Fitzroy Crossing.  Lepuutetaan polvia huomiseen saakka. 

Päivästä oli tuleva välipäivä. Ensimmäinen ajatus pyörän laittamisesta bussiin laimeni, ja nyt olen vakaasti lähdössä huomenna, maanantaina ajamaan kohti Halls Creekiä.  Matkaa sinne on kolmisen sataa kilometriä, eli se ei kuitenkaan ole paljon pidempi kuin Derby-Fitzroy.

Jos ja kun tuuli hellittää, ei matkan tekeminen yöaikaan ole juuri mikään ongelma. Sitä vastoin, päiväsaikaan vastatuulessa ja helteessä ei mukaan saa riittävästi juomia. Tällaiset on matkan lähtökohdat.

Ei tämä Fitzroy Crossing muuten ole mikään ihmeellinen paikka mutta hinnat ovat hirveitä. Tavallisesta limsasta saa maksaa saman kuin kalliimmissa Roadhousesissa. Kävin Keikein reissulta tullessani hakemassa täkäläisestä Inn´nistä pari kaljapurkkia. Meinasin pyörtyä kun kuulin hinnan: Pieni tavallinen keskikalja 4,40 AU$ eli n. 3€. Jo on aikoihin eletty. Samaista keskikaljaa saa yksittäin n. 2A$ ja laatikoittain 1$/purkki. Valikoima oli hyvä mutta ne hinnat. Kaksinkertaisia muihin samanlaisiin kaupunkeihin verrattuna. Näyttää olevan niin että valtion mustille (alkuasukkaat) antamat rahat nyhdetään tällä tavalla tehokkaasti pois. Menevätkö sitten hyvään tarkoitukseen, se onkin jo toinen kysymys.

Keikie Gorge oli mielenkiintoinen, mutta ei mikään valtava luonnonilmiö. Kanjoni oli leveä ja toisella reunalla hyvin käveltävä hiekkareuna. Monsuunisateiden aikana tulvavedet nousevat useita metrejä, peittäen mm. kiinteitä rakennelmia alueella ja tietenkin muuttaen muutenkin luontoa joka kerta. Sehän on sitä prosessia, joka on täällä vaikuttanut vuosimiljoonien akana koko maisemaan. Kyltissä sanottiin että alueella elää makean veden krokotiileja, muta yhtään sellaista en nähnyt. En tiedä oliko niitä siellä vai olivatko hyvin piilossa. Voihan olla että koko krokotiilijuttu on vain mainosta ja krokot on poistettu varmuuden vuoksi jokaisen tulvan jälkeen.

Pyöräily ilman peräkärryä on huvittavaa. Tuntuu vähän samalta kuin olisi liikkeellä puolipukeissa (sitä en ole kylläkään kokeillut mutta nähnyt unta). Huomaamatta tuli 50 km, eikä se tosiaankaan tuntunut missään. Saksalaispariskunta oli kansansa tavan mukaan liikkeellä hyvin varustautuneena. Polkupyörillä jossa oli apumoottorit. Aamulla toinen saksalaispariskunta ajoi polkupyörillä joissa oli sähköiset apumoottorit. Joten ei sen pelle pelottoman jutut niistä aurinkovoimalla toimivista pyöristä ole kaukaa haettuja. Pitäisi laskea, millaisia kennoja tarvittaisiin, että yhdistelmäni 150 kg kulkisi kaikissa mäissä.

Eli kaikki dramatiikka ja bussiin siirtyminen on toistaiseksi unohdettu. Nyt on tarkoitus syödä liiat eväät pois ja tehdä tilaa vedelle tai mitä mukana onkin. Huomenna liikkeelle vasta iltapäivällä, ja sitten ajan kunnes väsy iskee päälle. Tarkoitus on ajaa ainakin yön yli, jolloin teltan saisi pystyyn  vielä viileänä aikana. Kuudesta kuuteen on 12 h, sinä aikana ehtii jo vaikka mihin, ainakin sen välttämättömän 150 km. Kun sen tekee, matka menee kahdessa vuorokaudessa! Silloin on varaa jopa vastoinkäymisille.

Kirjoitan tätä juttua paikallisen leirintäalueen pesutiloissa, täällä on valoa ja sähköä. Milloinkahan ne tulee vaatimaan että minun pitää maksaa erikseen jostakin, vaikka sähköpaikasta. 

