Morven - S 26 32 04,9 E 148 12 27,0. 
Haluatko perustaa Caravan parkin? Sally kahvilassa tietää.

Morvenin kaupungin kaikki kaupat saivat asiakkaan kun kävin aamulla ostoksilla. Kahvila, joka aamulla oli auki, oli myymässä myös Caravan Park toimintaa. Jos haluaa perustaa Morveniin CP:n on paikka valmiina ja vieressä kahvila, hotelli/motelli ja kaikki muutkin paikat jotka jotain myyvät. Läpikulkuliikennettä on. Sally kahvilassa tietää.

Tämä itä-länsisuuntainen tie on hyvää Mitchelliin saakka. Sitten uusi pätkä loppuu ja tulee toivoton perunapelto. Onneksi tällä osuudella Mitchellistä itään eivät Road Train tyyppi 2 saa ajaa, eli tällä välillä on vain lyhyempiä autoja. Maasto on vaihtelevaa ja ihan mukavaakin, tien molemmin puolin on enimmäkseen metsää joukossa jopa karri-mäntyjä. Juuri ennen Mitchelliä on avoin alue. Tie nousee ja laskee jatkuvasti, aivan tasaista ei juuri ole. Nousut ovat kuitenkin yhtä poikkeusta lukuun ottamatta helppoja ja vain vähän alaspäin vaihtamalla ajettavia. Puuston takia tuuli ei haitannut pahasti, joten keskinopeuttakin tuli aivan normaalisti. En jäänyt Mitchelliin koska olin siellä jo kahden aikana, vaan jatkoin vielä n. 30 km. Huomenna on siis 60 km Romaan, jossa pitäisi matkapuhelimen toimia. Mietin vielä, pidänkö vapaapäivän vai pidänkö sellaisen vasta Brisbanessa.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 116,62 km, Keskinopeus: 16,2 km/h, Maksiminopeus: 37,3.  Kokonaismatka: 13 378, Sää: 21 C, yöllä pakkasta, pihalla huurretta.

Augathell – Morven. Kamelimatkaajat.

Aamulla avainta palauttaessani isäntä kertoi että kuudelta ulkomittari oli näyttänyt –6C. Sisällä huoneessa aamulla oli 13C, eli ei kovin lämmintä sielläkään. Minulla oli kuitenkin lämmin, nukuin makuupussissa sängyssä peitteiden alla. Yskä ja köhä ei ole vieläkään hellittänyt. Pitäisi pikimmiten saada yskä pois jotta voisi taas olla teltassa. Hikoileminen aiheuttaa sen että päivän jälkeen teltassa tuntuu todella kylmältä. Kyllä siihen tottuu, ja käydessäni tänä aamuna ostamassa limsaa matkalle kaupan rouva vakuutti, että kylmiä kestää vain elokuun. 

Ilmavat rakennukset
Aloitin matkan löysästi ja katsoin vähän paikkakuntaa, jossa ei kylläkään paljon katsomista ollut. Suuri osa taloista on rakennettu rinteisiin, paalujen päälle. Etupihaa on peitetty säleaidalla. Pihalla on lasten leikkikalut ja pari tuolia, joissa ei varmaankaan näin talvella kovin paljon istuskella. Rakenne on ilmava ja näin talvella varmaankin myös vetoisa. Paaluille rakennettaessa ei tarvitse perustusta ja talo on kokonaisuudessaan helppo siirtää. Sitä tapahtuukin usein. Näillä pakkasilla alkaa vesijohtoja jäätyä. Nehän on kuitenkin helppo sulattaa kun talon alle pääsee suoraan kävelemään.

Alue on Channel Country:a eli tulvavedet ovat syövyttäneet creekejä ja isomman ajan kuluessa niistä on muodostunut kanavien verkosto. Maisemassa on myös matalahkoja pitkänomaisia kukkuloita. Kävin kävelemässä yhtä ylös kun oli muutenkin asiaa metsään.

Ihmettelin mistä syystä suurelta alueelta puita oli kuollut ja kaatunut. Oliko niiden kuolemiseen luonnollisia syitä, vai oliko kyseessä jonkinlainen karjan aiheuttama tilanne. Joskus tuntuu että karja pilaa paljon enemmän kuin tuo hyötyä. Varsin pienelle porukalle ihmisiä, joka karjalla ja lampailla elää, luulisi olevan helpompia keinoja saada elanto. Nyt maantiejunat rahtaavat elikoita ties kuinka pitkälle. Onhan niissä tietenkin kuljetusyrittäjille elinkeinoa.

