Carnarvon-Minilya Roadhouse. Liikkeelle taas

Haiseva huone, jossa ei ollut edes pyyhkeitä, ei oikein puhutellut. Oli melkein ilo päästä raittiiseen ilmaan. Itsepähän valitsin. Yritin olla käyttämättä turhan suurta suoritustasoa, vaikka nopeutta olisi voinut nostaa, pyrin saamaan keskinopeuden noin kahteenkymmeneen. Silloin nestettä ei pitäisi kulua turhan paljon. Silti tällä säällä ei voi välttää sitä, etteikö 5-6 litraa päivässä kuluisi.

Kylläisellä kotkalla lähtövaikeuksia
Matkan alussa oli hedelmäviljelyksiä, banaania ja mangoa, sitten alkoi karumpi osuus, jossa oli lampaita ja vuohia. Aita ja sivutiet osoittivat, että paikalla on asutusta. Woologooro on merkitty karttaan. Pitkin matkaa tien varressa oli sekä vuohia että lampaita. Vuohia oli sekä aidan sisä- että ulkopuolella. Minut nähdessäni ulkopuolella olevat yrittivät aidan taa, äänestä päätellen piikkilanka teki nahkaan omaa tatuointiaan. Kenguruitten osalta tilanne on sama kuin aikaisemmin, eli niitä on kuolleena parin sadan metrin välein. Mädänneenä ja osittain syötynä. Yhdeltä tuoreelta haaskalta ei Wedgetail-kotka tahtonut malttaa lähteä millään pois. Vasta kun olin pyörällä kymmenen metrin päässä, se lähti raskaasti maata viistäen pois. Taisi olla jo niin täynnä, että lentäminenkin tuotti vaikeuksia. Kengurujen tiekuolemat ovat tietenkin hyvä linnuille ja varsinkin täkäläisille variksille, joita onkin laumoittain. Lihavia ja hyvinvoipia.

Tie kulki tasaisessa maastossa, keskivaiheilla maastossa on parin kymmenen metrin korkuisia ”dyynejä” joiden välissä tie kulki. Jossakin maastossa oli puustoa, silti tumman punainen maan väri tuli hyvin esille.

Irmela ja Wilfried olivat kyllästyneitä vastatuuleen
Seuraava Road house on Nanutarraan jonne on matkaa 227 km. En yritä sitä yhtenä päivänä, jollei tule hirmuhyvä tuuli. Mieluummin leiriydyn maastoon n. 150 km:n kohdalla. Silloin pääsen Nanutarran ohi. Ajattelin täällä ensin ottaa huoneen, mutta kun näin peltilaatikon, tuntui 50 A$ aika paljolta. Paljon on telttapaikkakin, 17 A$. Leirintäalueella oli jo yksi pyöräilijä, englantilainen. Oli lähtenyt Melbournesta ja ajanut läpi mantereen Darwiniin, josta nyt menossa Perthiin, jonne matka päättyy. Ollut matkalla 5 kuukautta.

Kävin kysymässä paikan johtajalta, Johnilta josko voin ottaa kuvia, Ja niin näppärästi sattui että samaan aikaan saapui kaksi pyöräilijää, saksalaiset Irmela ja Wilfried Schröck (kuva kuvagalleriassa 3). Irmela ja Wilfried eivät ole eilisen teeren poikia. Ovat lopettamassa  Brisbanesta tandemilla ja peräkärryllä aloittamaansa matkaa. Leirillä oli siis kolme pyöräilijäseuruetta samanaikaisesti. Sain saksalaiset kuvaan yhdessä roadhousen johtajan Johnin kanssa. Irmela ja Wilfried olivat tehneet matkaa toden teolla, olivat olleet matkalla vasta kaksi kuukautta. Olivat vähän kyllästyneitä vastatuuleen joka heillä oli viime aikoina ollut. Minullahan on ollut myötätuulta. Aikoivatkin vuokrata Carnarvonista auton ja katsoa sillä nähtävyyksiä ja sitten ajaa Perthiin josta heidän kotimatkansa alkaa ennen viisumin umpeutumista.