Derby - Derbystä suuntaan Fitzroy Crossing.
Puurtamista polttavan auringon alla

Aamuyöstä tuuli jo kohtuullisesti, eli ennustukset pitivät paikkaansa. Kun tiesin että tämä on tilanne, ei se oikeastaan haitannut. Matkaa tietenkin taittuu kovin vähän ja siten tätä kurjuutta on kestettävä pidempään. Yhtä kaikki, nyt se on menoa polkemalla. 

Tavallisen ajopäivän jälkeen leiripaikka löytyi pusikosta.  Lukematon määrä termiittejä tuli myös, niitä ei telttakangas pidättele. Minkäs voi, niiden reviirillähän tässä ollaan. Yksi vähän puraisemaankin, vaikka termiitit eivät tunnu olevan agressiivisia. Ajankulukseen vähän näykkivät.  

Yhdeksän tuhatta tuli täyteen, seuraava, kymppitonninen häämöttää ovella. Taidan avata kestomaitopurkin, niin saan kahviin kunnon maun, näin juhlan kunniaksi.

Derby. Scenic-lento. Vähän niinku lomaa

Eilen kun panin nimeni listalle, turistitoimistosta luvattiin soittaa koskien scenic-lentoa. Soittoa ei kuulunut, paitsi keskellä yötä soitti joku, jonka numero ei näkynyt. Se puhelu meni heti poikki. Kävin aamusta ostoksilla ja pyöräilin kaupungilla, ilman mittaria. Lounaan jälkeen ajattelin käydä kysymässä muita asioita turistitoimistosta ja samalla kysyä lennosta, kun siihen mennessä ei ollut tullut minkäänlaista tietoa tuleeko lennosta mitään. Kun menin toimistolle ja esitin asiani, muistivat heti mistä kysymys. Olivat yrittäneet soittaa, mutta nähtävästi niiden puhelinsysteemi ei hyväksy ulkomaanpuheluita. Siten olisin jäänyt pois lennolta, jollen olisi mennyt toimistolle.

Lennolla joka kesti melkein kaksi tuntia, sai käsityksen kuinka suuresta alueesta on kysymys. Asutusta saaristossa on vähän. Kaivostoiminta ja helmenviljely ovat työllistäjinä. Turismi on merkittävä työllistäjä, pienet muutaman pikkukoneen yhtiöt eivät tulisi toimeen ilman turisteja. Paikalliset asemat (karjatilat) työllistävät jonkin verran, myös lentäjiä. Syrjäisimmille tiloille toimitetaan tarvikkeita, huolletaan porakaivoja ja kuljetetaan ihmisiä lentämällä.

Krokotiileja emme nähneet, lentäjä kertoi, että joskus matalan veden aikana krokotiileja on pyydystämässä mutarapuja sadoittain. Taisi laittaa omiaan.

Huomenna lähden viimein Fitzroyn suuntaan, vaikka tuuli on yltymässä. Niinhän Rob säätieteilijä ennusti. 

 Broome-Derby väli - Derby. Suunnattomat määrät keltaisia termiittikekoja

Yöllä oli jopa kylmä. Mittari näytti teltan pohjalla aamulla puoli kuuden aikana + 11 C. Olin ilman paitaa, se olisi auttanut, mutta samalla lisää pesutarvetta. Yöllä liikennettä oli aika tavalla. Teltta oli vain parikymmentä metriä tiestä, joten rekkojen meno täristi lattiaa kummasti. Muuten uni maistui, iltapuolella kuutamo valaisi telttaa niin että siellä hyvin näki tehdä askareita.

Olin tiellä kello 7:00. Matkalla oli suunnaton määrä termiittikekoja. Parin kymmenen kilometrin matkalla niitä oli tuhansia, jollei kymmeniä tuhansia. Toisin kuin aikaisemmat, nämä olivat punaisten sijasta keltaisia, kas kun maan väri on muuttunut. Toinen tälle alueelle tyypillinen asia on Boab-puut, jossain niitä on sanottu pullopuiksi. Tulomatkalla otin kuvia useassa paikassa niistä, sitten tuli vastaan kyltti ”Prison Boab Tree” joka on joskus ollut ”työleirille” vietävien alkuasukkaiden säilytyspaikka. Mittaa mahtavasti. Suomalaiselle sahurille taitaisi tulla tällaisista puista ns näppylöitä.