Luita ja heinäkasa
Morvan lähellä tien vierustat olisivat olleet ihanteellisia leirintämaastoja. Punaista, tasaista maata jossa melko tiheässä erilaisia puita. Aidatkin olivat nyt kauempana, joten aivan tien viereen telttaa ei olisi tarvinnut pystyttää. Näin taas kirkkaan vihreän ja punaisen papukaijan. Kerran olen nähnyt samanlaisen pariskunnan. Ääni oli ruma niin kuin kaikilla papukaijoilla. Sen sijaan kottaraisen kokoisella, käen näköisellä linnulla oli mielenkiintoinen lauluääni. Oikeastaan se ei ollut laulua, vaan vaikutti melkein puheelta. Magpiet ovat täällä löytäneet auton alle jääneistä uuden ruokavaraston ja ovat yhdessä variksien, haukkojen ja kotkien kanssa hyödyntämässä ehtymätöntä ruokavarastoa. Aikaisemmin en ole huomannut samaa. Siellä missä raatoja on paljon tien varressa, niin kuin on ollut tähän saakka, tänään oli vähemmän, useat raadot saavat olla koskematta ja vain helpoimmin hyödynnettävät, so. ruhjoutuneet, käytetään hyödyksi. Missä raatoja on vähemmän, käyvät isoimmat saaliseläimet keräämässä parhaat palat, kuten silmät jne.. ja muut tulevat kun isoimmat ovat niin täynnä että eivät tahdo jaksaa lentää. Tielle jää raadon lisäksi satamäärin lintujen ulosteita, joka täplittää tien. 

 Ihmetellä täytyykin, miten kuivasta ruohosta ravinto irtoaa, joka tapauksessa useimmat naudat ovat aika hyvässä kunnossa. Poikkeuksiakin on, ollen matkan varrella nähnyt oikein laihoja elikoita, mutta ne lienevät olleet isännättömiä vaeltajia, joilla on ollut huonosti ruokaa. Naudat ilmiselvästi kokoontuvat ihmettelemään ja ”suremaan” kuollutta toveria. Useassa paikassa raadon ympärillä on talsittu paljon ja samalla on jäänyt kasoittain sontaa.

Matkalla oli yksi koala jäänyt auton alle. Otin siitä kuvan. Se onkin muistaakseni ensimmäinen koala edes kuolleena. Toistaiseksi liikennemerkein ei ole varoitettu muista kuin naudoista ja lampaista. Eikä australialainen mitään ko. merkeistä välittäisikään paitsi jo auto on vaarassa rikkoontua. 

Kameli, huoleton ja mukava matkakumppani
Noin 40 km ennen Morvenia tapasin mielenkiintoisen pariskunnan. Debbie Brauns ja Paul Webb olivat liikkeellä kamelivankkureilla tien varta pitkin. Pysähdyin tietenkin ja haastattelin kulkijoita. Olivat Toowoomban lähistöltä, ja vaeltaneet nyt noin 900 km. Matkaa on vielä jäljellä 500 km. Päivässä kameli matkaa 30 km. Suurimman osan matkasta he tekevät niin kutsutuilla Stock Rout´eilla eli karjareiteillä, joita pitkin karjaa on kuljetettu ja kuljetetaan edelleenkin paikasta toiseen. Aikaisemmin myytäväksi, silloin erillinen ammattikunta, droverit, hoitivat homman. Vieläkin drovereita on mutta varsin vähän. Karja kulkee enimmäkseen rekka-autoissa yli 100 km tunnissa. Paul kertoi että karjareiteistä on erilliset kartat ja viitat. Samalla sain selvyyden miksi tien vieressä on viittoja vesivarastoista ja muita vastaavia merkintöjä. Kaikki tämä tieto on juuri karjan siirtämistä varten. Ehdimme lyhyenä aikana jutella aika paljon. Paul kertoi, että ovat keräämässä rahaa ”raising money”  Lentävät lääkärit- palvelua varten. Matkan jälkeen hän aikoo työskennellä muutaman kuukauden leipurina, kunnes aloitta, kenties, uuden matkan. Kameleita hänellä on kaksi, kertoi että kameli on mukava ja huoleton kumppani. Syö ravintonsa tienvarren puista ja vettä löytyy aivan riittävästi. Rauhallisesti tämä kameli suhtautui vieraaseen joka oli pyöriskeli ympärillä. Huomasin kyllä että Debbie otti kamelin talutukseen kun tulin pyörän kanssa lähistölle. Ajoinkin ensin vähän ohi, jotta kameli ainakin näkisi mistä on kysymys. 

