Kununurra-Kununurrasta 40 km itään, Argylen risteyksen lähellä. 
Dr Ann Wardin tapaaminen

Olin aamulla pakkaamassa tavaroita, kun vielä tarkistin sähköpostini. Siellä oli yksi viesti, joka oli Dr. Ann Wardilta. Ann oli Etelänapamantereella, Patriot Hills´illä lääkärinä kun olimme hiihtämässä Etelänavalle –99. Geoff Somers oli informoinut Ann´ia pyörämatkastani, ja sekä Geoff että Chris tuntevat Wardin perheen hyvin, joten sitä kautta tietokin oli kulkenut. Geoff lähetti minulle kopion Ann´in lähettämästä viestistä.

Flying doctor
Ann asuu ja toimii Kununurrassa paikallisessa sairaalassa lääkärinä ja toimii myöskin lentävänä lääkärinä Flying Doctors organisaatiossa. Viestissään Ann sanoi, että mielellään tapaisi minua ja lupasi soittaa. Sovimme että tapaisimme lounaalla klo 12.00. 

Kahdentoista maissa Ann tulikin. Hänet tunnistaa hieman eksoottisesta ulkonäöstä, isä on englantilainen ja äiti kiinalainen. Hän ei tunnistanut minua, Geoff ei ollut huomauttanut siitä että olin ollut juuri Etelänapamantereella. En tainnut siellä muutenkaan olla aina aivan eturivissä. Kyllä meillä juttua riitti ja olisi ollut paljon enemmänkin, mutta pidin kiinni alkuperäisestä suunnitelmastani lähteä sunnuntaina liikkeelle. Ann tarjosi yösijaa talossaan  Alan, Ann`in asuinkumppani ja pari ystävää olivat lähdössä iltapiknikille ja olisivat ottaneet minut mielellään mukaan. On mukava kun välillä on juttukumppaneita, se tekee matkasta siedettävämmän. Seuraavalla 500 km:n osuudella saa olla riittävästi omissa oloissa.

Kävimme Annin talolla, joka oli muutaman sadan metrin päässä. Siellä sain punnittua itseni, perusvaatetuksen kanssa juuri 80 kg. Sopiva paino, enää painon ei saisi pudota.

Puolipökertyneitä sirkkoja
Lähtiessäni Ann kuvasi kameralleni pari kuvaa. Sen jälkeen tielle, kello oli kolmen maissa. Menosuunnassa näkyi suuri savupatsas. Noin viidentoista kilometrin päässä tien reunassa oli sytytetty pensaspalo. Kununurran liikkeiden ikkunoissa oli tiedotteita, joissa pyydettiin yleisöltä apua palojen sytyttäjän selville saamiseksi. Varikset olivat palopaikalla ahkerana. Heinäsirkat joutuivat pakenemaan palopaikalta ja siksi variksilla riitti työtä kerätä puolipökertyneitä sirkkoja ruuaksi. Taisi savu vaikuttaa variksiinkin, ne kävivät välillä tiellä jaloittelemassa, näytti aivan siltä kuin käynti olisi ollut hieman horjuvaa. Silmiä kirveli ohi ajaessa, pensasta oli tulessa useamman kilometrin matkalla.

Kun lähdin myöhään, meni leiriytyminenkin liian myöhäiseksi. Ajattelin löytää leiripaikan Argyle-järven rannalle vievän tien varresta, mutta se oli huono ajatus. Yritin työntää pyörää pusikkoon, mutta jo siinä vaiheessa tuli ongelmia. Palasin päätielle, ja siellä ajoin muutama sata metriä. Sen jälkeen vasemmalla puolella oli harvaa metsikköä jossa aluskasvillisuus oli vähäistä. Pimeässä sain teltan pystyyn ja tavarat telttaan. Teltta näkyi varmasti tielle, mutta niin kauan kuin sisällä ei ollut valoja, sitä ei tieltä huomaisi.
Aamulla totesin että kilometrin päässä olisi ollut erinomaisia leiripaikkoja.   

