Dongara-Geraldton. Pyykkipäivä sateessa

Olin edellisenä iltana toiveikas, että sateet olisivat loppu ja sunnuntaiksi, niin kuin paikallisen lehden säätiedoissa luvattiin. Aamulla maa oli märkää ja asfaltilla lätäköitä. Taivas oli pilvinen, vaikka välillä näkyi kirkasta taivasta. Varustauduin siksi märän kelin ajoon, otin suojamuovit esille ja päälle likaisimman t-paidan, jos sataa se puhdistuu kummasti. Pari kertaa olen pitänyt Activent ajoasua, mutta en pidä sen muovimaisen sisäpinnan tunnusta. Ajaessa hikoontuu ja niin Activent tarttuu ihoon kiinni. 

Pian lähtöni jälkeen sadetta alkoi tullakin. Pidin suojaa useamman puun alla ja yhdessä paikassa olin puolisen tuntia teltan ulkokankaan alla. Maisemat olivat utuiset, Dongaran ja Geraldtonin väli on viljeltyä ja siksi aika tavalla erilaista kuin eilinen Bidgindarran ja Dongran väli, joka paikka pakoin oli varsin villin ja luonnontilassa olevan tuntuinen.

Myytävänä:uskomaton näköala
Tie kulkee Dongrasta Geraldtoniin aivan rantadyynien lähellä, niin että ne ovat jatkuvasti näkyvillä. Dyyneille on rakennettu taloja, joitakin oli myynnissä maininnalla uskomaton näköala. Tien varressa on hienot kyltit kaikista myytävistä taloista tai tiloista. Niinpä täällä yleisin tienviitta on Land Sale. Sen jälkeen on vielä pienemmät kyltit joissa kerrotaan tarkemmin etäisyydet. Kiinteistöbisnes kukoistaa, jokaisessa kaupungissa on useamman välitysliikkeen toimistoja, joiden ikkunassa on kuvat kohteista monesti hintoineen. Melko uusi, iso talo, muistaakseni 3 makuuhuonetta, Perthin lähellä oli hinnaltaan 400.000 AUD. Kaikki talot valmistuttuaan ovat valmiita, piha yms. töitä ei jätetä myöhempään, vaan maisemointi tehdään kerralla, siirtonurmineen ja istutettuine puineen.

Kymmenen kilometriä ennen Geraldtonia mennään dynialueen yli ja tullaan alavammalle rantakaistaleelle. Kaupunki on rakennettu tälle kapealle alueelle sieltä saakka, kun maa vielä viettää merelle päin, on kaikista taloista merinäköala ja lyhyt matka merelle. Varsinainen maisemakaupunki. Asukkaita pari kymmentä tuhatta. 

Tullessani kaupunkiin sattui Mac D mukavasti tielle. Oli nälkä eilisestä hyvästä ruokailusta (hotellin Bistrossa 10 AUD buffetti salaatteineen) huolimatta ja Double Quarter Pounder oli juuri tarpeeseen. Majoituin niemenkärjen isoon Caravan Parkiin. Vaatteeni olivat sateiden aikana kostuneet ja matkan varrella likaantuneet. Oli korkea aika pyykätä, se käy parhaiten CP:n hyvin varustetuissa pesutiloissa. Parissa tunnissa vaatteet olivat puhtaita ja kuivia. Sukista puhtaita ei enää tulekaan, kengät ovat sateiden jäljeltä tunkkaisen hajuiset. Ne alkavat jo rakoilla, tulee asiaa urheiluliikkeeseen. Tukkakin on kasvanut niin että joudun mennä parturiin lähipäivinä.  

Nuudeleita matkamuonaksi
Puhtain vaattein, uudet shortsit yllä lähdin katsomaan kaupunkia ja samalla tekemään ostoksia. Ostin nyt retkimuonaa, enimmäkseen nuudeleita, keittoja ja säilykkeitä. On aika aloittaa kokkaaminen kun retkikeitinkin tuli ostettua.

Ennen kuuta täällä tulee pimeätä, kassien raahaaminen tänne parin kilometrin päähän kävi työstä. Kun pääsin sisälle telttaan ja sain oven kiinni alkoi välittömästi sataa. Kuuro oli lyhyt ja nyt teltan ikkunasta loistaa kirkas tähtitaivas. Ei teltassani ole ikkunaa, mutta jos olisi.

