Winton - S 22 48 46,3 E 143 42 35.9. Kuitupeite matkassa

Kylmästä huoneesta huolimatta olo oli jo aamulla aika pirteä. Olin selvästi ollut kylmettynyt. En pitänyt kiirettä, ajattelin seurata sään kehittymistä. Tuulta oli yöllä, aamulla se voimistui tavalliseen tapaan.

Kävin täydentämässä ostoksia, sokeri jäi eilen puuttumaan. Samalla ostin myös taateleita, nehän olivat Darwinissa tapaamani pyöräilijän mukaan parasta voimanlähdettä. Matka rautatien vieressä avoimessa mutta hieman kumpuilevassa maastossa eteni alkuun hitaasti. Laitoin vaatetusta enemmälti jottei vilu pääsisi vaivaamaan. Puolen päivän maissa laiton fleecen kelkkaan, ja iltapäivällä purin myös pitkähihaisen pyöräilypuseron ja pitkät housut, joten olin sitten normaalissa pyöräilyasussa. Aamulla yritin tarkistaa onko kauppoja auki, joista saisin lisähuovan tai vastaavaa. Ei ollut. Menin takaisin motellille ja kysyin paikan omistajarouvalta, olisiko hänellä vanhoja huopia poisannettavaksi tai myytäväksi. Tuli, muttei huovan kanssa. Maksoin 5 dollaria kuitupeitteestä, joka on varsin paksu. Luulisi olevan lämmin mutta vie tilaa. Se näyttää vähän kummalta teltan ja makuualustan päälle köytettynä. Yövyin Creekin reunalle, lähelle tietä. Paikka tuli eteen aivan satumalta, koko matkalla ei ole monta samanlaista paikkaa jossa on suojaa tien liikenteeltä.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 90,56 km, Keskinopeus: 13,6 km/h, Maksiminopeus: 21,8, , Kokonaismatka: 12640, Sää: 24 C, kovaa vastatuulta aamulla kaakosta, kääntyi itään ja koilliseen ja heikkeni iltapäivällä. klo 18.00 melkein tyyntä.

Wintonista- Winton.
Flunssan kourissa ja nenä vuotaa. Waltzing Matildan syntyseudulla
Yö oli taas kylmä. Suunnitelmani oli ottaa vain  torkut ja lähteä yöllä eteenpäin, mutta alkuillasta heikentynyt tuuli voimistui yöllä ja siksi en lähtenyt yöllä liikkeelle. Nyt kuu ei loista kovin paljon ja täällä QLD:ssä isot siltarummut tulevat tielle saakka. Pienikin erehdys yöllä, niin voi pudota kollme-neljä metriä alaspäin creekin pohjalle. Huonosti suunniteltu, päivälläkin saa olla tarkkana kun on muuta liikennettä. Siksikin aivan pimeässä on huono ajaa. Kuuden aikana tuuli edelleen reippaasti, lämpötila teltan pohjalla 8 astetta ja tuuli kävi teltan läpi. Lisäsin vaatteita yöllä, mutta sitä mukaa tuntui kylmenevän, joten aamulla oli oikein vilu.

Sää, kylmyys aamulla ja tuuli alkavat käydä hermoille. Nyt oli niin, että mukana oli huonosti ruokaa ja juomaa joten hyvin syömällä ei oloa saanut parannettua. Nenä vuoti kun kahdeksalta lähdin tielle, olen edelleen nuhainen jo aikaisemman McKinlayssa palellun yön jälkeen. Menee uuden makuupussin tai ainakin lisähuovan hankkimiseksi kun pääsee sellaiseen kylään jossa niitä on. Seuraava kaupunki matkallani on Longreach. Sinne on matkaa vaivaiset 180 km, mutta varaan matkaan aikaa kaksi päivää. Menin ensimmäisenä Wintoniin tultuani ruokakauppaan ja ostin kaikenlaista hyvää, kuten pullon Pepsiä (Cokis oli kovin tyyristä kun oli kylmässä) karkkipussin, maapähkinöitä, maitoa ja Ryvita korppuja. Täällä Ryvitan näkkileipää sanotaan keksiksi ja ne löytyvät muiden keksien joukosta.

Nyt olen The Outback- motellissa. 55 AU$ yö on ihan oikea hinta. Motelli on pieni, kymmenkunta huonetta, mutta eihän siitä ole haittaa. 

