Mataranka - Daly Waters.
Coffin cheaters, pahamineinen moottoripyöräjengi

Herätys oli kuudelta, mutta kelloa ei tarvinnut laittaa herättämään. Yöllä oli paikalla erilaista toimintaa, kahden aikana yksi porukka lastasi autoa ja lähti pian sen jälkeen.

Kun Larrimah´iiin matkaa oli vain alle 80 km, oli melkein selvä, että yrittäisin pidemmälle. Larrimah mainostikin omaavansa NY:n korkeimmalla sijaitsevan pubin. Kuinka merkittävä etu se asiakkaan kannalta on, sitä en tiedä. Hintansa väärtin aamiaisen ja vähemmän sellaisen Sprite-pullon (1,25 l 3,5 Aud) jälkeen jatkoin matkaa kohti Daly Watersia jonne viitan mukaan matkaa oli 88 km. Päätin yrittää perille, koska suihku suhteellisen lämpimän päivän jälkeen tuntuisi vähintäänkin mukavalta.

Kokonaisuudessaan yhdeksän tunnin ajon jälkeen saavuin Daly Watersiin. Täysi CP, pari suihkua eikä minkäänlaista organisaatiota. Omalta osaltani hoidin Fill-up´ja cool down osion ostamalla neljä olutta. Ne olivat kylmiä, kahdellakin olisi pärjännyt, mutta loput menivät mukavasti teltan pystytyksen jälkeen. 

Siinä välillä ehdin jutella Don Cameron nimisen vanhemman kaverin kanssa, Hän on eläkkeellä, kotoisin Balnarringista Victoriasta. On menossa tutustumaan etäisiin sukulaisiinsa Kimberleyn karjafarnmeilla, stationeilla eli asemilla. Häneltä sain monenlaista tietoa asemien koosta ja karjasta jne..

En tiennyt että ilta oli niin sanotusti nuori ja tapahtumat jatkuivat tästä eteenpäin vielä pitkään. Tullessani perjantaina Darwinista, oli tie täynnä poliiseja Adelaide Riverin kohdalla. Huoltoaseman piha oli täynnä moottoripyöriä. Liikkeellä oli Coffin Cheaters, Australian pahamaineisin pyöräjengi. Poliisi oli vakuuttanut että tällä reissulla ei anneta vapauksia, vaan kuri pidetään tiukasti. Kathrinessa luin lehdestä, että poliisi oli tyytyväinen kun jengin saapuminen kaupunkiin oli mennyt ilman ongelmia.

Jengi oli tietenkin niin fiksua, että eivät aloita mitään poliisin nenän alla. Poislähtö sunnuntaina oli suunniteltu varsinaiseksi tapahtumapäiväksi. Leirintäalueelle tuli puoli yhdeksän maissa kaksi pyöräilijää, toisella oli mukana luultavasti naishenkilö takapenkillä. Varsinaisen ohjelman päätyttyä porukka pisti meteliksi jota jatkui kolmeen saakka yöllä. Sen jälkeen joku sai sähköt pois, jolloin meteli jatkui hoilaamalla. Joku oli kai kutsunut poliisit, neljän aikaan tuli naispoliisi yksin. Toisen hän sai otettua mukaan. Sitä enne joku rikkoi auton ikkunan hakkaamalla tai potkimalla. Karkuun juokseva yritti maanitella muita mukaan, mutta nähtävästi poliisi oli saanut heitä kiinni jollakin tavalla. Huuto ja meteli oli kovaa, silti muutamista teltoista kuului tasainen ja rauhallinen kuorsaus.

Periaatteessa tilanne rauhoittui paitsi että paikalle jäänyt alkoi availla autojen ja telttojen ovia sekä kuseskeli kaljan juonnin välillä. Juuri ennen aamukuutta kaveri oli vielä liikkeellä, mutta torkahti sitten nurmikolle, jolloin tilanne rauhoittui ja porukka alkoi lähteä matkoihinsa. Kovin suurta meteliä tapahtumat eivät saaneet aikaan, muutamat keskustelivat omissa oloissaan.

Sen jälkeen poliiseja oli parin päivän ajan liikkeellä, samoin kuin moottoripyöräilijöitä, jotka palasivat takaisin etelään. Jengin toiminta on suunniteltua ja perustuu anarkistiseen pelotteluun. Joku sanoi että poliisitkin pelkäävät heitä. Iltasanomiin olisi voinut laitaa etusivun jutuksi:

Suomalainen pyöräilijä australialaisen moottoripyöräjengin vankina. En todella nukkunut koko yönä paljonkaan eikä juuri tullut mieleen että olisi lähtenyt vessaan keskellä yötä. Eipä juuri muitakaan liikkujia ollut.

