Roebuck-Broome. Jatkoa miettien

Aamu valkeni, mutta mielestäni aurinko nousi väärästä suunnasta. Kun asioita pyöritin mielessäni jonkin aikaa, valkeni asiakin. Tulinkin toisesta suunnasta kuin oma kompassini antoi ymmärtää. Lähdin sitten rauhallisesti ajamaan kohti Broomea. Tie oli kulunut ja kulki läpi heinikkoisen metsikön, vähitellen alkoi tulla asumuksia ja viimein lentokenttä ja kaupunkin yksi kulma ”Chinatown”. 

Turistitoimisto antoi listat ”huokeista” majoituksista. Sellaisia täällä ei oikeastaan ole kuin telttamajoitus CP:ssä mutta aivan huokeaa sekään ei ole. Ovat 15-20$/teltta. Huomenna maanantaina käyn tarkistamassa lasien kohtalon.

Jäljellä olevaa matkaa on seuraavasti:

Broome-Katherine,1493
Katherine-Mount Isa 1309
Katherine-Darwin (yksi suunta)  330 
Mount Isa-Sydney (pidempi) 4170
Mount Isa-Sydney (lyhyempi) 2989

Yhteensä 7302, 6121

Eli 100 km/pv tarkoittaisi 73 pv tai 61 pv. Lipunmukaiseen lähtöön aikaa on n. 70 pv. Queenslandissa on sovittuja tai aiottuja vierailuja jonkin verran, mutta ne vaativat pidemmän reitin. Tiukalle menee. Kuuma sää vaatisi sen, että päivämatkoja pitäisi mielellään lyhentää. Tarkistan paikalliselta metrologiselta asemalta miten tuulet täällä jakautuvat.

Aikaisemmissa laskelmissa on oletettu että Darwiniin ajetaan vain yhteen suuntaan, mutta sieltä on päästävä poiskin. Rahalla saan siirrettyä lähtöä takaisin, mutta riittääkö innostus ajaa vielä muutama tuhatta kilometriä helteessä kun viimeiset pari tuhatta ovat jo tuntuneet työläiltä?

106 levähdyspaikka-Roebuck. Roebuckiin vaikka kontaten.

Yö oli viileä hiekkaisella levähdyspaikalla. Ajattelin lähteä heti aamun valjettua liikkeelle, mutta kello oli 7:30 ennen kun olin liikkeellä.  

Juoma poltti suuta
Minulla oli kuutisen litraa juomaa lähtiessä. Auringon noustua ja vastatuulen ottaessa voimille juomaa kanssa kului. Juoman vaikutus oli vähän niin ja näin. Laukuissa juomat olivat vähintään yhtä lämpimiä kuin ympäröivä ilma. Peräkärryssä minulla oli vielä pelkkää vettä. Se oli niin kuumaa että se suorastaan poltti suuta.

Matka sujui hitaasti, ja Roebuckiin pääseminen näytti hankalalta. Kiroilu ei auttanut. Vastatuuli hidasti ja vaivoin sain päivän aikana pidettyä 18 km keskinopeuden. Kolmen aikana mittarissa oli vasta 110 km. Sitten tapahtui jotain mitä ei olisi pitänyt tapahtua. Pysähdyin vesitauolle, ja samalla peräkärrystä kuului suhinaa. Aivan totta. Peräkärryn rengas tyhjeni sitä katsellessani. Uusi kova ja vahva ulkorengas sisärenkaana paksu ”thornproof”. Rengas pois ja tutkimaan tilannetta. Ulkorengas on kokoa 16x1,9” sisärengas vuorostaan tarkoitettu enintään 1,75” renkaalle. Puoli tuntia meni reiän löytämiseen ja korjaamiseen. Nyt näytti selkeästi siltä että päivä on menetetty ja että on saatava joltain avuliaalta vettä niin että voin yöpyä tien varressa.