Päivän saldo: Kokonaismatka: 41,72 km, Keskinopeus: 16,1, Maksiminopeus: 28,3 km, Kununurra-Kununurrasta 40 km itään, Argylen risteyksen. lähellä, Kokonaismatka: 9890.

Tien varrella ennen Doon Doonia – Kununurra. Fiilis korkealla

Kevyen aamiaisen jälkeen olin tiellä seitsemän aikana. Renkaat olivat ehyet ja fiilis korkealla, tiedossa suihku ja vaatteiden pesu. 

Doon Doon uusi Roadhouse oli vielä osin keskeneräinen. Kirjasessa joka minulla on mukana, on annettu väärät tiedot sen paikasta. Jo 20 km:n ajon jälkeen olin asemalla. Ajattelin että ehtimällä eilen tänne saakka olisin saanut ainakin suihkun, mutta leirintäosuus näytti olevan vielä rakentamisen alla, joten varsinaisia Caravan Park rakennuksia ei vielä ollut. Doon Doon Station´in omistajat ovat perustaneet tämän Road Housen ja periaatteet ovat samat kuin muuallakin. 

Tie Halls Creekistä kulkee melkein suoraan pohjoiseen. Wyndhamin ja Kununurran risteyksessä Kununurraan menevä tie suuntaa itään. Olin ajanut n. 10 km tätä osuutta, kun takaa tuleva auto hidasti. Vilkaisin taakse. Greg ja Jacki olivat jälleen kerran ohittamassa minua. Juteltiin ajaessa jonkin verran. Kysyivät tietenkin miten renkaat ovat kestäneet. Kädenheilautus ja pariskunta jatkoi matkaansa koti kotiaan Darwinin lähellä.

Kununurra on aika uusi kaupunki ja se on perustettu Lake Argyle keinojärven padon lähelle. Ord-River´in vedet saadaan keinojärvellä kastelukäyttöön. En tiedä onko padossa myös vesivoimala, tuskinpa koska pato ei näyttänyt kovin korkealta ja veden juoksuttaminen on kovin epätasaista monsuunikauden takia.

Kununurassa otin huoneen Kununurra Hotellista josta vanhan puolen huoneita sai puoleen hintaan. 
Kaupunkiin tutustuminen on vuorossa lauantaina, sunnuntaina jälleen matkaan. Polkupyörän etulaakeri pitää taas kovaa meteliä, täytyy tarkistaa ennen kuin lähtee seuraavalle 500 km:n matkalle, jossa on vain yksi Roadhouse, mutta ei juuri muita palveluita. 

Päivän saldo: Kokonaismatka: 132,40 km, Keskinopeus: 17,7, Maksiminopeus: 38,2, Kokonaismatka: 9848. Sää: Pilvetöntä, maksimilämpötila 30, tuuli kaakosta. 

 Ord  River levähdyspaikka - Pusikossa jossakin vuorten keskellä. 

Aurinko alkoi nousta idästä. Teltta oli viileä viileän yön jäljiltä. Täällä aloitetaan kuuden aikana kun aurinko nousee ja niin aloitin minäkin. Kevyen aamiaisen jälkeen aloitin siitä mihin jäin edellisenä iltana. Illalla pääsin  paikkailun jälkeen levähdyspaikalle pumppaamalla useampaan otteeseen. Tiesin että sisärenkaissa oli varmasti paljon reikiä.

Käytin yhden viiden litran vesipöntön vuotojen tarkistamiseen. Vettä käytin litran verran, minulla oli astioissa vielä niin paljon että varmasti niillä pärjäisin Turkey Creekiin saakka jossa on Roadhouse. Vuotojen paikannuslaitteisto toimi kiitettävästi, löysin reikiä enemmän kuin tarpeeksi. 

Matka taittui mukavassa säässä, tuulikin oli heikkoa ja sivusta ja joskus vähän takaoikealta. Aamupäivän puolella olin Warmunissa ja Turkey Creekin Roadhousessa. Siellä sain täydennettyä vesivarastoani ja söin lounaaksi hampurilaisen.  Warmunin kaupunki on Aborginal Community, alue on aidattu ja portinpielessä olevassa taulussa sanotaan että sivullisilla ei ole asiaa, kuvatakaan ei saa, eikä alkoholia saa tuoda alueelle. Heti portin sisäpuolella oli Communityn oma kauppa, siellä ei näkynyt liikennettä, sitä vastoin Radhousessa suurin osa asiakkaista oli alkuasukkaita. Roadhousen tiskin takana oli kaksi nuorta alkuasukasnuorta, muiden lisäksi, he olivat erittäin mukavia ja palvelunhaluisia.

