Sanoi että joku tulee myöhemmin paikalle ja ehdotti että laitan teltan pystyyn sopivaan paikkaan.

Tämän hetkinen käsitykseni on että paikka on konkurssissa ja että nämä täällä nyt asuvat tekevät sen ilmaiseksi. Olisivat ottaneet minulta maksun, mutta kun avainta ei löytynyt, meni sekin mynkään. suihku toimi, siellä olisi jopa ollut pesukoneet, niin olisi saanut taas eliminoitua kuolleen kengurun hajua.

Yksi paikalla olleista kavereista sanoi että kengurut tulevat aamuisin syömään. Laumassa on 12 kengurua, joista yksi on kesy. Liikkuu huonommin kuin muut kun on loukkaantunut joskus.

Jättilisko
Tien varrella näin tänään myös todella suuren liskon. Metrin pituinen lisko oli myös tukeva ja näytti jo vaaralliselta. Vasta kun autot olivat menneet ohi pääsin takaisin samaan paikkaan. Liskoa ei enää näkynyt eikä kuvaa tullut.

Kuun alusta loppui tulen tekokielto. Joka puolelta nousee savupatsaita kun aluskasvillisuutta poltetaan. Nytkin haisee savu alueen takana olevasta metsiköstä. Päivällä aloin jo huolestua kun savupilvet peittivät auringon ja tuhkaa leijaili tielle saakka.

Tulin juuri syömästä. Ruoka maistui ja sitä oli erittäin riittävästi. Sieltä täysin säkkipimeässä tullessani katselin tähtitaivasta sikäli kun en törmäillyt puiden oksiin. Äärettömän kirkas ja selkeä tähtitaivas. Etelän ristin tunnistaa helposti, linnunradan miljoonat pisteet melkein valaisevat.

Kirkas tähtitaivas ja Wagneria 
Tunnelma on hieman erikoinen. Pimeä leirintäalue, savunhaju, uskomattoman kirkas tähtitaivas ja naapurista kuuluu klassinen musiikki. Olisiko jopa Wagneria. Nyt se sopii oikein hyvin, mutta kun ei soisi koko yötä. On se Wagneria, en vain muista mistä. Tämä musiikki sai kouluaikoinani Hanna-opettajan kyyneliin. 

Päivän saldo: Kokonaismatka: 95,29 km,  Keskinopeus: 15,9 km/h Maksaiminopeus: 51,5 km/h. Mittarissa yhteensä: 5568, Sää: Päivällä lämmintä ainakin 25.

Denmark-Walpole.  Tree Top Walk

Päivän lähtökohdat: Rauhallisesti ajaen Walpoleen, matkalla nähtävyyksiin tutustuen.

Nimi selvisi: Huntsman Spider
Kävin jo avatussa turisti-infossa ostamassa pari pientä kirjaa linnuista ja ötököistä. Pääsee selville ainakin kaikkein eniten näkyvistä linnuista ja muista vastaan tulevista. Sain jo selville pariin otteeseen tapaamani hämähäkin sukunimen. Huntsman Spider. Useita lajeja, joidenkin lajien purema voi aiheuttaa kohtalaista pahoinvointia.

Pääte up tarkoittaa kokoontumispaikkaa
Turisti-infossa tarkistin myös kaupungin Denmark-nimen. Se ei juonnu mitenkään tanskalaisiin. Albanyn aluetta aikoinaan tutkinut fransmanni antoi paikalle nimen Denmark, kun hänen yksi tutkijatovereistaan sattui olemaan sukunimeltään Denmark. Sitä vastoin Bornholm, joka on lähellä Denmarkin kaupunkia on saanut nimensä tanskalaisista muuttajista. Se että monen paikannimen päätteenä on –up, johtuu, kuten aikaisemmin arvelin abojen paikoille antamista nimistä. Pääte up tarkoittaa kokoontumispaikkaa. 

Sain myös selville sen että lähin Optometrist on Manjimup´issa, jonne on matkaa täältä Walpolesta n. 120 km. Siellä saan vaihdettua laseihini uuden linssin, joka rikkoontui tänä aamuna käydessäni suihkussa. Palvelut siellä ovat vasta maanantaina joten voi ajaa sinne rauhallisesti kahdessa päivässä. Tämän ja muiden asioiden selvittämisen jälkeen toimiston henkilökunta huokasi helpotuksesta, pani lapun ovelle ja otti kahvitauon, luullakseni. 

