Coffs Harbor - Nambucca Heads. Teoriaa jalan heilauttamisesta

Vuode oli oikein mukava ja lämmin, paras motellihuoneen vuode mitä muistan. En tosin muista kovin pitkään, muistini kestoaika lähentelee kultakalan 0,5 sekunnin tasoa.

Kuulaassa aamuauringossa lastasin rekeni taas, totutun kaavan mukaisesti. Muut asukkaat olivat jo melkein lähteneet, kun yhdeksältä potkaisin vauhtia piha-asvaltista ja heilautin jalan korkean tarakkakuorman yli polkimelle. Joskus on käynyt, että en ole muistanut kuorman korkeutta ja niin lennokas lähtö on tyssännyt siihen että jalan heitto on pitänyt tehdä uudestaan. Tavallisesti tilanne tulee vastaan kun ympärillä on katselijoita, jotka kiinnostuneina odottavat pyöräilijän ahterin katoavan kaiken muun mukana ensimmäisen mutkan taakse.

Vauhtia täytyy saada riittävästi
Jalan heitto on ainoa keino päästä liikkeelle yhdistelmän kanssa. Joskus voi lähteä liikkeelle esimerkiksi jalkakäytävän reunalta siten että laittaa oikean jalan polkimelle ja hyppää kyytiin. Tasamaalta menetelmä ei toimi, pyörä ehtii kaatua ennen kuin saat jalan rungon yli. Ylämaahan lähtö on vielä kriittisempi.  Perusmenetelmä on seuraava: Valitset vaihteen, jolla pyörä liikkuu ylämäkeen, kun painosi on yhdellä polkimella, vaihteen pitää olla myös sellainen että sillä voit jatkaa ajamista kun olet päässyt liikkeelle. Vasen jalka polkimelle, oikean jalan heitto lastin yli ja ajamaan. Kuulostaa yksinkertaiselta mutta useimmiten alussa on vaikea saada yhdistelmää riittävään vauhtiin, jotta sen ohjattavuus säilyy.

Aamugolffia
Turistitoimistosta sain taas vaihtoehtoisen reitin eteenpäin, ainakin Satwelliin asti. Reitti oli hyvä, pyörätietä koko ajan. Nuori kaveri säpsähti, kun tulin pyörän kanssa. Näin jo kaukaa että oli kepin kanssa huitomassa tyhjää koka-pulloa. Kun tulin lähemmäksi ja hän huomasi minut, tervehti tietenkin ja selosti omaa peliään: ”Morning-golf”. Telkkarista tulikin aamulla USA:n PGA-kiertueen pelistä selostusta.

Satwellista takaisin A1 tielle, jota voisi nimittää myös F1 tieksi. Tiessä on välillä leveät reunat, mutta useimmissa paikoissa valkoisen reunaviivan takana kasvaa ruohikkoa. Autoilijat pitävät tietä reunaviivaan saakka omanaan. Jos ajat reunaviivan päällä, menevät autot 10 cm päästä totisen lujaa. Pahimpia ovat peräkärryt. Autoilijat eivät tunnut tajuavan että niillä on perässä autoa leveämpi kärry. En tiedä mitä laki sanoo täällä, mutta kärryt voivat olla tosi leveitä ilman sen kummempia lisävarusteita. Parasta pysyä mahdollisimman kaukana joka tapauksessa. Uudet Freewayt ovat esimerkkejä pyöräilijän huomioimisesta. Niissä on sopivat kaistanvaihtopaikat ja huomautukset autoilijoille pyöräilijöiden kaistoista ja risteyksistä.