Maisema on Halls Creekin jälkeen muuttunut. Nyt ympärillä on vuoria, ja tie kiertää laaksoissa vuorten välissä.  Vaihtuvat maisemat ja erilaiset ”rikkinäiset” vuorenhuiput tuovat vaihtelua matkantekoon. Tässä maisemassa näkee hyvin entisen vuoriston rapautumisen ja murenemisen, jäljelle jäävät kovemmat osat, jotka kestävät säätä paremmin. Usein nämä kovimmat osat sisältävät malmia, avolouhoksia on Kimberlyssä useita, joissa malmi otetaan suoraan vuoren seinästä. Korkeaa tämä vuoristo ei ole. Tie kulkee n. 300 m korkeudella, ja korkeimmat huiput ovat kartan perusteella 600 m luokkaa.

Ajattelin ajaa uuteen Don Doon Roadhouseen, mutta kirjasessa sen paikasta oli epävarmaa tietoa, joka ei voinut pitää paikkaansa. Siksi viiden maissa aloin pälyillä metsään päin sopivaa leiripaikkaa etsien. Maasto ei ollut kovin hyvää leiriytymisen kannalta. Puusto oli niin pientä ja harvaa että olisi mentävä kauaksi tiestä, edessä oli kuitenkin karja-aidat. Oli myös muistettava että tuota matalaa keltakukkaista renkaan tuhoajaa on vähän siellä ja täällä. Jos nyt saan renkaisiin reikiä ei minulla ole enää paikkoja, Turkey Creekin Roadhousessakaan niitä ei ollut. Iltapäivällä meren suunnalla oli alkanut muodostua pilviä, ja viiden aikana pilvet peittivät jo melkein koko taivaan. Auringon laskiessa muodostui mahtava iltarusko.  

Löysin aika hyvän leiripaikan muutaman kymmenen metrin päässä tiestä. Tiellä kulkevat autot näkyivät helposti joten teltta näkyisi ainakin aamulla kun aurinko nousee. Jos teltassa pitää valoa, koko teltta loistaa vihreänä.

Halls Creek-Ord  River levähdyspaikka. 
Moottoripyörällä maailman ympäri sekä ne p.......n piikit 

Aamulla tuuli hieman muttei hälyttävästi. Aamiaisen jälkeen aloitin tavaroitten kasaamiseen. Nythän peräkärryssä on kunnollinen ja aivan oikean kokoinen sisärengas ja ulkorengas on parhaasta päästä.

Halls Creekin Caravan Park on varsin suosittu. Siellä oli yön aikana satakunta autokuntaa ja lisäksi yksi bussilastillinen australialaisia maan kiertäjiä. Näille oli erotettu oma alue. Tavaroita pyörään lastatessani juuri näistä kiertuebussilaisista tuli japanilaisen (kiinalaisen) näköinen pariskunta juttelemaan.  Kyselivät paljon ja  taivastelivat matkaa, päivämatkoja ja kaikkea muuta mahdollista. Pian muita bussilaisia alkoi virrata paikalle, ja pian koossa oli rinki joka kyseli samoja ja eri asioita ja esitti kaikenlaisia mielipiteitä. En kuitenkaan huomannut, että kameralle olisi ollut käyttöä. Keskityin niin kysymyksiin jne.. että en huomannut hoitaa dokumentointipuolta. Ryhmä hajosi kun heidän oli aika purkaa telttakylänsä ja lähteä eteenpäin. Telttoina heillä oli korkeat laatikot ja yöllä totesin että parista kymmenestä teltasta lähti aikamoinen kuorsaus. Eihän se minua haitannut kun enimmäkseen nukuin.