Waltzing Matildan "kotinurkilla"
Aion käydä syömässä Gregory hotellissa Smorgordsbord´in. Kuulen varmasti Waltzing Matildan, se on syntynyt täällä AB Banjo Petersonin säveltämänä ja esitetty ensimmäisen kerran juuri Gregoryssa. Täällä, niin kuin muuallakin, jälkikäteen omitaan kaikkia maineeseen johtaneita asioita. Kynunassa on Matilda-näyttely joka on aivan toisenlainen kuin paikallinen, mutta kenties aidompi. Turismin merkitystä paikkakunnalle kuvaa se, että täällä on ainakin kuusi hotellia ja saman verran motelleita. Motellien lukumäärä Australiassa kuvaa juomisen tasoa ja motellisen määrä yöpymisiä.  Aivan näin yksioikoinen ei kaava ole, mutta periaatteessa.

Australia alkaa selkiintyä pikkuhiljaa minulle. Australia on moninainen, vaikeasti hahmoteltava kokonaisuus, mutta sillä on selkeät liittymäkohdat menneisyyteensä. Ystävällisyys vieraita kohtaan juontaa juurensa siitä että kaikki olivat toistensa armoilla. Virkavalta on kaukana usein vieläkin, joten toimeen on tultava jokainen omalla tavallaan.

Kriittiset kommentit flunssaiselta mieheltä
Yksi asia johon kiinnittää täällä QLD:n takamailla huomiota on maatalouden jälkijättöisyys. Vaikka alue jossa nyt olen on mustan mullan aluetta, ei viljelyä juuri harrasteta, vaan karjanhoito perustuu pelkästään luontaistalouteen. Kehittämistä olisi paljonkin, mutta kaikki ovat tyytyväisiä miksi vaivautua. Yksi asia jota australialaiset eivät ole huomanneet on se että talvi ei olisi niin inhottavan kylmän tuntuinen jos rakennuksissa olisi hieman eristystä ja lämmitystä. Tässä Outback-motellin huoneessa on nyt 14,7 astetta pöydän tasalla, lattialla vielä kylmempää. Olen jo kylmettynyt, kurkku on ollut kipeä ja nenä vuotaa.  Melkein koko ”outback” Queensland on yhtä aukeata, jossa ei ole juuri puitakaan muualla kuin pienten vuorijonojen rinteillä pensaikkoa. Voi olla että olen vähän kriittinen, mutta sivusta katsottuna siihen on syytäkin.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 70,41 km, Keskinopeus: 12,3 km/h, Maksiminopeus: 20, 170 km, Kokonaismatka: 12549, Sää: 22 C, puuskaista vastatuulta.

Kynuna - 70 km Wintonista. Polvet naristen eteenpäin

Ei menty Wintoniin asti vaikka uhottiin. Yritys oli kova ja polvet narisi kun veivasin rekkaa aavoilla vastatuuleen. Aavaa tasankoa on nyt 100 km, pieni vuorijonon pätkä mahdollisti minulle leiriytymisen. Sen reunamilla kasvaa puita niin että jonkinlaista näkösuojaa saa siten.

Viimeyö ei ollut mukava edes Lonely Planetin mainostamassa motellissa. Kylmää oli, pyörän mittarin mukaan aamulla 13 C. Lämpö säilyi paksuilla peitoilla. Muutenkin paikka oli vähemmän mukava, mutta yö nukuttiin ja raitille lähdin kahdeksan aikana pienen aamiaisen jälkeen.

Nälkä alkoi kuitenkin antaa merkkejä itsestään jo puolen päivän aikana. Silloin vasta heitin pitkät housut ja fleecen pois, kun mittari oli noussut 18 asteeseen. Aamulla kahdeksalta lähtiessä mittari näytti 9C.

Syön, lepään ja lähden Wintoniin mahdollisesti jo aamuyöstä. Päivällä loppumatka ottaisi ainakin 6 tuntia. 

Päivän saldo: Kokonaismatka: 97,79 km, Keskinopeus: 13 km/h, Maksiminopeus: 25,
korkeus 200 m, Kokonaismatka: 12479, Sää: 22 C, puuskaista vastatuulta.

McKinlay – Kynuna. Melkein pakkasta ja vastatuulta

Eilinen erikoinen sää enteili jotain. Yöllä sain tietää mitä. Illalla tuuli yhtyi ja kääntyi länteen. Iltayöstä oli lämmintä. Kova tuuli toi hiekkaa teltan verkko-sisäseinien läpi. Yöllä alkoi tulla kylmä, mutta tuuli edelleen. Jouduin laittamaan lisää vaatetta mutta palelin silti. Tuuli loppui yht´äkkiä ja kylmyys lisääntyi, laitoin pyyheliinankin makuupussin päälle lisäpeitteeksi. Aamulla kuudelta oli edelleen tyyntä ja ajattelin että viileys ei haittaa kunhan ei tuule väärästä suunnasta. Kahdeksalta kuitenkin alkoi puhuri melkein etelästä, eli vastaista. Olin tiellä vasta yhdeksän jälkeen, en saanut huonosti nukutun yön jälkeen oikein itseäni käytiin.