Ystävämme krokotiilit
Kun Kimberlyssä ollaan, kuuluvat krokotiilit myös kuvaan. Tie tuli useamman joenuoman ja billabongin yli, jossa oli vettä aivan kylliksi krokoja varten. Joidenkin lampien ympärillä oli aita, kaipa suojaamassa karjaa saalistajilta. Epäilyttäisi pistää telttaa pystyyn kovin lähelle vesialuetta. Monsuuniaikana vettä on kuitenkin melkein kaikkialla, joten uivat ystävämme pääsevät helposti vähän pidemmälle tavanomaisesta joen uomasta. 

Kaupunkiin tultuani menin ensimmäiseksi turistitoimistoon. Olen varauslistalla huomiselle Golden Eagle Airlinesin lennolle Thousand Island Coastal Tour. Ehdin joka tapauksessa käydä marketissa ostamassa linja-autolla lähetettävät juomat ja ruoat. Toistaiseksi puuttuu vielä ainakin perunahiutaleita ja rasvalevitettä pienissä pakkauksissa. Seuraavan kahden viikon aikana matkan pitäisi taittua keskimäärin sadan kilometrin päivävauhtia, joten Kununurrassa minun pitäisi olla ensi viikon lopulla. Se onkin seuraava paikka missä GSM toimii.

Broome - Derbyn suuntaan. Raskaassa lastissa

Säätä ei täällä tarvitse paljon arvuutella. Samaa aurinkoista vähän yli 30 C. Metrin syvyydessä maanpinnasta lämpötila on kuuleman mukaan juuri tuo 30 ympäri vuoden. Meteorologi Rob paikalliselta asemalta sanoi että monsuunikausi työllistää, silloin tapahtuu paljon ja varsinkin pyörremyrskyjen lähestyminen pitävät valppaina.  Muutama pyörremyrsky vuodessa vaikuttaa säähän, mutta varsinaisia osumia on harvoin.

20 kiloa ruokaa
Lähtiessäni minulla oli ehdottomasti raskain lasti mitä illoinkaan on ollut. Ruokaa n. 20 kg ja vedet 10 kg lisää. Sen lisäksi kävin hakemassa kaksi kahden litran limsapulloa eli 4 kg. Muuten lastia on saman verran, eli pyörä. peräkärry ja lasti painavat ainakin 80 kg. Kuski päälle saman veran, eli liikkuvaa massaa n. 160 kg. Ei ihme vaikka takarengas kuluu nopeasti, vaikka painetta on yli suositusten.

Tänään ajoin voimia säästäen ja vain semmoisella nopeudella joka menee kevyesti. Jatkossa on pakko ajaa päiväsaikaan nestettä säästäen. Voin pitää silloin kulutuksen viiden litran tienoilla. Lähdin liikkeelle vasta klo 10.00. Vastatuulta oli, mutta se ei tuntunut pahalta kun tietää että se kuuluu asiaan. Broomesta 30 km:n päässä on tien varrella kylttejä vihannesten, banaanien jne.. tilamyynneistä. Puolen kilometrin päässä tiestä oli tila, jota viljelykset ympäröivät. Ensin tulijan noteerasi koira, joka haukkui ja heilutti häntää. Sitten tuli tilan emäntä lapsineen. Paikallisen tavan mukaan kiinnostusta ja kysymyksiä riitti. Arveli että olen Ruotsista, kun kerroin että olen Suomesta niin totesi että ei hän noita lippuja oikein muista.

Kilo banaaneita tuli vielä kuorman päälle. Aloin jo epäillä oliko tämä se oljenkorsi joka katkaisee kamelin selän. Painon takia pyörä on jo huteran tuntuinen ajaa. Vesipullot ovat sivulaukuissa ja se nostaa painopistettä.

Leiriytyminen viiden maissa alkoi aiheuttaa ongelmia. Toinen paikka oli parempi, siinäkin jouduin tekemään raivaus- ja pohjatyötä jonkin verran. 

Broome. Ei vieläkään silmälaseja! Meterologisella asemalla tuli käytyä

Tänään oli siis se suuri päivä, jolloin saisin uudet silmälasini. Olin aamulla heti hyvissä ajoin puoli yhdeksän maissa toisessa Broomen ostoskeskuksessa, jossa OPSM:n paikallinen liike on. 

