Yulara - Alice Springs. Sisämaassa on talvella kylmää!

Lisävaatteista huolimatta yöllä oli kylmä. Aamulla kädet olivat kohmeessa kun aloitin aamupalan nauttimisen. Tästä opetuksena että Australiassa talvella on kylmää. 

Lähdin takaisin aamulla vielä Ulurulle, vaikka ajomatkaa tuleekin aika paljon, eli 20 km/suunta. Kiersin autolla kallion, kymmenkunta kilometriä. Aamuvirkkuja kävelijöitä oli jo kahdeksan aikana liikkeellä, melkein sääliksi kävi kun tuuli tuiversi ja kylmää oli. Siihen aikaan varmaankin alle 10 astetta.  Kaikkiaan Uluru on aikamoinen nähtävyys.

Kierroksen jälkeen otin suunnan Kata Tjutalle (Olgat). Matkalla on näköalatasanne n. 35 km:n kohdalla. Totesin että Kata Tjuta on liian suuri alue, jotta siihen voisi tutustua lyhyessä ajassa.
Olin vasta viiden aikana Alicessa, joten en lähtenyt liian aikaisin liikkeelle. Onhan matka Aliceen 443 km, eli sama kuin Pietarsaaresta Helsinkiin. Takaisinpäin tullessa maisemat vaikuttavat mahtavammilta kuin menomatkalla. Johtuu varmaan siitä että mennessä on nousua ja takaisin tullessa laskua joten näköalat ovat pitkälle. Maisema on melko tasaista, vuorijonot ja yksittäiset vuoret tuovat oman sävynsä maisemaan. 

Lomalaiset ovat liikkeellä sankoin joukoin, nyt on koululaisilla lomaa ja siten lapsiperheet ovat liikkeellä. Näyttää olevan niin että esimerkiksi Ulurulle ei tule paljon varttunutta (eläkeläis) matkailijaa, vaan enimmäkseen nuoria. 

Tennant Creek - Matkalla autolla Alice Springsiin.

Tänään kiersin kaupungilla ja katsoin paikkoja. Eipä paljon ollut, koska paikkakunnalla oli myöskin show jota varten oli yleinen vapaapäivä ja kaikki paikat kiinni. 

Yö meni rauhallisesti ja aamulla aloitin päivän suunnittelun. Ainoastaan Foodland oli auki, joten sieltä ostin taas ruokaa matkaa varten. Päätin että menen katsomaan sitä kallionpalaa, mikä se nyt olikaan ja tietenkin mahdollisimman edullisesti. Päätin ottaa bussin ja sitten auton Alicessa, se näytti olevan halvin vaihtoehto. Lähden yöbussilla ja olen aamulla Alicessa, jossa saan auton. Otan mukaan retkivarusteet, joten saan yövyttyä sopivassa paikassa. 

Kun ohjelmasta oli sovittu, oli aika sopia missä tavarat saa säilytettyä siihen saakka kun tulen takaisin. Se järjestyikin tällä leirinnässä.

 Banka Banka - Tennant Creek.
Saapuminen ruokakaupan lähelle ja Vaasan hapankorppujen löytyminen

Banka Bankan illanvietto oli mielenkiintoinen tapahtuma. Yksi pariskunta oli ollut lomalla Suomessa, pojalla on suomalainen tyttöystävä. Toinen pariskunta oli purjehtijoita ja haaveilivat purjehtimisesta Ruotsissa tai Norjassa keskiyön auringon valaistessa. Onneksi sain oikaistua käsityksiä ja kerroin Saaristomeren purjehdusmahdollisuuksista. Toivottavasti muistavat.

Aamu oli viileähkö, mutta yöllinen tuuli piti lämpötilan yli 10:ssä asteessa. Sain lämpömittarin korjattua eilen, joten nyt taas saan lämpötilalukemia. Halpamittarissa oli kosketushäiriöitä mekaanisissa osissa, kuten paristonpidin ja vaihtokytkimet. Lähtiessä lähinaapureiden toivotukset kuuluvat asiaan, kun sitten tiellä ohittavat toitotetaan torvea ja huiskutetaan heti kuin paremmillekin tutuille. Täällä on nyt loma-aika joten matkustava porukka on muuttunut. Kun pari viikkoa sitten oli harvinaista nähdä nuorempia liikkeellä, niin nyt ovat  nuoremmat perheet lapsineen myös tien päällä. Muutenkin sesonki on parhaimmillaan. Pian lähdön jälkeen ajoin vanhalle tielle, otin pienen riskin, koska en ollut varma yhtyykö vanha tie takaisin uuteen. Pian lähdön jälkeen tien vieressä oli kyltti jossa ilmoitettiin tien olevan mutkainen seuraavan 12 km matkalta, siitä voi päätellä että varmaankin tulee takaisin. Olisin mielelläni ajanut pidempäänkin tietä, jota ei pidetä yllä mutta ei liikennöidä. Tien pinta oli tasaisempi kuin uudessa tiessä. Uusi tie on kovin epätasainen ja käy takapuolelle. Monsuunisateet tuovat pohjoiseen kosteutta niin, että kasvillisuus ja puusto kasvavat, kun täällä etelämmässä on kuivempaa. Tuntuma että maasto nousee pitää paikkaansa, nyt korkeutta on 370 m merenpinnasta. 