Kun siihen hätään ei avuliaita sattunut paikalle, oli kelattava. Onneksi paikallisen tavan mukaan myöhemmin iltapäivällä tuuli tyyntyy, niin nytkin ja keskinopeus alkoi vähitellen nousta. Kun aurinko oli laskemassa puoli kuuden maissa tulin Roebuck Plains´ille, aivan kuin peltoaukeille, jossa ei juuri puutakaan kasva. Siten leiriytyminenkin oli vähintäänkin hankalaa. Ainut paikka olisi ollut siltarummussa, mutta pyörän saaminen näkösuojaan olisi ollut vaikeaa. Onneksi liikenne oli olematonta ja onhan minulla valot. 

Käärmeitä tiellä
Kilometrit ja kymmenet menivät, yritin seurata tietä niin että en ainakaan aja mahdollisten tielle lämmittelemään tulevien käärmeiden päälle. Niitä on ja kuolleita käärmeitä tälläkin välillä oli useita. Puoli seitsemän aikana näin tien varressa kyltin ja taskulampulla valaisemalla sain selville että Roebuckiin on 5 km. Viimeiset kilometrit tuntuivat muitakin pidemmiltä. Katuvaloja täällä ei ole, ja pari sataa metriä ennen risteystä ja roadhousea kuulin dieselgeneraattorin huminan.

Tulin pimeydestä keskelle ihmisjoukkoa. Ihmisiä oli odottamassa linja-autoa Darwinin suuntaan. Kyselijöitä ja ihmettelijöitä riitti. Ensimmäiseksi ostin jäätelön, kylmän juomapullon ja kahvin. Kun olin ne nauttinut, oli telttapaikan vuoro. Alusta oli hyvä ja tämän kerran ei telttakeppejä tarvinnut hakata kivellä maahan. Australiassa ei kannata ajatellakaan muuta kuin itsestään seisovaa telttaa. Uni tuli oikein makoisasti tonnikala-aterian jälkeen. 

 Sandfire Roadhouse-Levähdyspaikka + 106 km.

Yöllä jälleen tuuli yltyi, aamulla oli oikein puhuri. Tuuli pääsi puhaltamaan teltan liepeiden alta joten oli hieman viileää. Lähdin liikkeelle Roadhousen aamiaisen voimin. Tarjoilija oli sama kuin illallakin, kysyi minkä takia pyörällä pitää kiertää jne.. Oikein puhelias juutalainen Seattlesta, oli muuttanut Australiaan 18 vuotta sitten. 

Odotin että kun tie kartan mukaan kaartaa enemmän pohjoiseen, tähän saakka se on kulkenut melkein itään, jäisi tuuli enemmän selän puolelle ja olisi siten avuksi. Kävi kuitenkin niin että sitä mukaa kuin tie kääntyi, kääntyi tuulikin. Olisi ollut hyvä saada 50 km enemmän, niin huomenna olisi varmasti päässyt ainakin Roebuckiin, joka on hieman yli 30 km Broomesta. Huomenna mennään minkä ehditään. 

Tuuli on käynyt rasittavaksi. Ottaa todella luonnolle (ja polviin) yrittää painaa helteessä vastatuuleen. Saisi jo hellittä, niin olisi mukavampi lähteä kohtuuttoman pitkille Kimberlyn taipaleille. Eli vettä pitää olla 18 litraa. Järkevintä lienee jakaa päivä kahtia ja pitää iltapäivän alkupuolella siestaa. Jos ajaa 6-11 ja 3-5, niin silloin tulee 7 tuntia ajoaikaa

Warree Hill´in lähellä(luonnossa) - Sandfire Roadhouse.
80 mile beach sekä John ja Renata Lugg

Olin päättänyt käydä 80 Mile Beachilla. Kun aamu oli jo tuulinen, en yrittänytkään tehdä nopeusennätyksiä, vaan ajelin rauhallisesti kohti pohjoista. Myötätuuli auttoi rannalle päin, mutta päällystämätön tie oli pehmeä, autot olivat irrottaneet punaista tomua jota oli paikoin paksustikin. Kymmenen kilometrin ajon jälkeen leirintäalue ja ranta tulivat vastaan. Kuumassa tuulessa huojuivat palmut. Jätin pyörän parkkipaikalle ja lähdin kävelemään rannalle johtavaa tietä pitkin. Intian Valtameri tuli eteen turkoosin sinisenä. Oli laskuvesi ja hiekka rannalla hohti kirkkaan valkoisena. Rantaa jatkui molempiin suuntiin silmänkantamattomiin.