Morvenissa leirintäalue oli kuollut vaikka teksti oli jäljellä. Olisin laittanut teltan pystyyn. Paikallisella hotellilla on motellihuoneita 35 AUD, joka on erittäin hyvä hinta, huone on aivan hyvä ja puhallinlämmitinkin toimii. 

Paremmat tuulet
Selailin Brisbanen lehteä ja siitä erityisesti sääkarttaa syödessäni. Näyttäisi siltä että tuulet kannaltani paranisivat ainakin pariksi päiväksi. Saa sitten nähdä. Tarvitsisin hyvää tuulta ensi viikolla kun lähden Romasta eteenpäin, siellä yksi etappi on 140 km. Kun lähdin matkalle, oli lämpötilan takia helppo käyttää koko päivä ajamiseen ja siten suotuisissa tuuliolosuhteissa saada pitkiä päivämatkoja. Nyt pakkasen takia tielle ei viitsi lähteä kuudelta vaan mieluumminkin yhdeksältä jolloin aurinko lämmittää jo jonkin verran. Se näkyy matkassakin. Otin onneksi mukaan melkein talvisen ajovaatetuksen. Pitkällä ajohaalarilla olisi kuitenkin ollut käyttöä. Enää en viitsi hankkia uusia vaatteita, loppuosan ajan päivän aikaan ja luultavasti ehdin sitenkin perille.

Kukot kiekuvat täällä kuin muuallakin pienissä kaupungeissa. Kovin on ääni niilläkin mennyt risaiseksi mutta ihmekös tuo kun on kylmää.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 94,43 km, Keskinopeus: 13,7 km/h, Maksiminopeus: 34,3 km/h. Kokonaismatka: 13 262 km, Sää: 18 C, yöllä pakkasta (-6 aamulla motellissa).

Tambo – Augathell. Karjan kuljetus ja kylmä sää

Yö meni loppujen lopuksi mukavasti kylmässä mutta tuulettomassa ladossa. Nukuin makuupussissa, joka oli sängyssä. Toimiva ja mukava petaus. Aamulla huoneessa mittari näytti 3,6 astetta, mutta olin silloin jo keittänyt kaasukeittimellä kahvit. Kävin kokeilemassa suihkua, josko sieltä olisi saanut lämmintä, mutta odottamisenkaan jälkeen vettä ei tullut, molemmista hanoista tuli todella jääkylmää tavaraa. 

Paksukuorinen banaani
Aamu oli tuuleton. Kävin paikallisessa kaupassa sen avattua kahdeksalta ostamassa juomaa ja välipalaa matkalle. Halpoja ei tavara pienessä kaupassa ole mutta banaanit olivat halvempia kuin usein, 2,59/kg. Australialaiset ovat kehittäneet banaanin ominaisuuksia niin että kuori on mahdollisimman vahva, joten syötävää sisällä on vähän. Huoltoasemalla söin taas kolesteroliaamiaisen, bacon & eggs. Matkaan tällä tavalla pääsin vasta yhdeksältä. Silloin tuuli alkoi viritä tavalliseen tapaan ja kymmeneltä puuskat olivat jo normaaleja. Suunta oli nyt idästä. Päivän mittaan tuuli kuitenkin heikkeni samalla kun lämpötila nousi selvästi yli eilisen. Tänään lämpötila oli yli 18 astetta jonkin aikaa. Vielä illalla tuntui mukavan lämpimältä, jospa kesä olisi tulossa takaisin! Jos toivoa saa, ottaisin n. 25 C ja tyyntä, mielellään vähän pilvistä. 