Tennant Creekiin tullaan pienen vuorijonon aukon kautta. Hyvin samanlainen ilme kuin kaikissa muissakin täkäläisissä pikkukaupungeissa. Ajoin suoraan matkailutoimistoon saadakseni tietoa majoituksista. Kun kysyin tietoa majoituksista, kaveri katsoi tiskin takaa hetken ja kysyi mille ajalle. Kertoi että kaikki on varattu lähipäivinä, kaupungissa on monta tapahtumaa. Outback-leirintäalueelta sain kohtuuhintaisen telttapaikan ja pohjakin on hyvä. Ruokatavarat alkoivat olla vähissä. Foodlandista löytyi jopa suomalaisia hapankorppuja. Niitä olen nyt illan mittaan raksutellut.

Huomenna on edessä päätös lähteäkö heti kohti Mount Isaa vai pitäisikö sitä kivenlohkaretta (Ayers rock) käydä katsomassa lähimain tuhannen kilometrin päässä.

 Renner Springs - Banka Banka. Teltta oli lähteä lentoon.

Yö alkoi ammunnalla tai paremminkin ammumisella. Lehmät jossakin aika lähellä pitivät konserttiaan, taisivat olla ikävissään. Uni vei ammumisen mutta yöllä heräsin kun teltta oli lähteä lentoon. Oli alkanut tuulla ja yksi telttapinnoista oli lähtenyt irti. Kävin sen yöllä melkein kelteisilläni korjaamassa. Tuuli jatkuin, ja vaikka olin ajatellut lähteä aikaisin liikkeelle, ei tuulen takia sillä ollut mainittavaa hyötyä. Vastatuuleen poskiessani ehtisin väsyttää itseni aivan riittävästi vaikka lähtisin normaaliin aikaan liikkeelle. Tielle päästyäni totesin että rajana pitämäni 12 km/h saavuttaminen oli tiukassa. 

Kaaduin tänään matkallani ensimmäisen kerran. Takaa tuli suuri auto, oletin sen olevan Road Trainin. Siksi ajoin kokonaan tien sivulle. Annoin mennä vapaalla jonkin matkaa, pari autoa meni vielä ohi. Vilkaisin taakseni, oliko autoja vielä tulossa. Samalla käänsin hieman tien suuntaan sillä seurauksella että etupyörän ote lipesi pehmeässä kuulalaakerisorassa. Menin nurin, kylläkin pienestä nopeudesta. Sen verran sattui, että hetken aikaa sain hengähtää. 

Ajaessani pohdin kuinka pitkälle jatkan. Banka Banka tuli löysästi ajaessani vastaan iltapäivän alkupuolella ja olisin voinut jatkaa kolmekin tuntia. Menkööt kuitenkin levon ja järjestelyjen puolelle ja jäähän nyt aikaa kirjoittaa päiväkirjamerkintöjä.

Banka Banka ei ole roadhouse, vaan stationin yhteyteen rakennettu leirintäalue. Maksut ovat halpoja. Isäntä ”manager” ottaa vastaan asiakkaat. Lupasi että hänellä on illalla ohjelmaa. Kertoo aseman vaiheista ja pitää diaesittelyn. Tämä on virkistävä poikkeus siihen tavalliseen roadhousekulttuuriin, jossa majoittuminen on toissijainen asia ja muilla keinoilla yritetään vetää kansaa. Esimerkkinä Daly Waters. Koko homma on rakennettu Pubin ympärille. Leirintäalue sinänsä ei ole kaksinen muta sosiaalitilat ovat surkeat. Koko ison alueen yhteiskäytössä on kolme betonilattiaista pelti-suihkukoppia. Pubissa kylläkin joku trubaduuri veti countrya kunnes Coffin Cheaters alkoi pitää omaa konserttiaan. 

Australialainen pesuallas on ihmeellinen keksintö. Sen vahva puoli on se, että lämmintä vettä ei juuri kulu. Aikojen alussa altaissa on ollut tulpat, minä en vielä sellaisia ole havainnut muualla paitsi Rennerissä, jossa asia oli korvattu kumilevyn palasella. Jo lämmin vesi olisi vain lämmintä, ei ongelmaa olisikaan, mutta kaasulla vesi lämmitetään melkein kiehuvaksi. Yllätys yllätys kun yrität pestä itseäsi tällaisessa altaassa. Lakkaat koskemasta lämminvesihanaan. Suihkut ovat vipuvarrellista standardiallia ja ne yleensä toimivat kunhan saat säädettyä veden lämmön sellaiseksi että uskallat mennä alle.