Pian lähtöni jälkeen moottoripyörä ajoi vierelle. Kunnon ajoasuun pukeutunut kaveri ajoi BMW:n allroad pyörää, joka oli lastattu melko raskaasti. Kaveri kysyi oliko minulla kaikkea tarvittavaa. Juteltiin hetken aikaa. Hän oli slovenialainen maailmanympäri moottoripyöräilijä. Kovin pitkään ei ehditty jutella, kun takaa kuului julma töräys. Road-Train halusi saada tietä, niinpä slovenialainen kiihdytti nopeasti pois alta. 

Kun olin ajanut kolmisen kymmentä kilometriä, pysähdyin ensimmäiselle juomatauolle. Samalla otin kuvia lähipuussa olevasta Wedgetail kotkasta. Kuvattuani kuulin auton äänen ja käännyin katsomaan tulosuuntaan. Valkea Mitsun avolava-maaasturi pysähtyi. Eiliset auttajani, Greg ja Jack tulivat paikalle. Varmaankin heillä kävi mielessä että ei kai taas tarvita kyytiä. Ei tarvittu, mutta sain kuvat ja osoitetiedot. He puolestaan saivat web-osoitteeni, josta aikoivat katsoa matkasta ja lähettää sähköpostia. Mukava että asia järjestyi tällä tavalla. Greg totesi että kuka tietää  vaikka tulisivat käymään Suomeen. Olin mainostanut sen verran. Talvi kiinnostaisi tai pimeä aika. Toivotin tervetulleeksi ja kerroin että vieraille löytyy aina tilaa.

Maasturi poistui ja minäkin jatkoin matkaani. Puolen päivän maissa tein suuren virheen, en sitä vain silloin vielä tiennyt. Päätin ottaa lounastauon tien vieressä olevalla tasaisella hiekka-alueella. Työnsin pyörän seisomaan pientä puuta vasten. Silloin huomasin että renkaat olivat täynnä noita kolmikulmapiikkejä. Peräkärryn renkaaseen ne eivät tarttuneet. Sen jälkeen yritin varovasti ensin poimia pois piikkejä ja sitten työntää pyörän takaisin tielle. Mutta vahinko oli jo tapahtunut, renkaat oli rei´itetty perusteellisesti. Kun olin tien varressa ja edelleen poimin piikkejä, tuli paikalle auto vastakkaisesta suunnasta ja pysähtyi. Molemmat tervehtivät, kysyivät haluaisinko juomaa. Kerroin että minulla on ja että kaikki on hyvin (paitsi ne p..n piikit). Luulivat näköjään, että olin piipussa, kun olin pyörän päällä kumarassa. Kiitin ja kerroin mistä kiikastaa, jolloin lähtivät ajelemaan. Kas kun en huomannut olla oikeaoppinen autettava, mutta minua kismitti renkaat.

Myöhemmin vielä enemmän kun vähän matkaa ajettuani sekä etu- että takarengas alkoivat mennä kasaan. Pumppasin lisää, mutta tuli selväksi että paikata täytyy. Niinpä purin lastin tien varteen ja ryhdyin rengastoimiin. Pari  reikää löytyi helposti. Paikkasin ne ja luulin että nyt ongelmat ratkesivat. Mitä vielä. Hetken jälkeen sisärenkaissa ei ollut enää painetta. Pumpaten lisää niin että renkaat pullistuivat ja sitten etsimään. Yksi piikki löytyi ja toisesta renkaasta kohta joka vuoti vähän. Paikkauksen jälkeen renkaissa on edelleen vuotoa. Aikaisemmasta tiedän että reikiä on erittäin vaikea löytää ilman vettä ja vettä nyt ei ollut käytettävissä.

Siinä puuhaillessani pysähtyi yksi valkoinen maasturi ja autosta tuli ulos aurinkolasein somistautunut mies. Kysyi olisinko avun tarpeessa. Kerroin mikä aiheutti ongelman. Hän näytti tien vierestä, juuri siinä missä olin paikkaamassa, pienen matalan kasvin jossa oli keltaiset kukat. Juuri tämä huomaamaton ja vaarattoman tuntuinen kasvi tuhoaa renkaita. Jatkossa katson tarkkaan, mihin pyörääni työnnän. 