Engelsmanni meni illalla hyvin aikaisin nukkumaan ja aamulla kun olin lähdössä mukavuuslaitokseen kuuden aikana, oli tämä kaveri jo työntämässä pyörää baanalle. En siis saanut häneltä lisää tietoa, kuvasta ja nimestä puhumattakaan.

Carnarvon. Kaupunkiin tutustuminen leppoisasti rusketusta tasoittaen

Aamu valkeni aurinkoisena. Carnarvonissa on kuutisen tuhatta asukasta, ympäristö mukaan lukien noin 9,000. Sää on viimeinkin oikea australialainen. Kolmisenkymmentä astetta, tuulta ei juuri ollenkaan. Intian valtameri lainehtii sinisenä, maininkeja ei juuri ole. Veneitä lasketaan veteen paikallisen tavan mukaan trailerilta, käydään ajelemassa jokunen tunti ja sitten vene taas auton perään ja kotimatkalle, joka voi hyvinkin olla 500 km viikonloppumatkallakin. Suurimmat veneet auton perässä ovat sen kokoisia että Suomessa niihin tarvittaisiin erikseen lupia. En tosiaan tiedä millaiset säännökset täällä on kuljetusten osalta, mutta hurjalta näyttää. Ja kuuluukin, kun venettä vedetään pitkälti toista sataa, niin liinat pärisevät juhlavasti. Vetoautona on LandCruiser tai sitä isompi maasturi. Usein yli viiden litran bensakoneella. Suuri osa autoista on suomalaisen mittapuun mukaan älyttömillä moottoreilla varustettuja. 4,2 ja 5 litraiset ovat hyvin yleisiä. Avolava-pakuja saa jopa 380 kW moottorilla.

Liftaamista suositeltu
Paikallisesta väestöstä alkuperäiskansaa on paljon, ainakin tämänpäiväisten markkinoiden väen perusteella. Lapsille oli kaikenmoista huvitusta, niin kuin tällaisissa tilaisuuksissa pitää ollakin. Aamulla, kun tulin pyörällä keskustaan, oli ne tavalliset kysymykset ja kommentit matkastani. Kysyttiin olinko ”raising money” jotakin tarkoitusta varten. Tällaisia hyväntekeväisyyskiertueita on ollut, keräävät jonkun säätiön hyväksi rahaa ja samalla saavat matkansa kustannettua. Kerroin totuudenmukaisesti että olen vain katsomassa mikä maa Australia oikein on. Helpompana keinona on suositeltu liftaamista ja bussikyytiä. Keskustelua ja kommentteja ainakin syntyy helposti.

Suunniteltu parturikeikka ei onnistunut. Palvelut ovat lauantaisin kiinni. Tässä samassa talossakin olisi ollut parturi. Kävin katsomassa myös lentoja. 450..600 A$, mutta koneellinen on saatava itse kasaan, eivät kerää matkustajia kuten Kalbarrissa. Siellä neljän hengen ryhmä maksoi pitkästä kierroksesta kukin 200 AUD, lyhyitä kierroksia oli hintaan 66/nokka.

Pahin mahdollinen huone
Vaihdoin majoitusta. Lähdin aamulla motellista ja tulin keskustan hotelliin. Tämä huone on jo ennätys, mitään tämän pahempaa ei ole vielä tällä matkalla ollut. Tämä menee tasoihin huonoimman Bulgarialaisen kanssa. 

Huomenna on taas työpäivä. Lämpötila alkaa varmasti vaikuttaa enkä aio yrittää ainakaan yli 150km päivämatkoja. Tästä eteenpäin tulee paljon osuuksia jossa ainoa vaihtoehto on puskassa yöpyminen. Suihkut jää saamatta mutta eihän kaikkea mukavuutta voi saada. Karrathaan on vähän yli 600 km, joten ensi viikonvaihteessa minun pitäisi olla siellä viimeistään, luultavasti jo aikaisemmin. 