Syksy painaa päälle. Kiireesti pohjoiseen. Huomenna Northamptoniin ja sieltä Kalbarrin suuntaan mahdollisimman pitkälle. Kalbarri saa olla viimeinen sivulenkki tulevan viikon aikana. Viikossa kun pääsisi tonnin, niin olisi jo aika pitkällä kuivemmassa ja kuumemmassa pohjoisessa. 

Badgingarra-Dongara. Emuja tien varressa 

Badgingarrassa yö oli sateinen mutta tuuli oli hellittänyt. Aamulla kun oli huoltorakennuksessa aamupesulla tuli oikein kunnon kuuro. Onneksi pistin teltan ”oven” kiinni joten haittaa siitä ei ollut.

Kerään kaloreita
Kun sade loppui, lähdin aamiaiselle, jotta teltta ehtisi vähän kuivua. Aamiainen olikin oikein hyvä, eilinen iloinen tarjoilijatar muisti kysyä miten yö oli mennyt. Hyvä on siinä mielessä kyseenalaista että kaksi kananmunaa ja paljon rasvaista pekonia ei normaalisti lasketa hyväksi aamiaiseksi. Minä taas puolestani yritän kerätä kaloreja. Pitkät päivät pyörän selässä kuluttavat niitä, joten lisää täytyy saada.

Matka alkoi mukavalla alamäellä. Sivumyötäinen avitti asiaa. Maisemat olivat vaikuttavat, isoja kukkuloita ja pitkiä, joskin loivia nousuja ja laskuja. Jotain yhteneväisyyksiä monella tavalla Lappiin, täälläkin oli helposti nähtävissä pitkälle horisonttiin ison kasvillisuuden puutteessa.

Olin ajatellut mennä rannikolle mahdollisimman varhain, mutta päätinkin pitäytyä toistaiseksi 1-tiellä, kun mitään isoa hankaluutta ei ollut. Matkalla oli kyltit Holiday Village Petron, Camping Shop jne.. Coca Colaa oli enää puoli pulloa jäljellä, joten päätin käydä hakemassa lisää. Matkaa paikalle oli 800 metriä päätieltä. Tie oli luonnollisesti päällystämätön ja sateiden vaikutuksesta pehmeä. Oli myös selvää että tänään ei kukaan ollut käyttänyt tietä. Kun vihdoin saavuin paikalle, vanhempi rouvashenkilö tuli vastaan.

Shop oli polttoainejakelun kanssa samassa paikassa. Kylmäkoneet pitivät huminaansa. Otin pullon Pepsiä. Coca Colaa ei ollut saatavana ja jäätelön. Kun lähdin ostoksineni rouva kertoi että vesi tankissa on erittäin hyvää ja tarjosi vessan avainta. Totesin että sellaista tarvetta ei ollut. Rouva vielä toistamiseen tarjosi avainta, samalla kehotti käyttämään BQ alueen penkkejä jos halusin syödä tai rentoutua. Hyvä neuvo, ostamani jäätelö meni samassa kun täytin kahden litran Cokis-pulloa takista. Takaisin päätielle, jossa tuuli oli nyt muuttunut takatuulesta sivutuuleksi. Muutama kymmenen kilometriä jäljellä ja laskien keskinopeuden perusteella olisin perillä viiden maissa. Hyvin ennen auringonlaskua, joka tietenkin on tärkeä.

Ankkamaista perän heiluttamista
Kolme kymmentä kilometriä ennen DO:ta oli tien vasemmalla puolella kolme emua. Autoista ne tuskin välittivät pätkääkään, mutta kun näkivät minut pyöräni kanssa, kesti sekunnin ennen kuin tiesivät mitä  tehdä. Rumalla tyylillä ne ryntäsivät pusikkoon. Juoksutyyli ei ollut mitenkään komeaa, vaan enemmänkin ankkamaista perän heiluttamista. Sinne puskaan kuitenkin menivät ja lujaa.

Port Denisoniin tulin nk. vaihtoehtoisen reitin kautta. Port Denisonissa  on marina, jossa ihmiset voivat säilyttää veneitään. Tavallisin tapa on pitää  venettä pihalla ja vetää sitä perässä eri paikkoihin. Kaupunkiin tullessani mietin eri vaihtoehtoja. Pian olen mobiilin ulottumattomissa, siksi on parasta nyt hoitaa mahdollisimman monta asiaa ennen kuin lähden tästä tavoittamattomiin.

Kympin seisova pöytä täällä hotellilla oli aivan hyvä. Kylläisenä on mukava mennä kellimään.