Matka meni vääntäessä, nopeutta ei ollut paljon, mutta ei kärpäsiäkään juuri näkynyt. Yksi punainen kenguru oli tiellä, jalat olivat kunnossa joten se mene vauhdilla tien yli. Sillä oli vähän vaikeuksia, koska molemmilla puolilla oli aidat. Ajoin kuitenkin sen ohi. Pian tämän jälkeen tuli vastaan vilkkuvaloin varustettu auto, sitten poliisiauto ja viimein kaksi isoa rekkaa jossa oli molemmissa tien levyiset talot. Koko päivänä ei lämpötila noussut yli 20C. Voi tätä pakkasta! Olisi edes 25 niin ei tarvitsisi suorastaan palella. Mutta jos minulla onkin joku hyttysen levittämä kuume ja siksi tuntuu viileältä?

Kynuna on tienvarren esittelytaulun mukaan 20 asukkaan kaupunki, samoin kuin Mc Kinlay. LP: kirjassa mainostettiin Blue Heelers hotellia ja sen majoitustiloja. Otin motellihuoneen, ja ajattelin että varmaankin ovat nyt sitten hyviä. Ainakin on persoonallinen. Kun olisi lämmin.  

Koira sai läskiä
Ja jotain voin kertoa. Tilasin Rump Steakin ja sain arviolta 600 g lihaa. Mukana oli, tilauksen mukaan, myös salaatti. Lisäksi paikan yksi blue heeler oli, heti kun aloitin aterioinnin, odottamassa pöydän vieressä ja saikin läskiä reunasta. Kun lopetin, siirtyi seuraavan pöydän viereen, josta englantilaisilta alkoi tulla makupaloja. Tämän paikan väki taitaa olla aika värikästä porukkaa. Tiskin takana olevat, pyörätuolissa oleva omistajarouva mukaan lukien vetivät juomia sen kuin ehtivät. Nuori lihava nainen, mahdollisesti omistajan tytär tai miniä, oli tiskillä polttelemassa kun tulin, ja on edelleen. Paikan kaksi vanhempaa koiraa ovat niin lihavia, että eivät jaksa enää pöytien viereen. Syövät kai keittiössä.

 Huomenna Wintoniin, ei tällä välillä ole mitään paikkaa mihin laitaa telttaa, yhtä aukeata koko väli.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 77,17, Keskinopeus: 11,9, Maksiminopeus: 26,4,  Kokonaismatka: 12381, Sää: Melkein pakkasta ja vastatuulta.

Cloncurry – McKinlay. Kenguru katkennein jaloin

Kirjoittelin aamulla kaikenlaista joten lähtö meni yli yhdeksän. Kun sitten lähdin, huomasin, että tänään taitaa tulla myötätuulipäivä. Tulikin. Kääntyessäni Matilda HWY:lle tuuli tuli melkein takaa ja oli ajoittain mukavan tehokasta. Jos olisin varautunut, olisin voinut hyödyntää tuulta paremmin ja päästä vielä muutama kymmenen kilometriä eteenpäin. Eli olisin voinut aloittaa seitsemältä, jolloin olisin voinut olla myötätuulen armoilla ainakin 10 tuntia, eli matkassa mitattuna joku 180 km. Hyvä näinkin, päivä oli osan aikaa varsin kuuma, joten McKinlay:hin päästyäni join kerralla pullollisen limsaa. Matkalla minulla oli 2 litran pullo, mutta se lämpeni juomakelvottomaksi, samoin kuin vesi toisessa pullossa, molemmat ainakin 40 astetta.

Valitsin alkuperäisen lyhyemmän vaihtoehdon, eli Winton-Longreach-reitin kohti Brisbanea. Menen rannikolle ja jatkan sieltä pikkuteitä, aina kun sellaisia on, kohti Sydney:tä. Pidempi vaihtoehto, Normantonin kautta Innisfailiin olisi ollut mielenkiintoinen, mutta väli Cloncurrysta Normantoniin on vain aukeaa eikä siellä ole mitään nähtävää. Lisäksi, jos olisin valinnut sen reitin, minun olisi ollut ajettava päivässä keskimäärin yli sata kilometriä. Vähän tuntui hurjalta ajatellen että tuulet tulevat joka tapauksessa olemaan enimmäkseen vastaisia. Eli menen ensin Rockhamptoniin ja sieltä siten etelään. Kilometrejä on aivan riittämiin siinäkin reitissä.