Katherine – Mataranka. Päivällinen Valin ja Brianin kanssa

Yö oli viileämpi kuin Darwinissa. Aamulla aioin nousta aikaisin ylös, mutta viileyden takia  odotin vielä vähän, jotta teltta lämpenisi. Eihän se niin nopeasti auringon muutamasta säteestä lämpene, joten härkää sarvista ja aamuruoan laittoon. 

Matka taittui aivan odotetusti. Vastatuuli hidasti vähän, mutta ei merkittävästi. Pian Tindalin RAAF-basen jälkeen vastaan tuli hyvää vauhtia pyöräilijä. Englantilainen sanoi olevansa, mutta esittelyt jäivät. Oli aloittanut aamulla Matarnkasta. Juuri kun keskustelimme, alkoi ympärille kerääntyä pyöräilijöitä. Eikä mitä tahansa, vaan naisia, ja meidän miespyöräilijöiden iässä. Ennen ensimmäisen saapumista tiesi engelsmanni valistaa että ovat harrastajia, aloittaneet Adelaidesta. Mukana on huoltoauto jne.. Engelsmannni oli menossa Darwiniin, jonne vaimo oli tulossa. Aikoi myydä pyöränsä. Sanoi kai niin koska oletti mahdollisesti kuulijoissa olevan kiinnostuneita. Kertoi vielä muulle porukalle minun kiertäneen jo melkein koko maan. Se aiheutti ihmetystä ja kysymyksiä. Kun kysyivät, miksi kierrän huonompaan suuntaan, vastatuuleen, väitin että teen niin jotta tuuli vähän viilentäisi (se viilentää) ja että kärpäset pysyvät vastatuuleen ajaessa poissa. Sekin on totta. 

Ennen puoli neljä olin ihmettelemässä Matarankassa. Turistitoimistoa paikkakunnalla ei ole, joten oli mentävä katsomaan paikkoja paikan päälle. Otin telttapaikan sieltä, missä oli kaikkein eniten muita asiakkaita. 

Päivälliskutsu
Vanhempi herrasmies tuli paikalle jo kun olin aloittamassa teltan pystytystä ja kutsui päivälliselle. Hyväksyin kutsun. Val ja Brian olivat alkujaan Uudesta Seelannista mutta jo pari kymmentä vuotta sitten muuttaneet Gold Coast´ille. Uuden Seelannin kosteus ei ollut sopivaa heille ja siksi päättivät vaihtaa lämpimämpään ja kuivempaan. Tähänastisista mutkattomin pari. Brian on 68. Juteltiin niitä näitä, tietenkin pyöräilystä. Brian on aikoinaan itsekin pyöräillyt, kiertänyt Uuden Seelannin, Heidän tyttärensä pyöräilee myös, on parhaillaan Euroopassa.

Syötyämme juttelimme vielä hetken aikaa. Kutsuivat vieraaksi, kun ajan Gold Coast´in ohi ennen kotiinlähtöä. Välitön ja mukava ja tavallinen pariskunta. Heillä on sähköposti vbdell@bigbond.com  

Kaksi rupikonnaa
Tietokonetta konttorista hakiessani “törmäsin” kahteen rupikonnan näköiseen sammakkoon. Tummasilmältä kysyin mikä tämä sammakko on. Tämä juuri on se vihattu Cane Toad ja se vihreä aikaisemmin kuvaamani on yksi lehtisammakoista. Lähtiessäni sain vielä ohjeen että astu päälle jos näet. Ilman kenkiä ei kuitenkaan kannata päälle polkea, on nimittäin hieman myrkyllinen. Krokotiilitkin alkavat uimaan selkä ylöspäin, kun popsivat  näitä sammakoita.

Tänään oli tien varrella uusi liikenteessä kuolleiden ryhmä, aasit. Eli ihan oikeita aaseja, jotka ovat jääneet autojen alle. Miken mukaan niitä on täällä sisämaassa paljon. Australia on varsinainen Nooan arkki.

Darwin Winnellie – Katherine.  Paluumatka Katherineen

Aamulla juttelin muutamien pyöräilijöitten kanssa. Adam on Australialainen pyöräilijä, joka nyt on kiertämässä pyörällä kolmatta vuotta. Hän kuitenkin työskentelee siellä täällä ja muuttaa taas uuteen paikkaan. Nyt hän oli leirintäaalueella tilapäisissä töissä, mahdollisesti ensi vuoden alkupuolella siirtyy Broomeen. 