Maisemat olivat melko aavoja suurimman osan aikaa, mutta lähellä Augathellia tien molemmin puolin oli puita. Houkuttelevan näköistä leirintämaastoa, tiheää puustoa joiden välissä punaista, tasaista maata. Ainoa ongelma on se, että tilusten aidat olivat melkein tiessä kiinni, joten leirin olisi joutunut laittamaan hyvin lähelle tietä. Ei liikenne kovaa ole, mutta milloinkaan ei tiedä, mistä road-trainista lähtee perävaunut metsän puolelle. Tällä välillä on paljon karjakuljetusta ja tien vieressä karjaa. Maasto taitaa olla viljavampaa kuin kauempana. Näin jostakin että Tambossa sadetta tulisi 500 mm vuodessa, kun sitä Longreachin paikkeilla tulee 150 mm.

Elukat kylmissään
Aamulla huoltoaseman pihassa oli kaksikin karjarekkaa. Kiltisti karja kurkki perävaunuista ilman äännähdystäkään sillä aikana kun kuskit olivat aamukahvilla. Taitaa elikoille tulla vilu avoimessa rekassa kun ilman lämpötila on muutama astetta. Hevoskuljetuksia on myös paljon liikkeellä. Useimmat isoissa suljetuissa vaunuissa, mutta muutama hevonen meni avoimessa häkissä kuorma-auton lavalla ilman vällyjä. Useimmilla oli kuitenkin peitettä päällä, mutta saattaa silti pitkällä matkalla tulla vilu elikollekin. Jos kysyisi, niin vastauksena saattaisi olla että eivät ole valittaneet. Koirat saavat myös kylmää kyytiä, mutta tietenkin lyhyempiä matkoja, tilustie saattaa olla vain 100 km pitkä. Siten kun isännät päivän päätteeksi menevät kuppilaan ottamaan muutamat oluset, koira on auton lavalla kylmissään.

Sitä ihmettelen, minkä takia karjaa pitää rahdata kauas merten taa elävänä, eikö olisi paikallaan että elikot teurastettaisiin pienemmissä yksiköissä ja liha yms.. voitaisiin kuljettaa tiiviimmissä pakkauksissa muualle. Ainut näkemäni lihanjalostusyksikkö oli lähellä Tenant Creekiä mutta sekin oli suljettu, nähtävästi lopettanut toimintansa. Pitäisi tietää aika paljon enemmän, jotta TODELLA voisi ottaa kantaa, mutta saattaahan kyseessä olla vain tottumus.

Tämä Augathella oli pienempi kuin kirjan perusteella osasin odottaa. Ei ainakaan mikään kaupallisuuden tyyssija. Kartalla se on merkitty isommaksi kuin Tambo, mutta käytännössä Blackall jonka pitäisi kartan merkintöjen mukaan olla samaa suuruusluokkaa Augathellan kanssa oli paljon mittavamman tuntuinen. Väliäkös hällä, mutta paikan koosta antaa mielikuvaa, että täällä ei ollut yhtäkään take-a-way paikkaa. Tambossakin sellainen oli. Huomenna ajan 90 km, jolloin tulen Morveniin. Morven on pieni paikka, kuinka pieni, sen näkee huomenna. Kirjan mukaan siellä ei juuri ole mitään. Muutaman päivän päästä olen Romassa, joka Australiassa tarkoittaa noin 6000 asukkaan kaupunkia. Peräkylä-mittakaavan mukaan varsinainen keskus.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 116,96 km, Keskinopeus: 15,3 km/h, Maksiminopeus: 27,3km/h.  Kokonaismatka: 13 167 km, Sää: 18 C, yöllä pakkasta.

 Blackall – Tambo. 13 000 km ja Jumboannos

Lyhyestä matkasta huolimatta päivä oli raskas. Tuuli oli jatkuvaa ja puuskaista, tie epätasaista. Alussa oli vaikea saada edes 11 km keskinopeutta, mutta ajoin osan matkasta seisaaltaan, se paransi keskinopeutta ja sain samalla lämmintä. 

Matkalla täyttyi 13 000. Kaksi tuhatta on jäljellä tätä reittiä käyttäen ja 30 pv jäljellä. Vauhti hidastuu kun tulen vilkkaammin liikennöidyille teille lähellä rannikkoa. Ei mikään hauska päivä, mutta siltikään en kokonaan menettänyt huumoriani. Aivan aamulla olin pyörtämässä pyörää takaisin lähtöruutuun, Blackall on kuitenkin kaupunki ja siksi päivä olisi kulunut sielläkin. 