Nimelläni ei ollut laseja. Tympääntyneen tuntuinen kaveri alkoi soitella ympäriinsä. Valitettavasti laseja ei ole vielä tulossa ainakaan viikkoon! Linssit olivat tulleet väärin ja uudet on tulossa Australiaan Japanista. Kun kuli että olen menossa Katherinen suuntaan, soitti eteenpäin ja pyysi lasit sinne. Kun sanoin että en ole vielä päättänyt miten ja milloin sinne menen, oli kuin asia ei hänelle enää kuuluisikaan. Lasit on tulossa Katherineen ja jos haluan voin tilata ne minne tahansa. Pitäisi painattaa käyntikortti, jossa sanotaan että lasejani koskevat tiedustelut saa osoittaa suoraan OPSM:lle Joka päivä joku kysyy tai huomauttaa siitä mitä laseille on käynyt. Kun laseja ei ole niin ei ole, eikä tänne kaupunkiin kannata jäädä.

Vaikeat etapit edessä
Eilisen aikana aloitin jo seuraavan pitkän ja varmasti raskaimman etapin suunnittelun yksityiskohtaisemmin. Minulla ei kun ole sitä vaihtoehtoa, josta kuulin. Joku on samoihin aikoihin liikkeellä matalamallisella pyörällä. Saattoauto seuraa mukana. Minun on kuljetettava kaikki mukanani. Vaikein osuus tulee olemaan väli Fitzroy Crossing – Hals Creek. Yli 300 km ilman minkäänlaisia palveluja. Vettä ei matkan varrelta saa. Sen sain vahvistettua turistitoimistosta. Matka kestää vähimmillään 3 pv koska matkalla tulee olemaan vastatuulta. Kolmea päivää varten tarvitaan juomia n. 20 litraa, jotta olisi pieni vara olemassa.

En voi lähteä reitille jollei tällainen yksityiskohta ole ratkaistu. En voi luottaa siihen että saan pysäytettyä muita matkalaisia ja saan heiltä juomavettä riittävästi. Onneksi ratkaisu löytyi, en tiedä kuinka toimiva se on. Saan Greyhound Pioneerin bussilla kuljetettua itselle juomat, kunhan olen tien varrella määrätyissä paikoissa vastaanottamassa sitä. Auto on niillä paikkeilla keskellä yötä.

Vaihtoehtoina oli bussilla ajaminen, joka sekin on mahdollista. Toinen vaihtoehto, varsin varteenotettava, oli auton vuokraaminen. Valitettavasti autot on varattu erittäin tiukkaan, joten alle viikon ei autoa saa. 

Rob van Leeveen meterologisella asemalla
Ajattelin vielä varmistaa millainen todennäköinen sää tulee olemaan. Menin paikalliseen meteorologiselle asemalle. Tiesin että oikeassa paikassa ollaan kun sisääntuloaulassa oli Vaisalan säähavaintolähetin roikkumassa katosta. Rob van Leeveen niminen kaveri tuli kysymään asiaani. Selostin mitä varten olin liikkeellä. Hän vuorostaan kertoi että tähän aikaan vuodesta tuulet ovat pääsääntöisesti idästä. Osuudella Broome-Kununurra ei rannikko enää vaikuta joten tuulet ovat koko ajan melkein samansuuntaisia. Valitettavasti siis vastaisia. Rob tiesi kertoa, että muutama päivä tuuli on enintään kohtalaista < 15 km/h mutta viikon lopulla tuulet tulevat yltymään, koska uusi korkeapaineen alue tulee lähemmäksi pohjoista. Sen jälkeen tuulet vuorostaan heikkenevät, mutta ovat koko ajan olemassa.

Rob esitteli tilannetta sääkartalta. Sitten tietokone ilmoitti mittausten rekisteröintiajasta, kertoi että olen tervetullut seuraamaan toimitusta. Menimme kentälle, jossa muutamilla laitteilla mitattiin tärkeimpiä suureita. Jotkut mittaukset ovat automaattisia, kuten auringon säteilyn mittaaminen, mutta manuaalisiakin vielä on. Mittausten rekisteröinnin jälkeen menimme sisälle aseman toimistoon. Kiitin tiedoista, joten Rob pääsi tekemään leipätyötään.

Illalle jää tavaroitten lajittelu ja joidenkin tarpeettomaksi käyvien pois heittäminen tai jättäminen pelastusarmeijan laatikkoon, jos hyvää vaatetavaraa käy tarpeettomaksi. Lyhensin farmarit shortseiksi, joten ainakin lahkeiden painon sain matkasta pois. Huomenna tie kutsuu, kuinka pitkälle pääsen, se on jo toinen juttu.

Kokonaismatka: 8721, Sää: Kuuma aurinkoinen +31