Pariskunta Lugg
Olin kuvaamassa kun vanhempi herrasmies käveli kohti. Oletko polkupyöräilijä, kysyi. Kun myönsin alkoi juttua tulla. Hetken päästä paikalle käveli samanlaisilla aurinkolaseilla varustettu rouvahenkilö. John ja Renata olivat ajaneet aikaisemmin ohitseni kun olivat menneet Broomeen, nyt olivat lähdössä takaisin, päin etelää. John kysyi maistuisiko lounas. Kun en voinut kieltääkään, lähti Rentata pariskunnan autolle laittamaan pientä purtavaa.

Tuulisessa säässä istuimme pariskunnan Mersu-asuntoauton takana telttatuoleissa. Ennen ateriaa John kertoi heidän harrastuksistaan, perheestään, kodistaan ja jopa hallituksen aborginaalipolitiikasta. 

John on 67-vuotias. Asuvat Geelongissa (jonka kautta minä tulin huhtikuussa) ja olivat lähteneet matkaan huhtikuun 10 pv. Pariskunnan harrastuksena on kullan etsintä ja siinä ohessa löytyy paljon muutakin mielenkiintoista. Aikaisemmin ovat kiertäneet Queenslandia, mutta nyt lähtivät Western Australiaan. Renata on syntynyt Saksassa ja tullut sodan jälkeen Australiaan perheen mukana. John on saksalais-englantilaisen perheen Australiassa syntynyt poika. Perheessä on neljä lasta, joista yksi on kuollut ampumistapahtumassa. Olivat olleet jonkin kaverin kanssa villisikoja metsästämässä, kun hänen mukanaan ollut kaveri jostain syystä ampui lähietäisyydeltä. Ampuja sai rangaistuksen mutta, niin kuin John sanoi, poikaa ei saa takaisin.

Tyttärelle esikoisvauva
Heidän tyttärensä oli juuri ennen matkalle lähtöä synnyttänyt esikoisvauvan. Tyttären piti lähteä mahdollisen syövän takia kohdunpoistoleikkaukseen, kun yllättäen tohtorit huomasivat hänen olevan raskaana. Synnytys oli vaikea ja kesti pitkään, joutuivat kesken kaiken päätymän keisarinleikkaukseen. Loppujen lopuksi kaikki kääntyi parhain päin ja kuvissa poikavauva oli oikein pirteän näköinen. 

John esitteli myös heidän kullanetsinnässä käyttämiä työkaluja. Tärkeimpänä olivat metallinilmaisin, johon John sanoi heidän satsanneensa aika tavalla. Lupaehtojen perusteella saavat kaivaa muistaakseni puolitoistametrisiä kuoppia, jotka pitää peittää näkymättömiin. John näytti myös  esineitä ja rahoja joita ovat löytäneet. Suurin kultakimpale on ollut n. 20g. Totesivat kuitenkin että se on mukava harrastus eikä taloudellista hyötyä siitä saa, koska eivät myy mitään löytämäänsä.

Lounas oli kanaa, oikein hyvää, kahvi ja jälkiruoka. Mikä yllätys kesken ajelun ja kenttäaterioiden. Lounaan jälkeen John esitteli vielä perheen talon vaiheet. Olivat pari vuotta sitten rakentaneet uuden talon entisen hylkytalon paikalle. Kaikki vaiheet oli dokumentoitu perusteellisesti. Hieno talo, muistaakseni perheen viides rakentama. John huomautti kaikista yksityiskohdista joka olivat Renatan toivomusten mukaisia. John myös mainitsi että perheen asuntoauto oli Mersu koskapa Renata on aina halunnut Mersun.