Overlander Roadhouse-Carnarvon.
Energiapaukku ja 7000 km täyttyminen.  

Yö Overlanderin peltimökissä oli ihan OK. Paikallinen heteka oli vielä tiukka ja siinä nukkui hyvin. Yö oli rauhallinen eikä tämä peltimökki jäähtynyt liian kylmäksi. Aamun koittaessa lähdin aamutoimille huoltoaseman, peltimökkien ja karavaanareiden yhteisille mukavuuslaitoksille. Suihkut olivat asukkaiden käytössä, muut maksoivat kolme dollaria mukavuudesta. Mennessäni sinne Greyhound Pioneerin linja-auto oli pysähtynyt matkallaan etelään. Parin kymmenen matkustajan joukko oli innolla ostamassa pientä juomapulloa ja makkaraa kovaan hintaan. Nämä Road Houset kannattavat lähinnä sillä että myydään pientä valikoimaa kovalla hinnalla ja pidetään kulut alhaalla. Sähkö tuotetaan omalla diesel-generaattorilla ja vesi tulee porakaivosta.

Kamera jumissa
Lähdin liikkeelle puoli yhdeksän maissa. Silloin Australian lippu liehui mukavan näköisesti oikeaan suuntaan, vaikkakin laiskasti. Ensimmäinen etappi, Wooramelin Roadhouse oli 75 km:n matkan päässä. Hyvän aamiaisen (Weetbix täällä) ja eilisen pihvin jälkeen matka maittoi. Olin puoli kahdentoista aikaan Wooramelilla.  Maisema on melkoisen tasaista ja näköalapaikalta avautui huikea näköala tasangolle ja jopa Shark Bayn lahdelle. 

E 23 leveyspiiri tuli ylitettyä
Kengurut ovat kuolleet joukolla tällä välillä. Matkalla menin myös E 23 leveyspiirin yli. Virallisestikin se tarkoitti sitä että kun aikaisemmin olin North Mid West, nyt olin West North´issa. eli pohjoisen lännessä kun aikaisemmin oli keskisen lännen pohjoisessa. Sää ainakin on muuttunut. Tänään oli jo lämmintä ja nestettä kului. Punainen paitani (Jack Daniels mainospaita jonka Bill Araratissa lahjoitti) oli edelleenkin punainen mutta siihen tuli valkoisia suolaläikkiä jotka johtuvat siitä, että hikoillessa myös suola lähtee kropasta. Siksi suolan käyttäminen tällaisessa harrastuksessa ei ole suuri synti, vaan se on välttämätöntä. Suolan puute aiheutti Perthissä minulle öisin inhottavaa takareiden kramppia, näin olettaisin.

Pystytukka ja silmälasit rikki
Ainut vaiva mikä minulla nyt on ollut, on se että polvet protestoivat. Ymmärrettävää, kun kolmen viimeisen päivän aikana olen pyöräillyt keskimäärin 150 km/päivä kaiken lastin kanssa. Olin välillä menettämässä rusketustani, kun satoi ja oli pilvistä. Nyt olen saanut takaisin otsaani kypärän aukoista tulevan rusketuksen. Samalla leuan alla hihnan jälki vaaleana alueena näkyy selvästi. Viiden millin pystytukka on kasvanut pariin kymmeneen milliin ja lasit ovat edelleen rikki joten vaikutelma on edelleen varsin kulunut. Mitäs siitä, huomenna kuitenkin menen parturiin. Uudet lasit saan sitten Broomessa ja sinnehän on matkaa.

Energiajuomapaukku
Tänään matka Wooramelista jatkui jatkuvien kengururaatojen joukossa. Noin 150 km:n kohdalla alkoi kaikesta syömisestä huolimatta tulla energiapula. Vaikka aurinko oli jo kääntynyt laskuun ja pian pitäisi ehtiä perille, päätin tehdä Leppin energiajuomat. Olen raahannut purkkia energiajuomapulveria Esperancesta saakka, nyt tein siitä yhteen limsapulloista litran annoksen. Sekoittelin ”paukkua” tien varressa ja kun pulveri oli liuennut veteen, otin kunnon huikat. Kuinka ollakaan, aine vaikutti ja matka jatkui taas iloisemmin. Overlander River oli mahtava. Leveä joenpohja ilman vettä.