Päivästä olisi matkan suhteen tullut OK, mutta rengasongelmat ottivat kolme tuntia. Matka jäi sataan kilometriin. Tänään selvisi yksi aikaisempi laiminlyönti. Mukanani oleva ”thorn-proof” rengas on varustettu auton rengastyyppisellä venttiilillä. Pyörän vanteiden reiät ovat niille liian pienet. Kaikki pitää tarkistaa,  pyöräliikkeet eivät ajattele puolestasi vaikka niin olettaisit.

 Suuntaan Halls Creek korkeus 305 - Halls Creek. Jackie ja Greg

Lähdin aamulla puoli neljän aikana kuutamon valossa. Tuuli hieman mutta ei paljon. Siksi alku meni oikein mukavasti, vaikka lastia oli edelleen mukavasti mukana. Ennen matkalle lähtöä söin kunnolla, nuudeleitten lisäksi avasin säilykelihapurkin. Tuoretta maitoa oli jäljellä, joten aamiaisen täydensi Weet-Bix ja tietenkin kahvi.

Pian lähdön jälkeen taivaanrannasta nousi aamutähti ja sen jälkeen kesti puolisen tuntia auringon nousuun. Sen verran viileää oli aamulla että fleece oli paikallaan.  

Tänään tapahtui se mitä pelkäsin. Peräkärrtyn rengas meni taas. Sehän oli lastenpyörän sisärengas joten siltä ei suuria voinut vaatia. Thorn-prooof taas on mitoiltaan liian pieni, siksi se ei kestä. Se on paikattu, mutta paikka on sellaisessa paikassa että se ei oikeastaan voi toimia. Oli iltapäivä kahden jälkeen ja olin ajanut yli sata kilometriä. Tarkoituksena oli ajaa vielä muutama kymmenen koska iltapäivällä vastatuuli hellitti hieman. Mutta renkaan rikkoutuminen tiesi ongelmia. 

Varsin pian, heti kun olin saanut talutettua pyörän tolppaa vasten pystyyn, pysähtyi paikalle Mitsu avolavapaku. Nuorehko upseerilta näyttävä tuli ulos ja kysyi onko ongelmia. Kerroin mistä on kysymys ja kun tiesin että paikkaamisella saa tai ei saa asiaa kuntoon, hyväksyin heidän tarjouksensa pyörän pistämisestä auton kyytiin. Eli ensimmäisen kerran pyörä matkusti nyt n. 80 km auton kyydissä Halls Creekiin.

Jackie ja Greg ajoivat minut Kimberly caravan parkiin. Vastaanotossa sain telttapaikan. Rengaskysymyksessä omistaja soitti liikkeeseen jossa on pyöriä. Kyllä, siellä on sisärenkaita sopivilla mitoilla. Minä sinne vielä hikisenä renkaan kanssa. Istu ja pala. Hals Creekin kylässä oli oikea rengas kärryyni. Sitä ei ollut Hedlandissa jossa ulkorenkaan sain eikä myöskään Broomessa, jossa sain uuden lastenpyörän sisärenkaan. Eli melkoinen paikka tämä Halls Creek ja Libbys kauppa jossa näytti olevan kaikkea.

Rengasongelman ratkettua oli mahdollisuus käydä suihkussa, joten on fresh olo, evästäkin on vielä. Huomenna lähdetään liikkeelle, mutta  matkalla on Warnumin kaupunki, mikä lie.

 Fitzroy Crossing - SuuntaanHalls Creek, korkeus  305 m. 
24 litraa juomia matkassa

Aamu valkeni, mutta oudosti. Aurinko oli selvästi pilvessä. Alkoi sataakin. Kävin hakemassa illalla pesemäni ajovaatteet narulta (oikeammin maasta, jonne tuuli oli ne pudottanut). Sade ei kestänyt pitkään, mutta pilvet jäivät, joten oli selvästi normaalia viileämpää.