Päivän saldo:  Kokonaismatka: 161,74 km, Keskinopeus: 21,8 km/h, Maksiminopeus: 47,2  Kokonaismatka: 6442.

Moora-Badgingarra. Kovin vastatuuli ja liftintarjoajat

Aamun valjettua, (auringon nousu täällä on vasta 8.15), oli kokokattava pilvipeitto poissa ja taivaalla liikkui isoja pilvilautoja. Myrskytuuli heilutti rakennusten antenneja. Majoituspaikoissakin tv:n näkyvyys on vähän niin ja näin. Moora oli jo tehnyt minuun niin lähtemättömän vaikutuksen, että olin valmis lähtemään vaikka myötätuuleen muualle jos en vastatuuleen pääse ajamalla. Pakkausten ollessa pyörän päällä kokeilin asiaa ja kaupungissa pääkatua pohjoiseen polkeminen onnistui hyvin, vaikka vauhtia ei tietenkään saanut kovin paljon.

Minulla oli päivälle kaksi reittivaihtoehtoa. Lyhyempi Dandaragaan, n. 40 km tai pidempi  Badgingarraan, n. 60 km. Alussa tiet kulkevat yhdessä pari kymmentä kilometriä, joten lopullisen valinnan voin tehdä tien haarautuessa. Bagdingarra on parempi vaihtoehto jatkon kannalta, se vie nopeammin pohjoiseen.

Ystävällisesti tarjottiin vastatuulessa polkevalle kyytiä
Pian tielle lähtöni jälkeen Mitsun 4x4 pakettiauto perässään peräkärry jossa oli mm. stubbyjä, pellolta kerättyjä kantoja. Kiinnitin lastiin huomiota. Puolen tunnin jälkeen sama auto tuli takaisinpäin ja kääntyi sitten menosuuntaani. Olin juuri parantamassa peräkärryn suojamuovia, oli ensimmäisen kerran aamulla tulossa sadetta. Auto pysähtyi ja sieltä astui ulos tummahko mies, joka tavanomaisten Howit´s goin jälkeen ehdotti että laittaisin pyörän peräkärryyn. Saisin liftin rannikolle, josta olisi hyvä jatkaa kun tuuli ja sade hellittävät. Taisi yllättyä melkoisesti kun kyyti ei kelvannut. Jouduin pistämään omiani että sponsorit eivät hyväksyisi. Vähän nolona kaveri meni takaisin autoon ja lähti tien päälle. Juuri kun edellinen oli mennyt, tuli vanha vihreä Toyotan avolavapaku. Lippalakilla ja puolimetrisellä harmaalla parralla varustettu mies kysyi, eikö kyyti kelpaisikin. Taas jouduin kieltäytymään, tällä kerralla tarjoajalle oli helpompi hyväksyä päätös, kun ei ollut ajanut kymmeniä kilometrejä turhan takia pelastamaan pyöräilijäparkaa. Myöhemmin olin pitämässä vaakasuoraa sadetta tien varren puun takan kun vanha Falcon hiljensi vauhtia ja pysähtyi kohdalleni. Nyt liftiä tarjosi nainen, noin 60 vuotias rouva oli sitä mieltä että hän voisi ajaa minut päätien varteen. Taas ihmettelevä ilme kun kiitin ja kieltäydyin, Eihän tavarani siihen sedaniin olisi sopineetkaan.

Viimeisen kerran kyytä tarjosi isäntämies avolava-Landcruiserilla noin viisi kilometriä ennen Bagdingarraa. Jälleen ihmettelevä ilme kun ilmainen kyyti ei kelpaa. Kyydin tarjoajat pitivät ilmiselvästi keliä toivottomana. Keli oli huono, mutta eiliseen jatkuvaan sateeseen verrattuna olo oli lämpimämpi kun aurinko paistoi välillä. Tuuli oli kovempi, alussa ja lopussa aivan suoraan edestä. Hyvänä puolena sivulta tulevassa tuulessa on se että tienvarren puskat, joita melkein aina on, ottavat tuulesta puhtia. 

Kun tulin Bagdingarraan, ihmettelin olenko oikeassa paikassa. Muutama talo tienvarressa. Kun vähän kiersin, löytyi itse kaupunki, jossa on pari kymmentä taloa. Asun nyt kodikkaasti CP:ssä Roadhousen takana. Ruoka paikallisessa Shellissä oli ihan hyvää ja rouva tiskin takana oikein iloinen. Lainasi myytävää lehteä luettavaksi, jos lupaan tuoda sen takaisin ja mahdollisimman uuden näköisenä. Minähän lupaan vaikka mitä, ja niin sainkin tietää, että tuulta ja sadekuuroja on tiedossa vielä parina päivänä. Lupaukset pitävät, juuri alkoi uusi kuuro. 