En ollut aivan tarkkaan perillä kuinka pitkän matkan päässä Sandfiren RD on. Olin takaisin päätiellä, jolloin mittarissa oli 50 km, ja iltapäivä pitkällä, kolmen maissa. Ilta alkoi pimetä, mittarissa 80 km eikä vieläkään mitään. Vasta kun 90 oli täynnä, tuli kyltti jossa kerrottiin Sandfireen olevan 5 km. Paikalla olikin normaali Roadhouse.  Sain teltan kohtuullisen paikkaan, suihkun jälkeen lähdin syömään kevyttä iltapalaa. Tarjoilija oli kovasti kiinnostunut pyöräilystä, lähinnä muodossa minkä takia pyörällä. 

"Polje vaan lujaa eteenpäin"
Jatkosta keskustellessani totesin että onhan niitä kaupunkeja pohjoiseen mennessä. Molemmat hymyilivät vähän ja sanoivat että todennäköisesti en halua jäädä Fitzroy Crossingiin vaan polkea lujaa eteenpäin. On kuulemma sen verran villiä meininkiä, että eivät hekään mielellään pidempään ole paikkakunnalla. Kertoivat omana käsityksenään että vähän samanlaista on useissa Kimberlyn kaupungeissa. Leiriytymisestä sanoivat, että on parasta katsoa tarkkaan missä leiriytyy, koska paikalliset saattavat pyytää omaa korvausta leiriytymisestä jos sattuvat paikalle.

Kovasti oli kavereilla negatiivinen käsitys alkuasukkaiden kanssa toimeen tulemisesta. John ja Renata totesivat päivällä, että jos eivät saa viinaa niin haistelevat bensaa ja menevät ajan myötä sekaisin. Kaikki ovat olleet sitä mieltä että hyvää ratkaisua ei ole olemassa. Hallituksen rakentamat kylät eivät kiinnosta alkuasukkaita vaan he haluavat tulla kaupunkeihin. Jos viinan myynti lopetetaan, haistellaan bensaa. Vanha elämistapa ei kiehdo, ei myöskään valkoisten kiinteä työaika.

South Hedland-Suuntaan Pardoo. Rengas tuli ja matka jatkuu

Motelliyöpymisen myötä sain sekä eilen päivällisen, tänään aamiaisen ja vielä mukaan lounasboksin, johon sai itse täyttää mitä haluaa.  Sitten oli vuorossa Bike Force, jonne minulle oli tulossa peräkärryn rengas. Justin Lang oli tiskin takana ja tiesi heti mistä on kysymys. Arveli, että rengas tulee aikaisintaan iltapäivällä, mutta todennäköisimmin huomenna.

Kun oli tiedossa ”vapaata” ajattelin mennä tutustumaan Port Hedlandiin. Sinne ajaessani puhelin soi. Justin ilmoitti että rengas on juuri tullut. Siis takaisin. Rengas olikin paikalla ja jo ulkonäöstä voi päätellä että nyt on kyseessä oikea tavara. Justin tarjoutui vaihtamaan renkaan. Samalla tarkistettiin laakerit ja vaihdettiin vannenauha.

Karratha-Broome  maraton
Kallishan rengas kaikkinensa, 75A$ mutta nyt se ainakin kestää. Ehdittiin jutella niitä näitä. Ensi lauantaina/sunnuntaina ajavat perinteisen Karratha/Broome maratonin, hieman yli 800 km. Kertoi että siinä 30 tuntia matkaan menee. Hänelle maratoni on kolmas. Osanottomaksu on 300 A$, joka menee hyväntekeväisyyteen.

Olisi ollut mielenkiintoista ajaa matka maantiepyörällä tällaisessa joukossa, mutta pyörä olisi pitänyt lainata, samoin kuin varusteet. Sponsoreita olisi varmaankin ollut vaikea enää lyhyenä aikana saada. Sunnuntaina aion olla Broomessa katsomassa porukan tuloa. Justin arveli minun olevan silloin vielä tien päällä, mutta minä puolestani arvelin että olen paikalla enää sen takia että minun on saatava silmälasit maanantaina, tuskin silti ennätän saada niitä ennen viikonvaihdetta. 