Käynti jättiläispuiden latvoissa
Olin jo aikaisemmin päättänyt käydä Tree Top Walk´issa. Se tarkoittaa kävelysiltoja jotka nousevat jättiläis-eucalyptuspuiden latvojen tasalle. Denmarkin turistitoimistossa sanottiin että se on hyvin viitoitettu ja tie sinne lähtee heti Bow Bridge Roadhousen jälkeen oikealle. Kyseisessä paikassa oli viittoja runsaasti, ei kuitenkaan yhtäkään jossa olisi mainittu Tree Top Walk. Yksi kilpi kylläkin puuttui, siitä oli vain ”kanta” jäljellä. Kun uutta liittymää ei tullut arvasin että olin ajanut ensimmäisen liittymän ohi, mutta, niin kuin kaikissa hyvissä tarinoissa, tässäkin oli onnellinen sattuma siinä, että kun otinkin toisen liittymän, minun ei tarvinnut ajaa ollenkaan hankalaa soratietä. Kuuden kilometrin jälkeen tulinkin parkkipaikalle, josta johti polku itse nähtävyyden luo. Pääsymaksu 6 AUD. Kysyvät jokaiselta mistä vieraat ovat kotoisin. Kun kerroin että Suomesta, totesi että Suomesta on nyt oikein ryntäys, yksi suomalaisryhmä oli jo käynyt aiemmin päivällä. Taulukossa menimme kylläkin kohtaan muu Eurooppa. 

Rakennelma huojui ja paljon...
Kaikkiaan kävelysiltoja on puolisen kilometriä, ja ne muodostuvat kapeista ritiläsilloista jotka lepäävät muutaman ison pylvään varassa. Se mikä oli yllättävää, oli että rakennelma huojui varsin paljon. Toinen yllättävä asia oli että systeemi oli rakennettu paikkaan missä ei ollut näköalaa pidemmälle. Se oli mielestäni iso miinus. Ainakin tänään muutama porukka meni koko lenkin läpi enemmälti katselematta ympärille. Minäkin pidin kaiteesta kiinni, se kun on ainoa keino kävellä. Puiden katselun lisäksi asiaan oli saatu vähän jännitystä mukaan. Ajatus oli jäänyt sikäli vähän kesken että parhaiten puut sai hahmoteltua maasta, korkeus ei tuonut mitään uutta. Missään ei myöskään mainittu kuinka korkealla missäkin pisteessä jo ollaan. Yleisesti oli mainittu että puut ovat 400 – 500 vuotta vanhoja. Oma arvioni on että useimmat puista olivat ympärysmitaltaan 10 m luokkaa, voivat olla 20m ja korkeudeltaan 50 m. Kun puut oli katsottu maasta ja ylhäältä, oli aika lähteä pyöräilemään kohti Walpolea.

Lehmälauma lähti seuraamaan
Maasto täällä on todella mäkistä ja usein jyrkkää joka pudottaa keskinopeutta. Täällä 15 km keskinopeuden saavuttamiseen tarvitaan sama työ kuin tasaisessa maastossa 22 km keskinopeus vaatisi. Muistaakseni WA:ssa järjestetään joku ralleista. Maasto on siihen hyvää. Kukkulat ovat hieman samanlaisia kuin esimerkiksi Korpilahdella.  Kasvusto on jälleen hieman toisenlaista kuin aikaisemmin. Nyt isot puut ja metsiköt ovat pääosissa,  kaikki on vihreää eikä enää ole juurikaan ”joutomaita”. Farming se on täälläkin pääasiallinen  elinkeino lullakseni. Lampaita ja nautoja on monilla niityillä. Tänään oli parikin huvittavaa esimerkkiä eläinten mielenkiintoisesta käyttäytymisestä. Lehmälauma yhdessä paikassa lähti seuraamaan  minua pyörällä ajaessani. Koko lauma tuli ravia mukana aidan takana. Toisessa paikassa mullikat lähtivät karkuun laumana. Yhdessä paikassa isompi sonni kuopi tosissaan kun näki oudon liikkujan. Autoista ei sonnikaan välitä mitään, menee mukaan kärryyn kun aika tulee.