Vähitellen pensaikko pieneni ja alkoi tulla karujen seutujen lyhyttä puskaa joiden välissä oli karkeaa ja vaikeasti putsattavaa ruohikkoa. 20 km ennen Carnarvonia leiriytymispaikkoja olisi varmaan jo ollutkin, mutta silloin kaupungin valot kiinnostivat enemmän. Olisi varmaan kannattanut parkkeerata puskaan, mutta yhteydenpito ulkomaailmaan tuntui mukavalta. Olinahan saanut 7.000 km täyteen ennen Wooramelia. Koko päivän olen saanut kannustustööttäyksiä, kädenheilutuksia ja muita vastaavia. Tuntuu mukavalta huomata että muutkin huomaavat matkalaisen.

Mahtava siipiväli
Kuolleista eläimistä kengurut ovat olleet ylivoimainen ykkönen. Tämä pätkä kilpaille joidenkin Nullarborin alueiden kanssa raatojen lukumäärässä/km. Näin matkalla kaksi kotkaa. Tosien (Wedgetail) sain melkein kuvattua, mutta kun kamera oli valmiina, kuvattava lensi maata viis lentäen puskien välissä kauemmas. Siipien kärkiväli oli puolentoista metrin paikkeilla. Varikset, jotka täällä ovat suomalaisten korppien kaltaisia, eivät elä puutteessa. Niin pian kuin tuoretta lihaa on tarjolla, ovat varikset paikalla. Silmät ja muut paikat, mistä helpommin saa tuoretta tavaraa irti lähtevät ensimmäisenä. Aina ei potilas liene vielä kuollut, mutta minkäs teet, jos et pääse alta pois.

Parkkeerasin Gaterway motelliin tässä kaupungin sisääntulon varrella. Olisi mahdollisesti kannattanut jatkaa matkaa. 75 AU$ on selkeästi ylihinnoiteltu. Eipä silti, ei tainnut lisäkseni juuri muita asiakkaita tässä 100 huoneen kompleksissa ollakaan!

30 km Kalbarrin pohjoisesta risteyksestä pohjoiseen-Overlander Roadhouse. 
Sitkeä sammakko

Päivän lähtökohdat: Ainakin Overlanderiin saakka, mielellään pidemmälle, jotta Carnarvorniin jäisi mahdollisimman vähän matkaa.

Aamu valkeni pilvettömänä. Kuun valossa teltan kattoon alkoi tulla puiden varjoja yöllä kahden, kolmen maissa kun katsoin kelloa. Sammakoiden kurnutus jatkui, yöllä äänessä oli enimmäkseen lähin sammakko, muut olivat äänessä harvakseltaan. Aamulla muut olivat jo hiljaa mutta lähin sammakko kurnutti melkein samaan tahtiin kuin illalla. Sitkeä poika. Ajattelin käydä tutustumassa aamun valossa sitkeään muusikkoon, mutta asuinpaikkaa ei löytynyt. Risukasan alla se oli, mutta poika lopetti musisoinnin viisaasti kun aloin nostella risuja. Pääsin kymmenen metriä poispäin niin sama meteli alkoi taas. Minun puolesta saa nyt päristellä aivan vapaasti.

Maisemat ovat muuttuneet Kalbarrin risteyksen jälkeen huomattavasti. Viitisen kymmentä kilometriä oli viljelyksiä ja tummaa multaa. Sitten tuli puinen ylätasanko. Maasto oli melko tasaista. Kolmisen kymmentä kilometriä ennen Billabongia alkoi alatasanko joka ei kuitenkaan ole tasainen. Maa on nyt punaista ja kasvillisuus pienempää pensasta. Billabongin kohdalla alkoi taas olla asutusta tienviitoista päätellen. 

