Pine Creek - Adelaide River.
Kaksi komeaa papukaijaa lensi pitkän matkaa samaa vauhtia kanssani

Pine Creek on vanha kulta-ajan kaupunki. Siellä on australialaisittain historiaa, vanhoja peltivajoja sekä rautatieasema toissa vuosisadan lopulta. Suuri osa kaupungin asukkaista työskentelee vieläkin toimivalla kultakaivoksella, mutta lisää tuo Darwin-Alice Springs ratatyömaa. Lazy Lizard roadhousen tavernan asiakkaista osa oli ainakin AD:n autolla liikkeellä. AD taitaa tulla sanoista Alice Darwin.

Aamu oli poikkeuksellisesti sumuinen ja kasteinen, onkohan niin että meren suhteellinen läheisyys vaikuttaa jo. On merelle silti matkaa vielä jonkin verran, mutta 100 km täällä on lyhyt matka. 
Tiet ovat Pohjoisen Territorion alueella kaikkein huonompia koko Australiassa (päätie 1) mutta täällä on vähän väkeäkin maksamassa kunnossapitoa. 1-tien osalta en tiedä, josko liittovaltio osallistuu kustannuksiin kuinka paljon. Asfaltin reuna on murentunut koska vesi on syönyt alta tavaraa. Monsuunisateet kuluttavat täällä pehmeää maata erittäin nopeasti. Monessa paikassa näkyy, miten maa on syöpynyt veden virtauksen vaikutuksesta.

Päivällä yksi papukaijapariskunta ilahdutti minua lentelemällä vierellä pitkän matkaa. Tämä oli suhteellisen pienikokoinen, kirkkaan vihreä papukaija jolla oli erittäin kirkkaan punainen laikku joka linnun lentäessä ”vilkutti” punaista. Olen nähnyt useita lajeja vihreitä papukaijoja, mutta tämä oli väritykseltään yliveto. Olen nähnyt paljon muitakin papukaijoja, valkoisia, mustia harmaita jne.. Yleensä niiden ääni on aika karhea ja jotkut papukaijat pitävät todella kovaa meteliä lentäessään.

Adelaise River oli pieni paikka. Heti kun lopettaa ajamisen, ilma vaikuttaa paljon kuumemmalta. Eipä juuri voisi kuvitella tekevänsä ruumiillista työtä paljonkaan. Ajamisen viima viilentää juuri sen verran että olo on siedettävää. Roadhousen kassarouva yritti petkuttaa minua. Näyttää olevan aika yleistä RH:ssa. Ikkunassa oli mainos jossa luvattiin toinen samanlainen Coca Cola Companyn pullo 1$ hintaan. Tarkistin ennen ostamista Sue:lta, joka oli täyttämässä kaappia että se koskee myös Spriteä ja kaikkia CC:n tuotteita niin kuin ikkunassa oli. Sue sanoi selvästi että kyllä niin kuin mainos sanoo.

Kun maksoin jäätelöä ja spriteä, en heti huomannut asiaa, mutta kun menin ulos, aloin laskea päässäni ja totesin että molemmat pullot oli laskutettu täydestä hinnasta, tarkoittaen 3,2 A$ hintaeroa. Menin takaisin kassalle, jossa kyseinen naishenkilö työskenteli. Ensin hän väitti että sain alennuksen toisesta pullosta, mutta kun en tyytynyt vastaukseen hän vastahakoisesti otti kassakoneen rullan ja kelasi sieltä ostokseni, jotka kyllä löytyivät nopeasti. Pian kassasta tuli takaisin n. 5 A$. En tiedä miten hän sen laski, mutta en enää alkanut väittelemään, jonoa oli jo takana melkoisesti. Todennäköisesti hän oli ottanut vähän ylimääräistä muustakin ja ongelmien välttämiseksi hän korjasi kerralla kaiken.

Roadhouseissa ei aina ole hintoja esillä, se kuulemma saattaa johtua siitä, että paikallisille on eri hinnat kuin ohi ajaville. Sama käytäntö kuin Bulgariassa, jossa sielläkin oli havaittavissa kahden hinnan systeemiä.

Levähdyspaikka Victoria river +92 km – Katherine. Lasit hukassa vieläkin

Aamulla lähdin kohtuulliseen aikaan, jotta ehtisin tutustua Katherineen vielä ennen pimeän tuloa ja ehtisin saada lasinikin ennen liikkeiden sulkemista. Matka meni helposti, tietenkin nytkin oli havaittavissa että ne viimeiset kilometrit ovat aina työläimpiä, oli matka lyhyt tai pitkä. Kaupunki tuli ja otin huoneen keskustan motellista, kirjoittamien on helpointa kun on sähköä ja pöytä. Optimisti kun olen, menin ostoskeskukseen noutamaan uusia lasejani.

 Victoria River RH - Levähdyspaikka Victoria River +92 km
Ian ja Helen sekä radiovälikohtaus

Victoria Riverin Roadhouse vaikutti aika mukavalta paikalta. Latasin tietokoneen akut ja sillä aikana otin parit oluet. Akkujen lataaminen kesti kylläkin sen verran pitkään, että oluita parin sijasta meni neljä. 