Aurinko paistoi kolmeen saakka täydeltä terältä, kuitenkin koillisessa ja lounaassa oli tummia pilviä. Päivän mittaan oikealta alkoi tulla pilviä yläpuolelle, joten aurinko alkoi peittyä ja viilensi hieman. Toimiva mittarini näyttikin ajoittain yli 32 C ennen pilvistymistä. Pilvistymisen jälkeen jopa satoi mutta vain vähän, jossain sadetta tuli paljonkin, koska pilvien sadevanat olivat varsin mustia. 

Kenguruparka
Matkalla oli surkea tapaus. Ajattelin juuri sitä että minulle ei ole tullut vastaan kuin yksi haavoittunut kenguru ja mietin mitä tehdä jos sellainen tulisi eteen. Näitä ajatuksia pyöri päässäni kun Lauri kertoi miten oli joutunut vasaralla lopettamaan jalkansa ja häntänsä katkaisseen ison kengurun. Kuinka ollakaan, aivan heti sen jälkeen tien varressa makasi iso harmaa kenguru joka katsoi minuun päin mutta ei liikkunut. Pysähdyin, jolloin kenguru yritti lähteä liikkeelle. Molemmat jalat olivat poikki, kenguru pääsi vähän liikkumaan reisiluiden varassa, loppu jaloista oli melkein irti ja hervottomina heiluivat sinne tänne.

Yritin ensin katsoa jotain puuta tai rautaesinettä, mutta sellaista ei ollut. Minulla ei ollut matkassa edes vasaraa, jolla Lauri oli kengurun lopettanut. Kiviä tien varressa oli, mutta sellaisella lopettaminen olisi vähintäänkin epävarmaa, varsinkin kun kenguru kuitenkin liikkui vähän ja olisi voinut yrittää potkaista. Auto tuli ja yritin heiluttaa kättä, mutta tulkitsivat tervehdykseksi ja jatkoivat matkaa. Eivät kai huomanneet kengurua ollenkaan koska se oli nyt liikkunut kauemmaksi karja-aidan viereen. Odotin uusia autoja, mutta niitä ei tullut kymmeneen minuuttiin, joten jatkoin matkaa. Kengurulle tulee hidas kuolema kun se ei saa vettä eikä ravintoa. Jälkikäteen mietin että olisi sittenkin pitänyt jäädä odottamaan muuta liikennettä.

McKinlay on kahden kymmenen asukkaan kaupunki, jossa on hotelli, kuuluisa Walkabout hotelli joka kuulemma on ollut Crocodile Dundee elokuvassa. Itse en elokuvaa tunne. Kaupunki on joskus ollut suurempi, pääkatu on ainakin 50 m levyinen. Sen varressa on tyhjiä, enimmäkseen aaltopeltirakennuksia. Kirjasto on pienin mitä olen nähnyt. Paikkakunnalla on poliisikin. Varmaan poliisilla riittää kiirettä roistojen etsimisessä. Roadhousen 60 vuotiaat tytöt ovat iloisia veijareita, käyhän heillä paljon komeita rekkakuskeja syömässä hampurilaisen ja ostamassa limsaa. Walkabout hotelli myi telttapaikan. Hieman ylipainoinen baarineiti kertoi että kyllä teltan voi pystyttää, siellä on pari ruoholänttiä. Aika pieniä länttejä, maa oli kuivuessaan halkeillut. Ruohoa oli yritetty saada menestymään, mutta olisiko kastelujen välillä ollut liian pitkiä taukoja.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 108,54, Keskinopeus: 18,4, Maksiminopeus: 34,2,  Kokonaismatka: 12304 Sää: Pilviä taivaalla aamusta alkaen, 32C, kunnes pilvistyi ja satoi, jolloin 26. Myötätuuli!!

Mount Isa – Cloncurry. Liikkeelle pienen loman jälkeen

Oli mukava lähteä liikkeelle mukavan pienen katkon jälkeen. Lauri ja Annikki ovat oikein mukavia ihmisiä ja heidän luonaan on ollut helppo olla vieraana kun vierasta on pidetty kuin talon väkenä.

Puoli yhdeksän maissa rullasin tavaroineni ulos autokatoksesta ja käännyin kaupungissa Cloncurryn tien suuntaan. Matkalla kävin hakemassa kaksi kahden litran juomapulloa päivän janojuomiksi. Samaan aikaan kaupassa oli paljon pieniä tyttöjä ja poikia, olivat menossa kouluun ja hakivat evääksi omenaa ja banaania, kuka mitäkin.