Säikkyjä vuohia
Matkan varrella useammassa paikassa oli vuohia, jotka ryntäsivät karkuun kun huomasivat pyöräilijän. Kengurukin säpsähti ja lähti pitkin loikin liikkeelle. Vuohia ihmettelen, ne olivat tien pientareella eikä paikalla ollut aitoja. Voi tietenkin olla että ne olivat jonkun mailla ja tie yksinkertaisesti meni näiden maiden kautta. Kolmas eläinmaailman havainto oli päivällä. Se vaikutti kissalta, mutta häntä oli normaalia pidempi ja eläin oli suurempi kuin tavallinen kissa, ainakin ketun kokoinen. Se meni tosi rauhallisesti tien yli. Ei kuitenkaan niin  rauhallisesti että olisin ehtinyt ottaa kuvia. Olihan sitten vielä frilled-lisko joka oli tiellä. Pysähtyi paikalleen ja oli siinä kun käännyin ja tulin lähemmäksi. Juuri kun olin saamassa kameran käyttökuntoon, se meni kovaa vauhtia pää korkealla tien vierustan pensaikkoon.

Kookaburrat innostuvat nauramaan porukalla
Lintuja on taas kuunneltu. Olen yrittänyt nimittää niitä äänien mukaan, mutta pitää ajan kanssa selvittää mikä lintu pitää millaista ääntä. Paikallinen varis, joka on melkein korpin näköinen, pitää idässä erilaista ääntä kuin täällä. Tyypillistä on kuitenkin kolmitavuinen tavaus, jossa kolmas tavu on nuotiltaan laskeva ja kestää pitkään. Kookaburra innostuu porukalla nauramaan, ääni on kova ja isommasta joukosta lähtee tosi paljon meteliä. Sitten on papukaijat ja kyyhkyset, papukaijoilla on ”ruma” räksyttävä ääni, kyyhkysillä erilaista urputusta.

Ericssonin kopio ja elektroninen summeri
En ole vielä löytänyt lähteitä kaikkein mielenkiintoisimmille äänille, kuten matkapuhelinlintu, joka pitää samanlaista ääntä kuin vanhat Ericssonin puhelimet. Toinen lintu on elektroninen summeri. Olen moneenkin otteeseen ihmetellyt, mikä laitteistani hälyttää, kun kuuluu vakiomittainen toistuva piipitys. Viheltelijälinnun ääni on kuin viheltelemään harjoittelevan pojanklopin. Melkein nuotille mutta ei aivan. Sitten on yksi muusikko. Pehmeä, syvä tumma ääni soitetaan rauhallisella kolmisoinnulla. Tänä päivänä kuulin uuden hupaisan laulun. Siinäkin oli ensin kolme tavua, mukavasti ja rauhallisesti mutta sitten tulee loppuun nopea ”phui”, melkein kuin sylkäisy. Puita ja kasveja en vielä ole opiskellut mutta aion jossakin vaiheessa ottaa päivän luonnonkasvien puutarhaan.