Täällä Bankassa tilat ovat uusia ja hyväkuntoisia, tavallista peltistä mallia niin kuin useimmat rakennukset täällä ”middle of nowhere” kuten aussit täällä keskellä mannerta itse sanovat. Tavararekkoja menee ohi jatkuvalla syötöllä, mutta roadtrainit taitavat olla niin suuria että eivät voi pienillä paikoilla pysähtyä. Täällä ei ihmeellisiä rakennelmia tarvita, tärkeintä on että on vähän näkösuojaa. Muut asiat hoituu suoraan luontoon.

Mielenkiinnolla odotan illan esitystä. Porukkaa tulee koko ajan, tämä kenttää tulee autoista täyteen. Australialaiseen tapaan käydään ensimmäisenä heittämässä pari herjaa naapurin kanssa, jonka jälkeen voi hyvällä omallatunnolla aloittaa illan vietto. 

Nyt sitten on ilta nähty. Aivan mielenkiintoista. Ross, joka vastaa leirintäaluetoiminnoista, eritteli karjatilaa diaesityksenä. Lee vuorostaan hauskuutti ihmisiä omilla jutuillaan, joista osan ymmärsin minäkin, suurin osa meni kuitenkin harakoille. Kaikkiaan uusi tapa yrittää lähestyä ihmisiä. 

 Elliott - Renner Springs. Auto oli tulla päälle. Minttutoffee lennosta

Elliott´ista lähteminen jäi kovasti myöhäiseksi, koska aamulla olin vielä väsynyt vaikka olinkin nukkunut pitkän yön. Ostoksilla mieliala taas laski. Täällä on päätetty kiskoa turisteilta irti kaikki mahdollinen. Kun varovasti kysyin hintojen kehityksestä, Pinocchion näköinen pojankloppi totesi syynä olevan ”We are middle of  Nowhere. Varsinainen syy on kylläkin se että ei ole kilpailua ja siksi hinnat voi laittaa melkein miksi tahansa. Silti jonkun on aina niitä silloin tällöin ostettava. Näillä pitkillä etäisyyksillä yksi Keskisen kyläkauppa tekisi terää.

Tie on epätasaista ja pinta karheaa, ei mitenkään kiitollista ajettavaa. Liikennettäkin on paljon. Tänään sain lentopostia. Ohiajavasta autosta heitettiin minttutoffee. Paperissa, jota, vaikka fiksu olenkin, en huomannut ottaa mukaan, oli jonkinlainen kehotusteksti.

Tänään yksi auto oli ajaa päälleni. Vastaantulevalta kaistalta lähti pieni lavapakettiauto tulemaan väärälle kaistalle. Vasta kun se oli melkein kokonaan kaistallani, kuljettaja hätkähti ja käänsi äkisti omalle kaistalle. Nukahdus ilmiselvästi. Tämä oli jonkun työkunnan autoja, koska lavalla oli kiinteät järjestelyt jotain työtä varten. Kenties rautatienrakentajia, jotka rakentavat Darwin/Alice rataa.

Renneriin saavuttuani alkoi tavanomainen ”ystävyysvierailuruletti” ja tavanomaiset kysymykset. Tavallisesti kysymykset ovat aika yleisluonteisia, mutta yksi herrasmies esitti asiantuntevia kysymyksiä. Jonkun aikaa kyseltyään kertoi että hän harrastaa pyöräilyä vieläkin ja että on ollut Olympialaisissa voittamassa yhtä kultamitalia. Vaimo kuitenkin on laittanut paremmaksi, kaksi kultaa. Kertoi että on 70 ja pyörät kulkevat lomallakin mukana auton perällä. Jäi muuten harmittamaan, että en ottanut kuvaa ja tietoja ylös. Olisin voinut haastatellakin vähän perusteellisemmin. 

Illalla tuli teltan ohi pyörää taluttaen japanilainen pyöräilijä. Huomasin hänet ja tervehdin. Kertoi että rengas oli pamahtanut. Valitteli että on suunnitellut huonosti asiat kun näin oli päässyt tapahtumaan. Juttelin jonkun verran matkasta, oli tarkoitusta matkustaa Länsi-Australian puolelle. Kyseli, oliko siellä Creekejä ja kuinka niissä on vettä. Kerroin että kyllä on mutta suurin osa on niin likaisia että niistä ei viitsi juoda. Kertoi että oli melkein ollut tulomatkalla muiden antamien juomisen varassa ja sanoikin että muilta matkustajilta saa melkein mitä tarvitsee. Toki niinkin voi matkustaa, mutta minä en ainakaan viitsisi turvautua jatkuvasti muihin. 

Päivän saldo: Kokonaismatka: 91,16, Keskinopeus: 14,7, Maksiminopeus: maksiminop. lukemassa hänksää, Kokonaismatka: 11227, Sää: lämpötila n. 28 (mittari on lakannut toimimasta).

Sivun alkuun