Päivän saldo: Kokonaismatka: 61,74 km , Keskinopeus: 11,5 km/h, Maksiminopeus: 33,2. Mittarissa yhteensä: 6280.

New Norcia-Moora. Epäystävällinen hotelli-isäntä ja pahin keli koko matkalla

Päivän lähtökohdat: Pian pois lämpimään pohjoiseen

Jo eilen illalla, syötyäni paikallisessa hotellissa vesimelonikeiton ja Chicken Kievin totesin että täydenkuun peitteeksi taivaalle on tulossa pilviä. Kahden maissa yöllä tuuli jo kovin. Telttani, joka on yksikaarinen, tarvitsee kunnon kiinnityksen. Illalla oli ongelmana saada puikkoja ”maahan” joka on niin kovaa että siihen ei mene juuri mikään. Yöllä puikoista osa oli jo lähtenyt irti, joten ulkopeite makasi pahasti teltan päällä. Kävin niitä hakkaamassa kiven kanssa uusiksi. Kuutamosta ei silloin ollut apua mutta pyörän lampun kanssa se onnistui jotenkuten ja teltta oli jälleen teltan näköinen.

Vasta puoli kahdeksan aikana nousin ja ryhdyin pakkaamaan tavaroita laukkuihin. Kävin vielä ryhdistämässä telttaa, jotta sisällä sopi tekemään jotakin. Yhdeksän maissa sade oli lakannut ja näytti siltä kuin sää kirkastuisi. 

New Norcia on Australian ainoa, 150 vuotta vanha Benediktiläis-munkkiluostari ja sen ympärille rakennettu pieni kylä. Keskellä kumpuilevia viljapeltoja on mahtavia rakennuksia,  27 kaiken kaikkiaan. Kaikissa niissä on selkeästi espanjalaisia vaikutteita. Luostarissa on 16 munkkia, jotka valmistavat oliiviöljyä ja taas viime vuosina ovat aloittaneet viinien ja väkevien valmistuksen vanhojen perinteiden mukaisesti. New Norcia on todella vierailemisen arvoinen jos vaikka käy Perthissä.  

Minut olisi varmasti jo hyväksytty munkkikuntaan
Valitettavasti oma tutustumisen New Norciaan jäi pintapuoliseksi. Päivä olisi sopiva aika. Minullekin olisi ollut tänään parempi jäädä tutustumaan New Norciaan perusteellisemmin. Kentien matkan antamalla kokemuksella minut olisi jo hyväksytty mukaan munkkikuntaan. Sää ei seljennyt eikä tyyntynyt. Päinvastoin. Pohjoistuuli yltyi, hellittääkseen hieman kovempien sadekuurojen aikana. Vain muutama hetki oli satamatta ja kun näytti siltä että taivas kirkastuu, oli pian taas entistä synkempää ja sumuisempaa.

Olin varautunut märkyyteen ja peittänyt peräkärryn ja ohjaustangon kameralaukun muovilla. Itse olin sateen armoilla, samoin sivulaukut. Tunnin jälkeen olin täysin märkä. Vesi valui kasvoja pitkin, silmälasit olivat pisaroita täynnä, joten näkyvyys oli vähän sitä ja tätä. Tuuli ja mäet hidastivat matkantekoa.  

Matkanteko helpottui, kun Mooraan menevä tie erkani 95 tiestä ja kääntyi enemmän länteen, samalla seuraten joenuomaa, joten korkeuserot olivat pienemmät. Mooraan saapuessani olin taas utelias ja kiinnostunut siitä millainen paikka olisi. Kovin ikäviä vaikutelmia ei ole jäänyt juuri mistään. Menin infotaululle, jossa kehuttiin paikkaa, olihan kaupunki 2001 Community of the Year.

En mene enään minnekään
Kun märkänä ihmettelin, oli ensimmäinen isäntä kyselemässä mihin olin menossa. Infotaululla oli kirjastot, kansliat, koulut, päiväkodit, leijonat ja Australialaisten kotinaisten järjestö mutta ei mitään hyödyllistä. Niissä asioissa kehotettiin lähestymään piirikunnan toimistoa. Kun kerroin että en mene enää minnekään, tämä isäntä kertoi ynseästi missä on majoitusta. Kaikki tyypillinen australialainen ystävällisyys oli poissa. Säänkö vaikutusta?