Tie Cloncurryyn ei ole tasainen koska se kulkee pienen vuoriston halki. Matkalle sopi pitkiäkin nousuja ja laskuja, maksiminopeus nousi pitkästä aikaa kohtuullisiin lukemiin. Uusi takarengas ei ole tukevan tuntuinen, se ikään kuin antaa periksi sivuttain. Paljon sillä ei ole merkitystä, heikentää hieman ohjattavuutta. Tällä tieosuudella kulkee raskaita road train´eja. Ne kuljettavat malmia Isaan. Liikenne on muutenkin jo toista luokkaa kuin Isasta eteenpäin. Nyt enin osa autoista on muita kuin karavaanareita, Isasta eteenpäin melkein yksinomaan lomalaisia. Pariin otteeseen sain väistää reunan yli reunukselle kun näytti siltä että rekka ja muu liikenne kohtaa kohdallani. Täällä rekkakuskit eivä tykkää jarrutella eikä tehdä mutkia. Muu liikenne saa väistyä. Onneksi Suomessa ei tällaiset 50 m pitkä yhdistelmät voi toimia kelien takia.

Geoff  matkalla mantereen ympäri
Matkalla, 50 km kohdalla tuli vastaan Geoff Austin niminen kaveri. Geoff ajoi Australian ympäri etapeissa joita tulee yhteensä viisi. Tällä tavalla hän tulee kiertämään Australian. Kertoi että on lentoyhtiöllä töissä ja siksi hänellä on mahdollisuus saada halpoja lentoja, joilla lentää etapeille. Geoff oli kiinnostunut keskustelemaan ja meillä oli saman tien paljon juteltavaa. Kerroin kotisivuistani ja että siellä on myös Etelänapamantereesta juttua. Hän oli lukenut kertomansa mukaan kaikki saamansa kirjat ja arveli, että on jo lukenut Catherinen kirjan reissustamme. Jatkoimme matkaa omille suunnillemme, tänään minulla oli välillä melkein myötäistä, joten Geoffille ei ollut tuulesta paljon apua.

Matala vuoristo ulottuu melkein Cloncurryyn saakka. Kaupunki oli suurempi kuin osasin kuvitella. Nyt alkavat asutut seudut, enää ei ole kovin pitkiä ja yksinäisiä erämaaosuuksia. Liikennettä on enemmän ja siksi on oltava entistä tarkempana, Lopullista reittiä en ole vielä päättänyt, mutta huomenna suunta on oltava selvillä.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 123,10, Keskinopeus: 15,7, Maksiminopeus: 46. Kokonaismatka: 12195, Sää: Aurinkoinen pieniä pilviä 28 tuuli melkein myötäinen!

Mount Isa. Annikin ja Laurin vieraana

Annikki on töissä kirjanpitotoimistossa, jonne lähti kahdeksan maissa. Laurin vietyä Annikin työpaikalle laitoin pyykin koneeseen ja sitten lähdin hakemaan osia pyörääni. Ennen puolta päivää poljin takaisin talolle mukana evästä, pyörässä uudet kiiltävät polkimet ja uusi takarengas. Olin niin tyytyväinen Contin Tour 2000 renkaaseen että yritin saada uuden sellaisen. Rengas oli kaulassani takaisin ajaessani, siitä se putosi välillä vyötäisille. Samaan aikaan tangossa roikkui kolme kassia, joten helppoa ajaminen ei ollut.

Tultuani aloitin rengashommat, mutta silloin huomasin että minulle oli annettu 32 millinen rengas. Se ei missään tapauksessa kantaisi kastia joten se olisi palautettava. Olimme jo illalla sopineet, että käymme kuvaamassa St Paulin kirkon luona, jossa Lauri hoitaa pastorin virkaa.

Annikin tultua töistä oli kanapata-päivällinen valmiina. Lauri hoitaa myös kokin toimia. Maittavan ja riittävän aterian jälkeen keskustelimme pitkään. Mukava päivä, sain lepuutettua takaamusta ja polvia pitkien taipaleiden jälkeen, sain viestit lähetettyä ja pyörän kuntoon. Erityisen päivästä teki kuitenkin yhdessäolo ja keskustelut Laurin ja Annikin kanssa. On mahdollista että he tulevat Suomeen, jolloin lupasivat tulla ainakin käymään kotonamme.

Olin henkisesti ja fyysisesti valmiina jatkamaan matkaa, pyörä oli kunnossa ja laukuissa tavaraa vaikka pientä erämaaretkeä varten.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 12072, Sää: Melko voimakasta tuulta.