Mylestomin risteyksessä päätin käydä katsomassa, millainen Mylestom on. Naistuttavani (tarjosi purkillisen säilöttyjä papuja) Mt Isassa kertoi asuvansa Mylestomissa Caravan Parkissa osan vuodesta ja lopun ajelevansa autolla ympäri maata. Bellinger River laskee mereen Mylestomissa. Kylä onkin pittoreski, dramaattisuutta lisää vuoret jotka tällä kohdalla ovat suhteellisen lähellä ja korkeita. Kuuluvat tietenkin samaan Great Diviving Rangeen, joka aiheuttaa pyöräilijöille ongelmia heti kun menee pois päätieltä. Monet mäet täällä ovat todella jyrkkiä, liian jyrkkiä ajettavaksi. Jos 40km:n tiellä 16 km on nousua, jota pääset eteenpäin 4 km/h, huomaat että päivässä ei pääse pitkälle vaikka alamäkeen voisit mennä valon nopeudella.  Nambucca Headsiin matkaa oli 27 km. Se tuntui sopivalta loppupäivän matkalta.

Nambucca Heads on pieni 6K asukkaan kaupunki. Yövyn rannan Caravan Parkissa.  

Päivän saldo: Kokonaismatka: 72,95 km, Keskinopeus: 13,0 km/h, Maksiminopeus: 48,8 km/h. , Kokonaismatka: 14502km, Sää: Aurinkoista, melkein pilvetöntä 20 C

Maclean - Coffs Harbor. Autonvanhuksia ja pirteitä koiria

Yöllä satoi ja niin satoi aamullakin. Nukuin hyvin, kun illalla olin irrottanut limaa kunnolla. Ääni ei ole kaunista kuultavaa, mutta minkäs sille voi.

Lähdin liikkeelle aamiaisen syötyäni oikein mukavassa kunnossa. Otin aamulla kaksi yskäpilleriä, joita sain Riddeleiltä. Joko ne olivat tehokkaita tai sitten kunto on parantumassa, kun ajaminen tuntui ”normaalilta”.

Autoharrastajan paha uni
Umarran ja Tyndale´n kaupungit vaikuttivat museoilta. Suuri osa rakennuksista on vanhempaa aaltopeltisorttia, rakennuksia on paljon laitettu pakettiin ja monessa ladossa ja vajassa on 40-50 lukujen autoja ja traktoreita. Osa vastaavista on myös pellolla, johon ne vuosien saatossa ovat painuneet jo varsin syvälle. Suomalaiset harrasteautoihmiset saattaisivat menettää yöuniaan kaikkien ruostumaan jätettyjen autojen ja koneiden takia. Toki joukossa on romua, mutta varmasti mielenkiintoista englantilaista ja muuta eurooppalaista kalustoa australialaisten lisäksi. 

Olin kolmessa tunnissa Graftonissa. Grafton on Clarence-virraan varrella, Graftonissa virta suuntaa sisämaahan ja erkanee siten toisaalle ykköstiestä. Clarence laskee mereen Macleanin kohdalla. Silta virran yli on Harwoodissa. Alue on sokeriruokoaluetta. Sokeriruokoa korjattiin juuri. Miesten sijasta sen hoitavat isot ”leikkuupuimurit”. Traktoreiden kippikärryistä korrenpätkät kipataan kuorma-autojen vaihtolavoille, joita sitten ajetaan sokeritehtaille. Alueella on kaksikin sokeritehdasta, yksi Hartwoodissa ja yksi Woodburnissa.

Muutama mäki
Grafton on nelisen kymmentä kilometriä ranikolta. Graftonista ykköstie kääntyy takaisin rannikolle. Coffs Harbour on seuraava iso kaupunki etelään. Coffs Harboriin on mahdollista ajaa myös hiljaisempaa sisämaan reittiä. Graftonin turistitoimistossa kävin kyselemässä tarkemmin. Sama pituus, sama ajoaika(autoille). Mäkiä? Yksi isompi. Jälkikäteen olisin voinut kysyä: Mikä niistä? Eli lähdin sisämaan reittiä. pituutta Graftonista 84 km. Eräs toinen, vielä olennaisempi kysymys jäi tekemättä: Missä majoitusta?