Lähdin kiertämään majoituspaikkoja. Oletettavasti halvimmasta alkaen. Olin märkä kuin uitettu koira, lisäksi kohmeessa. Ensimmäisessä paikassa oli sekä motelli- että hotellihuoneita. Otin motellihuoneen telkkarin ja kahvinkeittimen takia, saisin pian lämmintä juotavaa, samalla kun saisin lämmitettyä itseni kuumassa suihkussa.

Kun olin purkamassa tavaroita huoneeseen, isäntä käveli ohi, asui näköjään viimeisessä huoneessa. Isäntä ei vilkaissutkaan. Isännän iso saksan paimenkoiran ja jonkun muun sekoitus sen sijaan tuli tutustumaan ja oli erittäin ystävällinen. Keskustelimme hetken yhteisellä raaputus ja taputuskielellä. Koiraherraa kiinnosti sääriini tarttuneet hajut, olinhan mennyt monenlaisten maisemien kautta. Kun keskustelut olivat ohi, uusi ystäväni pisti makuuasentoon sateensuojaan naapuriyksiön matolle ja seurasi touhujani kuin tarkistaakseen että kaikki menee niin kuin pitää.

Kylmä suihku alkoi sapettaa
Suihku auki, pyöräilyvaatteet pois ja lämpimään suihkuun. Toiveikkaana odotin lämmintä vettä avattuani lämpimän veden hanan. Täällä ne ovat aina erillään. Suihku on nivelmallia ja sähkökytkimien kanssa harvoja standardisoituneita tuotteita. Uitin kättäni suihkun alla kun odotin että lämmintä alkaa tulla. Ottaahan se joskus aikaa, varsinkin kun motelli on eri rakennuksessa. Vaan ei tullut. Ei vaikka suihku oli auki puoli tuntia. Kylmä suihku piristää, kokeilin sitä. Niin tekikin, alkoi nk. sapettaa. Maksan motellihuoneesta saadakseni lämpimän suihkun, mutta ei ole lämmintä vettä. Jos teidän joskus on pakko tulla Mooraan niin älkää ainakaan ottako huonetta The Drover´s Inn´istä. Kävin tietenkin coolina kylmän suihkun jälkeen valittamasta asiasta Pubin puolella. Isäntä ei ollut paikalla mutta apu-sellainen. Kyllä, siellä puolella ei ole kuumaa vettä. Korjaaja on rikkonut kaasulämmittimen aamulla! Voin kyllä tulla hotellin puolelle suihkuun! Voi herran pieksut! Maksoin juuri siitä että saan lämmitettyä itseni nopeammin toimintakuntoon. Isäntä tiesi hyvin että lämmintä vettä ei ole, silti myi huoneen. 

Parempi katto pään päällä kuin ei mitään. Yksi asia mitä tästä Bullbrook-New Norcia-Moora tiestä voi mainita on ne lukemattomat ristit tien varrella. Ainoastaan Puolassa olen nähnyt niin paljon ristejä tien varrella kuin täällä. Monessa isossa puussa näkyi merkkejä kolarista ja vieressä yksi tai kaksi ristiä. Vaikuttavin, tai kenties makaaberein oli kaksi puuristiä, joissa oli molemmissa kädet jotka pitivät kiinni toisistaan. 

Huomenna otan suoran suunnan Geraldtoniin, aikaisempi rannikkoreitti saa jäädä. Haluan taas välillä lämpimään.   

Päivän saldo: Kokonaismatka: 59,03 km Keskinopeus:12,9 km/h, Maksiminopeus: 30.5, Yhteensä mittarissa: 6218

Wannaroo-New Norcia. Voimat menneet levätessä?

Aamulla olin vielä kahden vaiheilla, lähteäkö tien 95 kautta New Norciaan vai säästääkkö 100 km ajomatkaa ja lähteä suoraan  tien 1 kautta Geraldtoniin. Valinta tuli tehtyä ja lähdin New Norcian suuntaan. New Norcialla on historia, jonka takia matkailijoita käy kohtalaisesti. 