Billabong´issa on sekä huoltoasema, että hotelli/motelli. Ajattelin että Overlander, kun on Debenhamin ja Monkey Mian risteyksessä on vielä suurempi ja hienompi. Kun tulin paikalle, ajoin ensin kierroksen ja yritin löytää risaisen huoltoaseman lisäksi  muita palvelupisteitä, mutta niitä ei ollut. Huoltoaseman takapiha toimi sekä Caravan Park´ina, samoin siellä oli majoitustilat. Kysyin huoneen hintaa. Toistin hämmästyneenä 15 kun kuulin sen. Sillä rahalla ei ihmeellistä saa. Rakennus on ”tin hut” eli peltirakenteinen. Hintaan kuitenkin kuuluu vuodevaatteet ja jopa ilmastointi. Kahden vuoteen takia huone käy pieneksi, mutta sain silti pyörän sisään seisomaan ulko-ovea vasten. Minua on matkan varrella varoitettu niin usein pyörien häipymisestä, että en ota riskiä, jos sen voi välttää. Kävin suihkussa ja syömässä. Kun huone oli halpa, otin pihvin. Se maksoi vähän enemmän kuin huone. Lisäksi minulla on erikseen säilössä avainpantti 20 AU$. Se on monessa paikassa käytössä. Ihmiset unohtavat niin helposti avaimet taskuunsa lähtiessään. Muistaakseni tämä Overlander on paikka, josta monella pyöräilijällä on ollut huonoja kokemuksia. Jossakin mainittiin että omistajat ovat vaihtuneet, ja että nykyiset ovat pyöräilijä/asiakasystävällisempiä. Vedestä sanoivat että se ei ole juomakelpoista. Pihalla on kuitenkin tankki sadevettä, mutta siihen ei pääse käsiksi. Myyvät vettä tiskiltä erittäin kovaan hintaan, yli kolme dollaria/ kahden litran pullo.

Kalbarri-30 km Kalbarrin pohjoisesta risteyksestä pohjoiseen.
Niin matkapäivä kuin voi olla

Eiliset pilvet satoivat yöllä rankasti. Aamulla kun katsoin majatalon ikkunasta, tuuli edelleen kovin ja taivas oli puolipilvinen. Kiersin kaupungin ja rannan pyörällä, aamiaisen jälkeen kävin katsomassa risteilyaikatauluja jokilaivalla. Lähdöt vasta iltapäivällä. Lähdin ajelemaan kymmenen kilometrin ylämäkeä joka vie kaupungista pois. Tyhmyyttäni en poikennut tältä tieltä muutaman kilometrin päähän joelle, yhdessä paikassa joki tulee lähelle tietä. Ympärillä näkyi sateen merkkejä, jotkut tummat pilvet näyttivät suorastaan putoavan maahan.

Kansallispuiston alueella ei saa leiriytyä. Matkailutoimiston väki suositteli Galenan siltaa sopivaksi leiripaikaksi. Kun tulin sillalle, joka on vain kymmenisen kilometriä Kalbarrin risteyksestä pohjoiseen, tuntui siltä että jatkan vielä suurin piirtein sataan kilometriin ja leiriydyn sitten sopivaan paikkaan tien varteen. Sellainen paikka tulikin, levähdyspaikalta leiripaikkaan on satakunta metriä, ympärillä on kasvillisuutta niin että telttaa ei näe vasta kuin aivan läheltä.

Yksipuolinen ateria ja kahvit päälle
Leiriytymisen jälkeen aloitin keittohommat, nyt kun kaikki tarpeellinen on mukana. Kokeilin perunapuurojauhetta. Homma toimi mutta ei siitä mummun muusia tullut. Paljonkin sitä oli kun olin saanut sen sopivan juoksevaksi. Sopivasti lisukkeita niin täyttävä, vaikkakin yksipuolinen ateria oli valmis. Murukahvit päälle. Jouduin käyttämään eilen hankkimani maidon pois, koska se oli juuri happanemassa, yöllisestä kaappisäilytyksestä ja viileälaukusta huolimatta.. Jatkossa ostan maitopulveria, silläkin pärjää. Kokkaaminen on samanlaista kuin Etelänavan reissulla. Paljon ja nopeasti energiaa. Pelkällä kylmällä muonallakin tulee toimeen, mutta on mukavaa saada vaihtelua ja ajopäivän päälle lämmin ruoka tuntuu mukavalta pusikossakin.

Nyt illalla oli pari pientä sadekuuroa, vaikka aikaisemmin tähdet jo tuikkivat. Menin ensimmäisen kerran nukkumaan seitsemän aikaan, mutta heräsin kun levähdyspaikalla perhe oli pitämässä pidempää taukoa.  