Siinä akkuja ladatessa naapuriin tuli istumaan valkopartainen lomalainen. Juteltiin niitä näitä, selvisi että hän on Australiaan muuttanut tanskalainen. Menossa oli toinen vaimo. Vaimon kanssa kiertelevät nyt ympäri maata ja katselevat paikkoja. Oli ollut opiskelijoiden kielikurssitoiminnassa mukana ja saanut sitä kautta omaisuuden. Juteltiin aikamme, ja sitten olikin aika lähteä tutimaan. 

Matkaan puoli yhdeksän aikana, samalla se tarkoitti sitä, että Katherineen asti ei kannattanut haaveilla.  Hienoa maisemaa ei enää itään päin lähtiessä nähnyt, mahtavimmat maisemat ovat ennen Roadhousea. Tie alkaa nousta kahteen sataan metriin ja kulkee kukkuloiden välissä nousten ja laskien. Kun olin ajanut 92 km tuli eteen luvattu levähdyspaikka. Kovin pieni ja vähän hyviä telttapaikkoja. Sain teltan kuitenkin ankkuroitua lähelle vesisäiliötä. Hetken puuhailtuani tuli varsin australialaisen näköinen herra kysymään, josko kalja maistuisi. Kaikki juomani olivat vähintään 30 asteisia, joten mikä ettei. Pariskunnan nimi oli Ian ja Helen. Olivat aloittaneet Sydneystä  (Wolloongongista) maaliskuun 1. päivä ja tehneet suunnilleen saman lenkin kuin minäkin. Sillä erolla, että useassa paikassa olivat olleet viikonkin. Kyselivät matkastani. Varsin sympaattinen pariskunta ja mukava heidän kanssaan oli jutella. 

Puolen yön maissa rauhallisen leirin elämä särkyi. Paikalle tuli alkuasukkaan ja hänen tyttöystävänsä autolla. Autosta tuli pihalle stereo joka soi täysillä. Ei mitään raskasta, mutta melodista, melkein poppia. Kuulin kuinka aivan hetken jälkeen nainen kysyi josko ääntä voisi pienentää. Sitten miesääni monien fuck sanojen säestämänä totesi että maa on hänen ja kaikkien eurooppalaisten pitäisi täältä lähteä eikä hänen. Kun nainen kiukuissaan totesi että hän jos kukaan on australialainen, kaverilta meni nk. jauhot suuhun ja lähti ajelemaan. Luulin aluksi että Helen oli naisääni tässä näytelmässä mutta aamulla sain Ianilta tietää että perimmäisen autokunnan lyhyt nainen oli kertonut mielipiteensä. Ian sanoikin että tämä 155 cm nainen kävi päälle kuin terrieri ja siksi vierailta meni jauhot suuhun. Kuulin äänet ja olin valmis lähtemään ulos, mutta nainen ehti jo hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä. Harvinaisia tällaiset tapahtumat ovat, mutta syrjäseuduillakin voi tulla vastaan mitä tahansa. Ianin kanssa aamulla asiasta jutellessamme hän oli varovainen sanoessaan että kahdella aivan erilaisella kulttuurilla on todella sopeutumisvaikeuksia.

Levähdyspaikalle 50 km Timber Creeksitä - Victoria River RH.

Päivä valkeni valoisana ja tällä kertaa myös tyynenä. Tielle pääsin siinä puoli kahdeksan maissa. Sitä ennen olin käynyt kiittämässä Johnia ja Julienia mukavasta päivällisestä ja illasta.

Nyt oli ainoastaan yksi ongelma, eturengas tyhjänä. Pumppaamalla pääsin liikkeelle. Sitten matkaan. Pian oli taas pumpattava. Eturenkaassa oli nyt pahasti vikaa. Vielä ennen Timber Creekiä latasin renkaan viimeisen kerran ilmalla. Samaan aikaan paikalle tuli myös australialainen pyöräilijä, kuusissakymmenissä oleva kaveri. Valitettavasti nimi putosi mielestä. Hän oli lähtenyt aikaisin aamulla Victoria Riveristä ja oli menossa länteen. Sanoi nauttivansa mukavasta myötätuulesta. Kotoisin hän Townswillestä ja kertoi että olen ensimmäinen suomalainen pyöräilijä, jonka hän on tavannut matkallaan. Lopetti matkansa Broomeen.