Parasta mennä sen minkä pääsee ja vaikka yöpyä luonnossa, täällä on puita creekeissä ja maasto muutenkin sopivaa, joten matkan olisi voinut keskeyttää. Yhdeksän tunnin kovan veivaamisen tuntee polvissa, ne tarvitsisivat välillä lepoa. Saatan ottaa Romassa vapaapäivän, se on vähän isompi paikka, joten siellä olisi jotain katsomistakin.

Hyvä silti että koko päivä tuli tehtyä ja pääsin tänne Tamboon, ajattelin ottaa huoneen motellista, mutta vapaita ei ollutkaan. Ajoin Caravan parkin ohi joten otin sitten 10 $ huoneen hotellista. Ei tarvitse pystyttää telttaa ja sama hinta kuin useissa CP:ssä telttapaikalle. 

Käyn nyt syömässä, otan talon tukevimman annoksen. Joka kyllä olikin aika tukeva, sanoivat Jumbo-annokseksi.  Keitän vielä kahvit ja menen sitten sänkyyn tässä puuliiteriä muistuttavassa paikassa, jossa juuri mittari näytti 11,1 C.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 101,99 km, Keskinopeus: 12,2 km/h, Maksiminopeus: 29km/h. Kokonaismatka: 13 050 km, Sää: 15,5 C, kova tuuli etelästä, Merkittävät tapahtumat:13 000 km.

 Longreach – Barcaldina. Rauhallinen päivä

Nousin kuuden maissa ja totesin että huone oli oikein mukava. Lämpöä oli riittävästi ja aloitin vielä kirjoittelu ja varsinkin tiedostojen lähetystä, joka ei taaskaan tunnu toimivan luotettavasti. Soneran palvelin ei aina vastaa, vaikka prosessi meneekin sinne saakka kunnolla. 

Vasta kymmeneltä olin matkalla, oli jo mukavan lämmintä eikä tuullut ollenkaan. En mennyt Quantasin perustajien museoon, enkä Stockman Hall of Fame:en. Quantas on perustettu aikoinaan Longreachissa, se takia paikalla on museo. Museon suurin näyttelyesine on 747 jumbo, joka varmaan on saanut tunnit täyteen. Lauri kertoi Isassa, että kun laskeutuivat Longreachiin tällä jumbolla, oli uloimmat moottorit sammutettava laskun ajaksi, että moottoreihin ei menisi kiviä ja hiekkaa. Se tarkoittaa että jumbo ei enää nouse ainakaan nykyiseltä kiitoradalta, voihan nousu onnistua tyhjänä kahdellakin moottorilla mutta kiitoradan tulisi olla varmaan silloin pidempi. Longreachiin lennetään Brisbanesta säännöllisesti. 

Maasto on nyt vaihtelevampaa kuin aikaisemmin, puitakin on jonkin verran. Siellä missä on puita, on kenguruita jotka sitten joukolla jäävät autojen alle. Main Roads on yrittänyt ottaa käyttöön kenguruiden pelottelemiseksi heijastustolppia. Oli niidenkin kohdalla uusia raatoja. 

Leirintäalueella, jonne tulin, oli alkamassa ohjelmaa. Pystytin telttaa ohjelman aikana joten en sinne ehtinyt. Useat leirintäalueet ovat alkaneet pitää erilaisia ohjelmailtoja, usein liittyen karjatiloihin tai Outbackiin. Täällä teemana oli billy tea ja damper, eli outbackin snackit. 

Päivän saldo: Kokonaismatka: 108,06 km, Keskinopeus: 17,0 km/h, Maksiminopeus: 27 km/h. Kokonaismatka: 12 839 km, Sää:  4 C, aamulla tyyntä, päivällä voimistuvaa etelästä .

S 22 48 46,3 E 143 42 35.9 – Longreach.
Syntymäpäivän kunniaksi matkan kylmin yö ja pieni pyörremyrsky

Odotin millainen yöstä tulee, se antaisi viitteitä siitä, onko uusi peitteeni tarpeen. Polkupyörän tarakalla iso valkoinen mytty ei näytä kovin kauniilta mutta nyt tärkeintä on että säilytään yöllä lämpimänä. Kenties koko 5 AUD ostos olikin turha ja yöstä tulee lämmin kun päivälläkin oli jo mukavat lukemat.