Vessapaperia korvatulppina
Illan hämärtyessä sammakot aloittivat äänekkään narinansa aivan tässä muutaman metrin päässä. Kävin katsomassa taskulampun kanssa, mutta ovat hyvin piilossa risujen alla. Ajattelin että lopettavat piankin, mutta ainakin viisi tuntia tätä terävää narinaa on jatkunut. Milloinkahan väsyvät? Pitäähän niiden välillä syödäkin. Kokeilenpa vessapaperia korvatulppina.

Huomenna ensin 100 km Billabongin RD:lle ja sitten n. 70 km, muistaakseni, Overlanderiin. Siellä on hyvä leiriytyä Caravan Parkiin saa käydä suihkussa. Sen jälkeen perjantaina toisen samanlainen päivä, niin olen lauantaiksi Carnavon´issa. Sen jälkeen viikon ajo niin olen Karrathassa. Voisin kuvitella, että Chris ja Yen-Jung eivät ehdi sinne ennen minua. Näen kuitenkin heidän uuden talonsa, koska sain heiltä jo sähköpostilla osoitteen.

Port Gregor-Kalbarri. Nyt ainakin Kalbarriin. Kiitoksia postista!

Eilinen oli melkein kesäinen sää. Viileän yön jälkeen aurinko nousi kirkkaalta taivaalta. Jo yöllä alkoi tuulla. Teltta oli niin hyvin suojassa että suunnasta ei saanut selkoa. Lähtiessäni aamulla se oli idästä. Pian se kääntyi pohjoiseksi eli täysin vastaiseksi ja voimistui koko ajan. Iltapäivällä valtameren ylle alkoi keräytyä pilviä ja tuuli edelleen voimistui. Pyörän sai vaivoin pidettyä liikkeessä. Ylämäet, joita niitäkin oli, oli ajettava seisaaltaan. Lyhyen matkan ajamiseen meni kuusi tuntia, eli käytännössä koko päivä.

Saapunut posti piristää aina
Nyt, puoli viiden maissa i.p., sataa. Sataa matkailutoimiston tytön tietojen mukaan huomennakin. Siksi Scenic Air-lennot on huomiselta peruttu. Olin varaamassa mukaan lennolle, joka kiertää paikalliset nähtävyydet, ja käy aina Monkey Mia lahdella saakka. Sieltä olisi saanut mukavia kuvia. Jos sää alkaa näyttää pahalta voi vielä muuttaa aikataulua ja menen mukaan torstain lennolle, johon on yksi paikka vapaana. Sateen takia otin motellihuoneen, sain erikoishinnan nk. henkilökuntahuoneesta, jossa on vähän laittamista. Maali katosta hilseilee ja kalusteet ovat kuluneita, mutta riittävät minulle oikein hyvin. Kun täällä, ihme kyllä, GSM toimii, saa laitettua viestejä eteenpäin ja tietenkin luettua saapuneet viestit, joita on muutama joka päivä. Kiitos vain muistamisesta ja huomioista, saapuva posti aina piristää.

Tulevana viikkona harjoiteltava gourmet aterioiden valmistusta
Kävin ostoksilla, huomaa että Kalbarri on matkailualue, hinnat ovat 1,5 kertaisia normaaleihin market-hintoihin verrattuna. Nyt minulla on sytkäkin, saan tulen keittimeeni. Keitin toimi niin kuin pitääkin. Tulevina viikkoina on harjoiteltava kenttä-gourmet aterioiden valmistamista johtuen siitä että kauppoja tai Roadhouseja (huoltoasemia) on vähän ja niiden sijoitus ei ole pyöräilijän kannalta aina sopiva. On vielä löydettävä perunahiutaleita niin saisi laitettua perunapuuroa. Maitojauhetta kaupasta löytyy mutta yritän pärjätä toistaiseksi pullomaidolla. Pulverin lisäksi on kuitenkin otettava vettä, niin voivathan ne olla yhdessä jo alusta pitäen. Maito kestää avaamattomana muutaman päivän, jos ei ole kovin kuumaa.