Hulvattoman hienot maisemat
Olin juuri laittamassa pyörää alle kun Greg ja Jackie taas pysähtyivät vierelle. Yhtä mukavina he taas juttelivat ummet ja lammet. Tiemme näköjään risteävät, joten mitään pitkiä hyvästejä ei toivoteltu.  Mukava tulla toimeen tämän parin kanssa. Nämä jos ketkä ovat onnellisia ihmisiä. Huoltoasemalla söin pekoni- ja kananmuna-hampurilaisen. Sitten taas matkaan. Taulun mukaan 92 km Victoria Riverin RH:lle. Muuten hyvä mutta matkaa enemmän kuin ehtii. Kuinka ollakaan, matka taittui pienestä vastatuulesta ja mäistä huolimatta hyvin. Olinhan jo viiden aikana enää kymmenen kilometrin päässä RD:stä. Maisemat ovat mahtavia . Hulvattoman hienoa. Auringon viime säteet  valaisevat vuorten yläosat. Alhaalla laaksossa mahtava Victoria River. Siellä laaksossa joen uomassa, monet nälkäiset krokotiilit odottavat illallista. Saattavat lähteä tiellekin etsimää sopivaa purtavaa. Juuri pimeän tullessa työnsin pyöräni vastaanoton eteen parkkiin. Pelkkä teltta kahdeksan jotakin. Paikan saa vapaasti valita. Teltalle löytyi hyvä paikka. Pimeässä pystytyskin onnistui mukavasti. Suihkuun, mikä ihmeellinen tunne. 

Pusikossa Argylen tien risteyksen lähellä
- Levähdyspaikalle 50 km Timber Creeksitä.
Illanvietto paikallisten kanssa

Ajaminen tuntui ihan mukavalta. Mittarissa oli nyt kilometrejä niin paljon että tänään tulisi 10.000 km täyteen jos ajaisin 110 km. Pian aloittamisen jälkeen, siirryttyäni NT:n puolelle oli pienellä levähdyspaikalla jotain merkillistä. Lähempänä näin, että siellä oli pyöräilijöitä. Bill ja Julia Young, kuusissakymmenissä oleva pari Sydneystä oli liikkeellä tandemilla. Hurjan näköinen peli, joka oli kooltaan vieläkin suurempi kuin kanadalaisten käyttämä.

Ovat aloittaneet oman matkansa viime vuoden loppupuolella Sydneystä ja aikovat olla takaisin Sydneyssä ensi vuoden alussa. Heillä on aikaa katsella paikkoja, totesivat. Eivät pyrikään pitkiin päivämatkoihin, vaan etenevät rauhallisesti. Heiltä sain hyödyllistä tietoa, mm. sen että NT:n puolella levähdyspaikoilla on vesitankit, joten vettä ei tarvitse raahata mukana. Samoin he kertoivat että jos ei halua ajaa molempia suuntia Darwiniin, sieltä on edullinen rahtikuljetus joka päivä Katherineen.

Heidät löytää webistä www.geocities.com/tourtandem ja e-mail: takes22tandem@hotmail.com

Maasto oli mahtavaa, rapautuvia vuoria oli tien molemmilla puolilla. Näkyi miten vuosituhansien kuluessa jättimäiset lohkareet ovat lohjenneet vuoren kyljestä ja vierineet alas laaksoon. On siinä ollut rytinää. Irtoamassa olevia lohkareita oli edelleen paljon mutta prosessi on niin hidas että seuraava irtoaminen voi tapahtua huomenna tai tuhannen vuoden kuluttua. Voisi tuntua jännältä kulkea melkein irtonaisten kivitalon kokoisten lohkareiden alla.

10 000 täynnä
9999 kääntyi 10000:ksi ja yksi merkkipaalu tuli ohitettua, Suurta juhlaa paikalla ei voinut viettää, valokuva asiasta riittää. Vähän päälle 130 km:n huomasin että tien varressa oli lepopaikka jossa oli jo leiriytyjiä, niinpä minäkin päätin lopettaa päivältä, vaikka meno muuten olisi vielä maittanutkin. Olin kuitenkin ajanut kello 7 alkaen ja nyt kello oli 16 WA:n aikaa, NT:ssä aikaan pitää lisätä vielä 1,5h. Leiriytymisen jälkeen yhden vaunun John tuli teltalleni kysymään, kiinnostaisiko minua tulla heidän seurakseen. Heillä oli sapuskakin valmistumassa, joten siitä riittäisi hyvin minullekin. Kun olin hyväksynyt tarjouksen John antoi Julie, vaimolleen, ohjeita.

Hetken päästä olin leirillä. Pian siihen ilmestyi muitakin vaunulaisia, kaikki luonnollisesti perinteisessä eläkeiässä. Yksi pariskunta oli käynyt Suomesta, tulleet laivalla Tukholmasta Helsinkiin ja sitten jatkaneet autolla Rovaniemelle. Elokuun sää oli ollut oikein hyvä ja Helsinki niin siisti. Donald, entinen pankkilainen tunsi Ruotsin hyvin ja Suomestakin makapuhelimet. Tietenkin minun piti valistaa monesta asiasta Ruotsin suhteen, kuten siitä miten moni ruotsalainen teollisuuslaitos on vaikeuksissa. John tarjosi vieraalleen valkoviiniä. Ateriana oli maittava leiritulella kypsennetty kaulapala-nuudelikeitto. Oikein hyvää. Kun oltiin jo NT:n puolella, kello oli yllättäen puoli kahdeksan. Kiitin isäntäni ja hyvästelin muun porukan. Löysin teltan pimeydessä Johnin taskulampun valokeilan valossa.