Kuten kaikkien kilttien partiopoikien tuleekin tehdä, menin petiin jo seitsemältä. Kaikki ostamani kymmenet patterit ovat menettäneet tehonsa, joten valoa ei juuri auringonlaskun jälkeen ole. Peitto oli iltayöstä liikaa, makuupussilla pärjäsi aivan hyvin. Kymmeneltä oli vielä pussissa aivan mukava olo. Kahdelta katsoin kelloa ja totesin että saan vetää peittoa päälle, tulikin mukavasti lämpimämpi. Vähän ennen viittä katsoin kelloa ja samalla totesin että ei ole kylmä, mutta ei liian lämmintäkään. Puoli kuudelta aloitin aamiaisen teon ja kuudelta viritin lämpömittarin ulos. Sitä ennen sisällä oli 1,1 C. Ulkona maanpinnassa mittari näytti –2 C. Tehdessäni pakollisen aamusäähän tutustumisen ulkona totesin mittarin pitävän paikkaansa. Ilma täällä on kuivaa, joten kosteutta tai huurretta ei muodostunut, mutta kylmää joka tapauksessa. Ilman ostostani olisin ollut liemessä. Vaikka olisin laittanut kaikki vaatteet päälleni, olisi varmasti ollut kylmä. Muistelin että Etelänapamantereella vain harvoin teltassa oli näin kylmää.

Ilmavat lenkkarit
Matkaan lähdin seitsemältä. Kahdeksan maissa tuuli antoi merkejä itsestään, yhdeksältä oli tuulta jo enemmän. Ennen puolta päivää tuuli heikkeni ja kääntyi suunnaltaan, melkein koillisesta se oli joissakin paikoissa melkein auttaa menoa. Kerran huomasin että tuuli takaa on voimakasta, ihmettelin mistä on kysymys. Hetken päästä olin pienen pyörteen silmässä, minun oli nopeasti tultava alas pyörältä kun tuuli oli heittää nurin. Onneksi ei ollut muuta liikennettä juuri silloin, jouduin keskelle tietä. Jossain tällainen myllerrys olisi ollut jopa vaarallinen, Road Trainin tullessa tai kaiteettomien kolme-nelimetristen siltarumpujen kohdalla. Tieltä jos joutuu pois on alla betonia.

Vaarallinen pudotus
Queenslandin tiestö ei ole vakuuttanut. Täällä kyltitys on sekavaa, tiet huonoja ja monessa paikassa suorastaan vaarallisia metrien pudotuksia siltarummulta ilman kaiteita. Kuskit eivät ole sen parempia kuin muuallakaan, olisiko jopa päinvastoin. Turistit vilkuttavat, tai, kuten tänään, varautuivat etukäteen kuvaamaan kun ajoin ohi. Tänä päivänä ei ”kylmä juoma kuvasta” teksti olisi ollut tarpeellinen, aikaisemmin sitä suunnittelin. Ne jotka kuvaavat, tekevät sen melkein kuin häpeillen, muut tarjoavat vuorostaan kylmää vettä.

Longreach vaikuttaa aivan mukavalta paikalta, täällä jopa GSM toimii. Viimeksi niin oli Cloncurryssä muutama sata kilometriä sitten. Otin huoneen motellista, jotta kirjoittaminen kävisi helpommin ja saisin poltettua myös kuvat CD:lle. 

Vanhenemista ei voi pysäyttää
Syntymäpäivän kunniaksi ostin pullon kuplivaa. Käyn vielä syömässä paikallisessa ruokalassa. Huonetta ostaessani huomasin, että hinnat ovat kohtuullista tasoa. Mixed from the Grill on vain 14,50. Huomenna Barcaldineen, jonne on 120 km. Onneksi ei liian pitkä matka. Siellä otan telttapaikan samoin kuin tästä eteenpäin, heti kun räkä lakkaa juoksemasta.

Päivän saldo:  Kokonaismatka: 91,47 km, Keskinopeus: 15,6 km/h, Maksiminopeus: 28,3, , Kokonaismatka: 12731, Sää: klo 6 aamulla –2, lämpeni klo 13:00  22C. Tuuli itäkoillisesta, myöhemmin koillisesta, aika heikkoa