Päätin siksi lähteä liikkeelle ja ajaa päiväsajan sen minkä ehtii ja mahdollisesti jatkaa sitten yöajolla jos tuuli laantuu ja on kuutamo. Minulla oli mukana luultavasti ennätyslasti. Juomia seuraavasti: Vettä 17 l, virvoitusjuomia 3 l, mehutiivistettä 2 l ja maitoa 2 l. Tämän pitäisi hyvin riittää kolmelle päivälle! Ruokaa on vielä jäljellä n. 10 kg, mukaan laskettuna kaakaojauheet, joita on jopa kahta erilaista. Säilykepurkeissa on makaronia ja lihapullia, tonnikalaa ja  lihaa. Perunamuusitiivistettä on kaksi pussia. Nuudeleita 10 pakettia ja muuta sekalaista kokeiltavaa pikaruokaa. Leipää on vielä yksi pitko. Voita tai levitteitä ei ole mukana. Yksi purkki oli, mutta sen jälkeen kaikki paikat olivat levitteessä, se ei pysy purkissa näillä keleillä. Juusto on irtosiivuina, käytän niitä joka paikassa missä ne vain sopivat, esimerkiksi lisukkeena nuudeleissa ja perunapuurossa ja tietenkin leivän päällä. Veet-Bixíä (melkein sama kuin Veetabix) on ja mysliä kilon paketti. Lisänä vielä kuivattuja aprikooseja kilon pussi. Kahvit ja tee eivät paina paljon, sokeria on puoli kiloa ja suolaa sirotin. Näillä eväillä pärjää jonkin aikaa. Keittimeen on iso kaasupullo.

Matka lähti mukavasti liikkeelle. Suunta oli sellainen että tuuli ei juuri haitannut, ajoin välillä, tien suunnasta johtuen jopa itään päin! Ensimmäinen takapakki tuli 12 km kohdalla. Pysähdyin maistamaa juomaa. Kun siirsin pyörääni, huomasin että peräkärryn rengas on tyhjä. Taas sama rutiini, paikka. Tällä kertaa laitoin myös uuden vannenauhan jonka olin hankkinut aikaisemmin. Alkuasukaspariskunta tuli kävellen tietä myöden. Katsoivat touhuani vähän ihmeissään. Tervehtivät kun nostin kättäni. Rengas alle ja menoksi.

Komunityt on sähköistetty ja linjat menevät pitkälle Halls Creekin suuntaan. Tiellä on jatkuva road-train-liikenne. 56m pitkät 22 akseliset rekat ajavat malmia kahdesta kaivoksesta Derbyyn, jossa se lastataan laivoihin. Kaivostoimintaa hoitaa West Metal niminen yritys. Yllätys kuitenkin oli kun keskellä erämaata on lentokenttä. Kentällä vaja ja ulkopuolella moderni liikejetti. Kävin portilla katsomassa kenen tällainen lelu on. Pitihän sen arvata, kaivosyhtiön miehet sillä lentävät. Näin että toisen kaivoksen luona oli oikein mökkikylä. Työntekijät asuvat siellä. Lentäjä, jonka kyydissä olin Derbyssä, kertoi että kaivosmiehillä on huippupalkat ja erityisen hyvin järjestetyt elinolosuhteet. Muistaakseni hän sanoi että vuosipalkka kaivostyöläisellä täällä pohjoisessa voi olla 120.000 A$ eli n. 70.000 € vuodessa. Kuljetukset jne on järjestetty. Työtä sitten on joka toinen viikko.

Fitzroyn marketin seinällä olin ilmoitus jolla haettiin myyjää Garundan kauppaa kadun toiselle puolelle. 15A$ tunnissa, lomat ja sairas poissaolot lasketaan.

Nyt nukkumaan että huomenna taas matka maistaisi. Voin olla matkalla vaikka kolme päivää, mutta yritän saada viimeisestä lyhyttä että ehtii nähdä HC:tä ennen kuin matka jatkuu kohti Warmunia.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 98,12 km, Keskinopeus: 15,1, Maksiminopeus: 25, Kokonaismatka: 9375, Sää: Aamulla sadetta, vaikka pilviä ei ollut koko taivaan yli, iltapäivällä poutaa, mutta lämpötila maksimissaan 29.