Matka ei tuntunut kevyeltä. Ensin ajattelin, että voimat ovat menneet levätessä. Sitten  tarkistin renkaiden ilmanpaineet. Aamulla en sitä tehnyt, normaalista poiketen. Eturenkaassa oli vähänlaisesti ja lisäsin takarenkaaseenkin. Paineen lisäys auttoi vähän.   Suurin nopeuden pilaaja on kuitenkin mäet. Yksi pariskunta oli kävelyllä. Rouva ihmetteli että olin päässyt perille kun heidän autonsakaan ei oikein jaksanut mäkiä ylös. Kai jouduit työntämään?, kysyi, johon totesin että ei vielä näissä mäissä.

Tien reunustoilla on enimmäkseen maataloutta. Hedelmiä, vihanneksia. Myös lampaita näkyi paljon.

Kokonaismatka:  120,62 km ,Keskinopeus: 16,5 km/h,Maksiminopeus:48,4 Mittarissa yhteensä: 6159

Freemantle-Wannaroo.
Viisumi kunnossa. Haikeana matkaan kohti pohjoista!

Isäntäväkeni ehdotti sunnuntai-iltana, että he voisivat lähteä keskustaan autolla, heilläkin oli siellä joitakin asioita hoidettavanaan. Tiesin että bussilla asian hoitaminen ottaisi pidempään, joten kiitin tarjouksesta. Samalla saisin ainakin joitakin kuvia Perthistä. Edellisenä päivänä kuvat jäivät ottamatta.

Pojat aurinkoisina tiskin takana
Jättivät minut pois rautatieaseman luona ja lähtivät viemään autoaan parkkitaloon. Newsagencyn pojat olivat aurinkoisina. Olivat iloisia ojentaessaan minulle kauan odotettua faksia, jossa pankki vakuutti, että heillä on vielä hieman hoidossa rahoja, joilla minulla on ensisijainen käyttöoikeus. Tällä paperilla ja hakemuksellani piti saada viisumin pidennys. Nyt paperit otettiinkin vastaan ja annettiin jonotusnumero käsittelijälle. Chris ja Yen-Jung tulivat vain vähän ennen kun pääsin tiskille. Asia oli muodollisuus, käsittelijä vilkaisi pankin paperia hakemustani. Passi ja luottokortti olivat seuraavat tarvittavat dokumentit. 190 A$ köyhempänä sain passiin tarran että voin oleskella maassa vielä vaikka lokakuun, jos niin haluan. Asian nyt tullessa hoidettua lähdimme vielä kaupungille. WA.n turistitoimistossa Chris oli tavannut tiskin takana olevaan kaverin, Peter Thomasin, joka oli pyöräillyt Australian poikki. Ei aivan tavanomaista reittiä, vaan enimmäkseen sorateitä. Hän oli kirjoittanut kirjankin aiheesta. Ostin sen ja sain omistuskirjoituksen. Parikin kaveria tiskin takana otti ylös kotisivujeni osoitteen. Kerroin että materiaali englanniksi on vähän, silti kirjoittivat osoitteen ylös. Tietenkin sitten kun yrittävät päästä sivuille, Soneralla on palvelin jumissa tai muuta.

Tavarat kasaan ja uudelle legille
Kevyen lounaan jälkeen lähdimme takaisin Brentwoodiin. Liikenne näyttää toimivan aika vikkelästi tässä 1,5 M asukkaan kaupungissa. Alle puolen tunnin olimme takaisin. Kello oli yhden maissa. Pyöräilyvaatteen päälle ja teltta narulta kuivumasta pakettiin. Pakkaukset pyörään. Chris valokuvaajan ikuisti vielä lähtöäni. He aikoivat ajella jonkin makaa mukanani jotta saisivat vielä kuvia kun ajan keskustaa kohti. Ajelinkin jonkin aikaa edestakaisin pyörätien yhtä osuutta kun Chris otti kuvia ja videota sekä omalla että minun kameroillani.

Kun kaikki nämä asiat oli hoidettu oli hyvästien aika. Aika isäntien vieraana oli ollut mitä mukavinta ja haikein mielin lähdin pyöräilemään kohti suurkaupungin keskustaa ja sitten siitä pidemmälle. Oli alkanut uusi legi matkallani Australian ympäri.