Belgialaiset Martijn Willaert ja Kris Mens ovat pyöräilleet ja aikovat nyt aloittaa autoilun. Tuulet eivät suosi ja kaverit olivat sitä mieltä että homman pitää olla hauskaa. Darwinin keskustasta lähin Caravan Park oli todella miehitetty, telttoja paljon ja pyöräilijöitä myös.  

Auto nouti pyöräni ja minut sovitusti. Ensin menimme kuljetusfirman varikolle, jossa lopullinen lastaus tapahtui. Ensimmäinen kuski Steve ja pitkän matkan kuski Mike joka myös oli osaomistajana firmassa. Mukava kaveri. Mike ajoi rennosti, joskus vähän varomattomastikin, mutta perille tultiin. Matkalla käytiin kultakaivoksella, kaupassa sairaalassa ja parakkikylässä. Olin apuna nostamassa kuutta pesula-pesukonetta autoon. Perillä Kathrinessa pyörä ja tavarat autosta, kasaan ja sitten kaupunkiin etsimään leirintää. Lähin paikka ilmoitti ulkona kyltillä ”täynnä” mutta kävin kuitenkin kysymässä telttapaikkaa. Siitä seurasi kysymys millainen auto. Kun kerroin että pyörästä on kysymys, ei ongelmaa ollut ja paikkoja kyllä löytyi.    

Darwin. Rakettisota

Adelaide River – Darwin. 90 rengasta road-trainissa

Australialaiset eivät malta olla polttamatta pusikoita. Illalla oli ilmassa paksua savua, joka oli koko yön ajan Adelaide Riverin ilmassa. Aamulla savua oli ilmassa paksusti, hajusta tiesi että kysymys ei ole sumusta. Lähdin liikkeelle vähää vaille kahdeksan. Tie on paikka paikoin huonoa, reuna on kapea ja epätasainen.  Jo 40 km ennen Darwinia alkaa ”asuttu” alue, eli rakennuksia on tien varrella näkyvissä, samoin erilaisia turistipyydyksiä. Muuten, tienvarren kyltistä näin että Adelaide Riverin sisältämä ”shire” on kooltaan 1400 km2 ja asukkaita 1430. Melkein asukas/km2. Täällä tällainen on jo tiheästi asuttu alue. Darwiniin tullaan Palmerstonin kautta tai oikeammin ohi. Aikoinaan koko paikan nimi oli Palmerston ja satama oli Darwin, mutta asutus kehittyi sataman lähelle ja Darwininta tuli suurin asukasluvultaan ja on nyt Pohjoisen Territorion pääkaupunki ja siten hallintopaikka. Darwinista löytyvät kaikki tavallisessa valtiossa tavalliset elimet, kuten parlamentti, jne. Asukkaita koko Teritoriossa on (muistaakseni) 285.000. Taitaa puolet ollakin Darwinissa/Palmerstonissa.

Otin huoneen keskustan läheltä motellista. 77 oli hinta halvemmalla puolella. Kun olin parkkeerannut itseni huoneeseen, lähdin etsimään kaivattua OPSM:n liikettä Smith Street Mall´ilta. Matkalla sinne tapasin Australialaisen pyöräilijän, Russell´in joka 20 vuoden aikana on vain pyöräillyt. Euroopan kiertueella oli käynyt 17:ssa maassa, Ruotsissa ja Norjassa mutta ei Suomessa. Elää ja pyöräilee, pyörä oli jo kuluneen näköinen. Kaveri on yleensä paikalla vähän pidemmän ajan. Kertoi tulevansa toimeen viidellä dollarilla päivässä, paitsi suurissa kaupungeissa ja erityisesti pohjoisessa jossa menee 10! Aivan nuoresta kaverista ei ollut kysymys, varmaankin 50 on täyttynyt. Esitteli pyöräänsä ja siihen tekemiään keksintöjä. 

Sitten kun löysin OPSM:n se olikin juuri suljettu. Joten huomenna uudestaan. Täällä juhlitaan, ulkona on mainoksia jossa mainostetaan ”Fireworks” ja ulkoa kuuluu pauketta. Näillä Venetsialaiset alkaa vähän aikaisemmin. Huomenna siis ensimmäiseksi katsastamaan silmälaseja.