Huomenna siis Manjimupin suuntaan! CP:tä siellä kyllä on välilläkin vaikka saattaa olla että yritän mennä koko matkan huomenna.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 80,82 km, Keskinopeus: 15 km/h. Maksaiminopeus:48,8 km/h., Kokonaismatka: 5472, Sää: Päivällä lämmintä ainakin 25.

Albany-Denmark. Vahinko suihkussa

Päivän lähtökohdat: Ottaa rauhallisesti ja kierrellä ensin kaupungin ympäristöä ja ajaa sitten Denmarkin kaupunkiin, jonne on matkaa suoraa tietä vähän yli 50 km.

Päätin lähteä katsomaan paikkoja Torndirrupin kansallispuistoon, joka on Princess Royal Harborin vastakkaisella puolella. Kävin katsomassa Gapin ja Natural Bridgen, kivimuodostelmat, mutta en enää muita nähtävyyksiä. Sieltä palatessani armeijan auton näköinen auto ajoi ohi ja pysähtyi tien varteen n. 100 päähän. Autosta tuli tielle kaveri leveälierisessä hatussa ja heilutti kättä pysähtymisen merkiksi. Ajattelin tietenkin että tässä on nyt jostakin tärkeästä kysymys. Kaveri kysyi jos minulla oli pari minuuttia aikaa jutella. Tällä tavallahan ne elokuvissa aloittavat kaikki vakavat asiat kun olet tehnyt jotain tuhmaa.

Oli kiertänyt Australian ja Uuden Seelannin
Tätä kaveria kiinnosti kuitenkin pyöräily. Oli aikoinaan kiertänyt Australian ja Uuden Seelannin. Nyt ajatteli aloittaa harrastusta uudelleen ja siksi oli kiinnostunut erityisesti peräkärrystä. Juteltiin aika pitkään, puolisen tuntia, mutta nimi unohtui eikä kuvaakaan tullut otettua.

Yhden maissa lähdin ajamaan ”näköalatietä” Lower Denmark Road, kohti Denmarkia. Alussa tie oli kohtalaisen tasaista ja kulki pienten peltojen halki, siten alkoi tulla pitkiä nousuja ja laskuja. Australian lounaiskulma on jokien halkoma, ja siksi ylä- ja alamäkiä tulee.

Yöllistä meteliä
Kirjoitan tätä nyt perjantai-aamuna koska huoneessani ei ollut pistorasioita, asun halvassa hotellihuoneessa Denmark-hotellissa. Yö oli kaikkien aikojen rauhattomin, hotellin työläiset ovat muualta maasta ja asuvat hotellissa. Yöllä meteli kahden maissa kuun kaikki oli suljettu oli melkoinen. Aamulla tämä ”aamiaishuone” oli enemmänkin kuin hävityksen jäljiltä. Tavallisesti näissä hotelleissa on meteliä, mutta viimeöinen oli huippu.

Tänä aamuna tapahtui vahinko, kun kävin suihkussa. Lopettaessani otin silmälaseja, mutta tönäisinkin ne lattialle. Oikea linssi meni halki, nyt minun täytyy selvittää lähdenkö takaisin Albanyyn järjestämään uusia laseja vai onko jossakin suhteellisen lähellä paikka missä ne saisi helposti. Perth on vielä satojen kilometrien päässä, joten sinne saakka menee päiviä, riippuen tietenkin minkä kauta sinne menen.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 90,15 km, Keskinopeus: 17 km/h, Maksaiminopeus: 47,2 km/h. Mittarissa yhteensä: 5392

Albany. Suunniteltu lepopäivä. 

Kävelyä kaupungilla, ei juuri ostoksia. Iltapäivällä Soneran palvelin ei taaskaan vastannut. Niillä ei sitten pelaa mikään kuin laskutus.

Nätti kaupunki, jolla nyt on oikeus käyttää nimeä City. Kiipesin Mt. Clarencelle josta on ihan kohtuullinen näköala ulos merelle, ei kylläkään kaupunkiin.

Suomessa kuulemma viettävät Vapunaattoa, täällä sitä ei kyllä noteerata.

 Jerramungup- Albany. Kevin ja Aimee tien päällä.