Oli selvää, että kovin pitkälle en enää tänään ehtisi mutta ainakin yrittäisin päästä keskustan ohi pohjoiseen. Käytin turistitoimiston Peter Thomasin suosittelemaan reittiä. Siitä oli karttakin. Ilman sitä olisin ollut jo alussa totaalisesti hukassa. Silti oli vaikea löytää pyörätien jatkoja jokaisessa risteyksessä. Matka oli paljon hitaampaa kuin olin arvellut, mutta oikeaan suuntaan joka tapauksessa menin. Viiden aikana oli todettava että on aika löytää majoitusta. Joondalup´in keskustassa asiasta kysyessäni totesivat että heidän tietääkseen sellaista ei ole lähimain. Suosittelivat että laitan pyörän junaan ja menen Perthiin, majoitusta löytyy sieltä. Hieman korvensi. Päätin vielä ajaa Wanneroohon joka oli alle 10 km etäisyydellä. Risteyksen huoltoasemalla rouva sanoi ei tietävänsä sellaisesta. Olin jo pois lähdössä, kun hän koputti sisältä ikkunaan ja viittoili asemalle tulleeseen taksiin päin. Oivalsin että taksilta kannattaa kysyä. Niin kannattikin. Caravan Village, joka on lähimailla, ei ota kuin pitkäaikaisasukkaita, mutta Wanneroon keskustassa on hotelli/motelli, josta varmasti löytyy tilaa.

Muutaman kilometrin valoilla ajon jälkeen olin majoituslaitoksen lähettyvillä ja pian olin huoneen avain kädessä. Halpa huone ei ollut mutta tässä tilanteessa se tuntui lottovoitolta.

Suurempi osuus jäljellä
Tänään tuli 6000 km täyteen, taisi olla vieläpä melko tarkkaan Perthissä. Suurempi osuus on jäljellä. Tulin hyvää vauhtia yli mantereen, mutta Perthiä lähestyttäessä vauhti hidastui. Olen jäljessä aikataulustani, mutta matkalla pohjoiseen toivon voivani parantaa tilannetta ajamalla pidempää päivää silloin kun matkalla ei ole erityisiä nähtävyyksiä. New Norcia on seuraavana ohjelmassa. Kalbarri in myös paikka missä aion käydä mutta se on Geraldtonin ja viikon matkan päässä.

Kokonaismatka: 52,84 km , Keskinopeus: 15,8 km/h, Maksiminopeus: 39,2 Mittarissa yhteensä: 6039.

Perth (Brentwood). Musta paksu kissa ja muuta mukavaa

Päivän lähtökohdat: Viisumia jatkettava kolmella kuukaudella, jotta matkaa voisi jatkaa viisumi taskussa tai passissa.

Kissa kerjää krapsutusta
Aamulla piha oli märkä ja teltta puhdistunut aikaisemmista lintujen jätöksistä. Puista oli pudonnut lehtiä ja roskia pitkin pihaa. Kangaskaton oli hyvin paikallaan ulkoterassilla vaikka se yöllä paukkui tuulessa melkoisesti. Kissan kuppi oli täytynyt, aikaisemman maidon lisäksi siinä oli nyt vettä. Lihavahan kissa onkin, musta kulkukissa on kotiutunut tähän perheeseen. Aikaisemmin se jahtasi lintuja, mutta nyt kun se on syötetty kissanruoalla hyvään kuntoon se on vähemmän kiinnostunut linnuista ja enemmänkin pyytää hellyyttä ja rapsutusta. Eläinten tuntijana (paitsi hämähäkkien) olen saanut tästä mustasta kissasta ystävän. Se kerjää jatkuvasti raapimista, ainakin silloin kun sattuu olemaan kotosalla. Osaa kuulemma vieläkin pyydystää pienempiä eläimiä. Erityisesti sirkat ovat sille mieluisia, myös torakat, joita etelän maissa aina tulee olemaan, ovat sille mukavia leikkikaluja.

Huntsman pyydystää torakoita
Hämähäkeistä tulee mieleen mitä hän kertoi Huntsaman-hämähäkistä. Townswillessä ollessaan hän oli monta kertaa nähnyt miten Huntsman oli pyydystänyt torakoita. Se hyppää niiden päälle ja tappaa kaipa ainakin lievällä myrkyllä. Siksi tätä harmaata kookasta hämähäkkiä pidetään lähinnä hyötyeläimenä. Kolmantena lehmän ja lampaan jälkeen. Muistuu myös mieleen mitä Madalena sanoi kenguruista. Niiden lähelle ai kannata mennä. Varsinkin isot sellaiset potkaisevat nopeasti ja lujaa. Niin lujaa että ihmiseltä menee henki ja niin nopeasti että siihen ei ehdi reagoida mitenkään.