Teltassa höyryjä
Tänään lähdin liikkeelle puolelta päivin ja ehdin ajaa 90 km. Valon puolesta vielä tunti olisi mennyt, mutta kun sopiva paikka löytyi, en enää jatkanut pidemmälle. Leiriydyn levähdyspaikalle joita yleisesti käytetään leiripaikkoina. Täällä on kymmenkunta vaunuilijaa. Yksi juuri laittoi polttomoottorigeneraattorin päälle, sen savut tulevat suoraan telttaani. Täytyy tuulettaa. Enpäs huomannut tuota. Tuollaiset pitäisi kieltää.

Whim Creek-South Hedland.  Constitution Day
8000 km täynnä ja kenguruvieras

Yöllä kuulin useankiin otteeseen kengurun syövän kotini nurkilla. Aamulla kun aurinko oli nousemassa, se tuli ihmettelemään vierasta, joka oli nähtävästi parkkeerannut sen käyttämälle reitille. Sain sekä videolle että valokuvaan tämän kesyn, pienen kengurun (tai olisiko vallabi?) Aamulla olin tien päällä jo ennen kahdeksaa. Pian lämpötila olikin jo 20 astetta, ja yhdeksän maissa 25 astetta. Silloin mittarissa oli nuo lukemat 8000 km. 

Matkalla oli muutaman virran uoma. Uomat näkee jo etäältä siitä että niiden rannat kasvavat puita. Vaeltelevat karja käy juomassa ja samalla samentaa pienet lätäköt. Tämä alue ei vielä (aivan) ole krokotiilialuetta, mutta alkaa pian. Silloin ei kannata mennä mihin tahansa lätäkköön loiskuttelemaan. Kävin yhdessä kirkasvetisessä paikassa katselemassa itseni. Vaatteiden saaminen märäksi piristi ihmeesti. Tällaisten lätäköiden vesi ei välttämättä muutenkaan ole kovin terveellistä, eläinten ulosteet jne voivat aiheuttaa tauteja. Siksi vedestä on parasta nauttia ulkoisesti.

Takarengas finito
Olin päässyt puolimatkan, matkaa taisi olla jäljellä 45 km, kun takaa kuului suhahdus. Pyörä kulki kuin aikaisemmin, mutta ääni lähti varmasti renkaasta. Peräkärryn rengas olikin litteänä. Alle vaihtamani alkuperäinen rengas oli nyt lopullisesti finito. Oli vaihdettava alle huonossa kunnossa oleva uudempi rengas, jota en onneksi heittänyt pois tälle taipaleelle lähtiessäni. Aamulla mietin, onko tarpeellista raahata vanhaa ja huonokuntoista varalla, koska alla oleva tuntui toimivan hyvin. Onneksi en heittänyt, olisin joutunut liftaamaan.

Myrkynvihreä juoma
Ajoin kaupunkiin, McDonalds sattui paikalle ja niinpä söin niiden power-aterian Double Quarterpounder´in. Kyllä kieltämättä jääkylmä juoma maistui taivaalliselta. Olin koko päivän juonut juomatiivisteistä sekoittamiani juomia, joiden myrkynvihreä ja varoittavan keltapunainen väri jo ovat kuin varoituskyltistä. Yritän löytää juomatiivisteitä, jotka parantaisivat veden makua lämpimänä mutta eivät olisi aivan kauheita. Nämä Cottesin purkit olivat vihoviimeisiä.

Seuraava taival Broomeen on mielenkiintoinen. Kuusi sataa kilometriä, pari Roadhousea. Perillä pitäisi odottaa uudet silmälasit. Säästyisi jatkuvilta kysymyksiltä. Jotain esanssia pitäisi saada kaljuun, kypäräkuviot näkyvät edelleen hyvin ja aiheuttavat nekin huomautuksia. Voisin kokeilla lankkia?

Ainakin tämä South Hedland on kuin Kaliforniasta, palmuja, leveät kadut ja ostoskeskuksen takaa avautuu aavikko, joka jatkuu silmänkantamattomiin. 

Päivän saldo: Kokonaismatka: 107,21 km, Keskinopeus: 18,8 km/h, Yhteensä mittarissa: 8086,
Sää: Pilvetön, 30 iltapäivällä, kevyttä tuulta sieltä sun täältä.