Päämääränä Albany, mutta matka 180 km näissä olosuhteissa vaikutti liian suurelta. Matkalla ei ole juuri palveluja, vasta lähellä Albanya on Caravan Parkkeja jne.. Lähdin liikkeelle sillä mielellä että niin pitkälle kuin mahdollista, jotta seuraavana päivänä matka Albanyyn kestäisi mahdollisimman vähän.

Aamulla lähdin liikkeelle varttia vaille 9. Oli tyyntä ja pilvetöntä. Kun tie nyt vei etelään, oli tasaisempaa kuin aikaisemmin, koska nyt ei ylitetty yhtä monta joenuomaa kuin aikaisemmin. Tasaista ei silti ollut ja matkalla oli useita syviä jokiuomia, joiden nousut ja laskut olivat pitkiä. Kun lähtökohtana oli päästä mahdollisimman pitkälle, käytin aika paljon energiaa nousuissa, osan nousuista ajoin seisaaltaan. Sillä tavalla keskinopeus nousikin alussa yli 22 km tunnissa. Se taas antoi toivoa siitä että saattaisin ehtiä päivän aikana perille. Puolen päivän aikaan näytti että olisin perillä klo. 5 eli hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa joka täällä on kello 6.

Kanadalaiset matkalla tandem-trikellä
Loppupuolella nousujen määrä kasvoi mutta pystyin pitämään nopeuden 21 km/h pinnassa. 30 km ennen loppua vastaan tuli kummallisen näköinen vekotin. Kanadalaiset Kevin ja Aimee olivat liikkeellä tandem-trikellä. Se jos mikä on mielenkiintoinen vekotin. Osoituksena siitä on että molemmat lukivat lehteä matkan aikana! Olivat aloittaneet matkan Brisbanesta ja olivat nyt menossa Nullarborin suuntaan. Eivät pitäneet kiirettä, kertoivat ajavansa n. 10 km/h. Yöpyvät pääsääntöisesti luonnossa. Tavaraa ja evästä heillä oli mukana näköjään vaikka kuinka paljon. Oikein mukavan tuntuista porukkaa. Kotisivut www.beimers.com  (Kevinin ja Aimeen kuva kuvagalleriassa). Tästä porukasta kertoi jo australialainen kaveri, joka tuli vastaan lähtiessäni Esperancesta. Kevinin ja Aimeen kanssa tuli juteltua niin pitkään, että ilta alkoi jo hämärtää ja vielä oli 30 km Albanyyn. Kun tulin perille, oli melkein pimeää. Pimeyden keskeltä loisti McDonaldsin valot. Juuri tähän tilanteeseen sattui sopivasti. Mihinkään muuhun paikkaan en olisi voinut mennä hikisen t-paidan kanssa.

Uusi eläinkokemus
Matkalla oli yksi uusi eläinkokemus. yhdessä nousussa ihmettelin mikä on tiellä. Ei näyttänyt kengurulta. Lähempänä huomasin että se oli kettu, joka lähti aika rauhallisesti tieltä. Ruokaa niillä luulisi olevan, muutama kani on mennyt tien yli ajellessani.

Maisemaa koristivat erilaiset vuoristot ja yksittäiset vuoret. Heti lähtiessä horisontissa näkyi aivan kuin pellolle jääneinä kasoina vuoria. Stirling-rangen vuoret ulottuvat yli 1000 m korkeuteen ja keskellä lakeutta ne näyttävät vaikuttavilta. Hieman pidempi tie olisi vienyt alueen halki, mutta en tullut tehneeksi sitä. Silloin olisin yöpynyt jossakin niillä kulmilla. Matkan varrella vuoret näkyivät vähän eri kulmista mutta melkein koko ajan.

Kasvusto on taas muuttunut. Täällä näyttäisi olevan huomattavasti kosteampaa kuin muualla. Sammakot pitivät tien varressa meteliä lätäköissä, joita oli siunaantunut kiitettävästi. Joenuomissakin oli vettä aivan toisin kuin muualla matkani aikana.

Päivän saldo: Kokonaismatka, 179,42 km, Keskinopeus: 21,0 km/h. Maksiminopeus 45,0 km/h. Mittarissa yhteensä 5302 km.