Viisumiasiat kuntoon, tai ei silti. Mikä ihmeen referenssi?
Chris lupasi ajaa minut kaupunkiin aamulla ennen kuin menee haastatteluunsa. Muutti mielensä, kun lähti ajamaan keskustaan menevälle HWY:lle. Tie oli jo tukossa. Hyvin päättäväisesti ja liikennesääntöjä uhmaten Chris peruutti Subarunsa takaisin liittymään ja jatkoi matkaansa linja-autoasemalle, josta pääsisin bussilla keskustaan. Mikäs siinä, 940 sattui paikalle sopivasti. Busseilla on kriittisissä paikoissa erotetut kaistat joten matka sujui nopeasti. Chris oli jo edellisenä iltana piirtänyt kartan miten Imigrationiin pääsee. Sen perusteella pääsin jonoon jolla jonotettiin tiskille. Oletusarvioni oli että näinkin arvokkaan ja luotettavan tuntuinen herrasmies saa homman hoidettua hetkessä. Ihan kivan näköinen rouva kysyi ensimmäiseksi pankin referenssiä. Että mitä häh? Sitä että pitää olla käytettävissä 1000 A$ oleskelukuukautta kohti. Kun asian nopea käsittely näin tyssäsi, saatoin vain odotella että voisin soittaa pankkiin tai jonnekin sellaisen paperin aikaan saamiseksi. 

Kolmen aikana iltapäivällä paperin piti tulla minä hetkenä tahansa. Faksikopio riittää. Puoli neljältä paperi ei ollut vielä tullut paikalliseen Newsagencyyn. Neljän aikana Immigration suljettiin joten asian käsittely siirtyi seuraavalle päivälle.

Parempi patja haussa
Päivällä minulla oli aikaa  katsella keskustaa ja tehdä muita ostoksia. Erityisesti minua kiinnosti löytää parempi ja pehmeämpi patja. Ilmapatjaa en halua, vaan yritin löytää solumuovisen patjan joka olisi kokoon taiteltava. Parissakin paikassa kertoivat tietävänsä mistä oli kysymys, mutta mistään sitä ei löytynyt. Aikaisemmin omistamani jäivät Punta Arenasiin, tilan takia en ottanut niitä kotimatkalle Etelänavalta palattuani. Löysin pienen ja edullisen kaasukeittimen ja kevyen, ruostumattoman kattilasarjan. Tarvittaessa voin keittää ainakin vettä, jos joudun käyttämään luonnonlähteistä.

Kävin myös vilkaisemassa nahkatavaraliikettä nimeltään Sinikka. Aivan oikein. Liikkeen omistajina nykyisen omistajan lisäksi on ollut suomalainen pariskunta, jota kautta Sinikka-nimi on tullut.

Chris sai uuden työpaikan
Bussilla ”kotiin” palattuani Chris ja Yen-Long  odottivatkin. Chris lähti aamulla keskustelemaan mahdollisesta uudesta työpaikasta Karrathassa. Kun tulin, hän kertoi että hänellä on nyt uusi työpaikka. Neljän viikon kuluttua he lentävät pohjoiseen. Samaan aikaan muuttoautot kuljettavat heidän tavaransa ja autonsa myös sinne. Kaikki hoidetaan valmiiksi. Ainoastaan uuden asunnon tavaroiden järjestely jää heidän harteilleen. Ongelmaa ei ole kun Yen-Jung pääsee sanomaan sanansa.

Toivottivat samalla minut tervetulleeksi vierailulle uuteen kotiin kun sinne asti saavun. Chris muistutti erityisesti, että siellä minulla on mahdollisuus saada katto pään päälle, talossa on kaksi makuuhuonetta. Olimme jo aikaisemmin sopineet että tarjoan päivällisen. Pian olimmekin matkalla kohti Freemantlea, jossa on sekä paljon valinnanvaraa mutta erityisesti helpommat yhteydet kuin keskustaan. Italialaisessa ravintolassa kokeilimme sekä pastaa että pizzaa. Chris ja Yen-Jung siunailivat annoksiaan, molemmat ovat tottuneet pieniruokaisiksi. Oma annokseni vaikutti suurelta, mutta oli aivan sopiva ajatellen pyöräilyä.

Kotilot valtasivat teltan
Takaisin palattuamme oli aika mennä yöpuulle. Oli kirkas taivas, joten sade ei tuntunut todennäköiseltä. Pian kuitenkin alkoi tuulla ja myrskytä. Vettä ei tullut paljon. Aamulla herätessäni hieraisin silmiäni. Oli hämärä mutta näin että teltan katossa oli mustia täpliä. Kotilot olivat vallanneet teltan. Kymmenkunta isoa etanaa oli matkalla ylöspäin.