Säilykeruokaakin on mukana. Huomenna otan vielä kahvia, ei kuitenkaan oikeaa vaan paikallista murusellaista. Sekin menee paremman puutteessa. WA:ssa ei saa parasta Farmers Unioinin Iced Coffeeta, paikallinen Brownes on paljon huonompaa. Kaakaokin jäi hankkimatta, mutta huomenna, samoin kuin vesi. Vesi täällä on kallista, viiden litran paikallinen maksaa 8,90 AUD eli hieman alle euron litra. Olut on suunnilleen saman hintaista, jos ottaa koko laatikon. Valitettavasti peräkärryn maksimikuorma on vain 35 kg, se siinä on jo varmasti. Painoa on tullut lisää kosteiden säiden takia. Vaatteet ovat kosteina paljon painavampia.

Valtava luontopuisto
Kalbarri on entinen kalastajakylä Intian valtameren rannikolla 600 km Perthistä pohjoiseen. Uusi tie Northamptoniin on tuonut turistit paikalle. Kalbarrin alue on National Park, 186.000 hehtaaria. Varsinainen  nähtävyys on Murchison virta suistoineen, sekä korkea valtameren rantatöyräs virrasta pohjoiseen Zuitdorp´in niemellä. Aikaa täällä pitäisi käyttää pari päivää, silloin nähtävyydet joita toki on muitakin, ehtisi käydä katsomassa. Jokiristeily on puolen päivän juttu, sekin voi olla aivan OK.

Sateet potuttaa
Tänään vastaisen tuulen tuivertaessa oli huumori loppua. Viime viikolla en juuri osannut stressata, mutta tänään oli toisin. Lieneekö syynä se että Kalbarri oli ”vapaaehtoinen”, jättämällä Kalbarrin väliin säästäisi 100 km matkaa. Näyttäisi siltä että WA:n länsiosassa sataa paljon enemmän kuin muualla, tulevathan matalapaineet WA:n rannikolle Intian Valtamereltä. Viikossa minun pitäisi olla kuivassa pohjoisessa, mutta kuinka käy. Tulevatko sateet mukana, ja ovatko tuulet suotuisia?

Ilta on, sataa kuin saavista kaataen. Jos tämä sade kestää saman verran kuin edellinen, menee siihen monta päivää. Seuraavan kerran puhelinyhteys on vasta Carnarvonissa, mutta jos sataa näin, niin mihinkäs täältä lähdet.

Geraldton - Port Gregor. Lastissa paljon juotavaa

Vastaisen tuulen ja mäkisen maaston takia näytti selvältä aikaisessa vaiheessa että Kalbarriin saakka tuskin ehti. Siksi en pitänyt erityistä kiirettä. Neljän maissa olin Port Gregorissa, ainoa CP on juuri täällä. Puuttomuuden ja korkeuserojen takia maisemassa oli avaruutta ja siksi mielenkiintoinen.

Kärryssä vettä, spriteä, cokista ja tietysti maitoa
Pysähdyin joksikin aikaa Northamptoniin. Se on pieni kaupunki jokilaaksossa Kaupunkiin tultaessa on kyltti tienvarressa jossa mainitaan että veden saanti matkalla Carnarvoniin on rajoitettua. Varasinkin mukaan juotavia aika tavalla. Lastissa on nyt n. 10 l juotavaa Spriteä, vettä CC ja maitoa. Eilen ostettujen elintarvikkeiden kanssa painoa on nyt eniten mitä milloinkaan matkalla on ollut. Sen huomasi.

Kova rasitus tuntuu polvissa, ei kipuna, mutta jäykkyytenä kun on poissa pyörän päältä. Mäet rasittavat paljon, varsinkin kun jalkojen suorituskyky on selvästi kasvanut. Tänään ajoin yhden parikilometrisen ylämäen seisaaltaan. Matkan alussa se ei olisi onnistunut, mutta nyt meni aivan mukavasti eikä juuri käynyt hengityksen päälle tavallista enemmän.