Glenreagh on kutakuinkin puolessa välissä. Sen jälkeen karttaan on merkitty vielä pari muuta kylää tai kaupunkia. Glenreaghissa yritin löytää majoitusta, mutta ei merkkiäkään sellaisesta. Kaipa seuraavassa kylässä. Muut paikat olivat vielä pienempiä, eikä niissä ollut majoitusta. Minun oli melkein pakko ajaa Coffs Harboriin, vaikka pimeä alkoi tulla jo 25 km ennen paikkaa. Loppuosan matkasta ajoin valoilla. Etuvalosta ei ole paljon hyötyä, takavalo näkyy aika hyvin. Perille tulin täysin pimeässä, monen nousun ja laskun jälkeen. Tuntui mielenkiintoiselta laskea pitkää alamäkeä pelkän tien keskiviivan hahmon varassa. Kun autoja tuli vastaan tai takaa, otin mahdollisimman reunaan.

Hevoset kirmailutuulella
Tien varrella on pieniä tiloja, joissa on sekä karjaa että hevosia. Lampaita en nähnyt. Ero täkäläisen karjan ja QLD:n Outbackin karjan välillä on huomattava. Täällä eläimet ovat hyvinvoivan ja jopa lihavan näköisiä kun ne takamailla luonnonlaitumilla olivat varsin laihoja. Hevoset olivat tänään kirmailutuulella. Useampi hevonen seurasi menoani tarkkana, parissa paikassa ottivat pienen laukan ympäri aitausta lämpimiksi. Koirat ovat täällä vapaampina kuin muualla. Kaksikin koiraa tuli tielle, toinen niistä yritti jopa juosta kilpaa ja haukkua lähietäisyydeltä samalla. Muuten täkäläiset vahtikoirat vaikuttavat ylilihavilta, pitkästyneiltä ja valmiina vaihtamaan puolta, jos niille sanoo pari sanaa. Moni koira luultavasti ei pääse milloinkaan varsinaiselle lenkille.

Yllättävästi vain vähän väsyneenä saavuin Coffs Harboriin. Käyn syömässä jotain take-a-waysta, mutta ei ainakaan hampurilaista. 

Päivän saldo: Kokonaismatka: 125,54 km, Keskinopeus: 14,8 km/h, Maksiminopeus: 51,6 km/h, Kokonaismatka: 14429km, Sää: Sadetta 16 C. 

Broadwater – Mclean. Sokeriruokopeltojen välissä

Leirintäalueen asuntovaunu oli hyvä yöpymispaikka. Sateen takia pääsin liikkeelle vasta yhdeksän maissa, nyt vastatuuleen, koska tuuli oli etelästä. Sadekuuroja tuli vähän väliä ja tuulenpuuskat heiluttivat pyörää kapealla reunalla.

Monessa paikassa tie kulkee sokeriruokopeltojen välisessä ”putkessa”. Jos tuuli tulee sivulta, ruokopellot suojaavat jonkin verran. Tien suunnasta tuuli voimistuu tässä putkessa. Kastelua varten Clarence-virrasta on johdettu kanavia peltojen viereen. Korjattuja peltoja jyrsittiin peruskuntoon aivan perinteisillä maataloustraktoreilla.

Iltapäivällä olo alkoi tuntua huonommalta, vaikka olin käynyt syömässä kevyen lounaan matkalla. Ajattelin että otan kevyesti ja yritän löytää majapaikan pian. Mcleonissa oli sekä hotelli- että motellihuoneita. Motelli tuntui paremmalta, rykiminen ja räkiminen eivät kuulu samalla tavalla ympäri taloa. 

Päivän saldo: Kokonaismatka: 65,14 km, Keskinopeus: 13,4 km/h, Maksiminopeus: 31,0 km/h, Mittarissa yhteensä : 14304 km, Sää: Pilvistä ja tuulista 17 C tuuli etelästä . 

Brunswick Heads – Broadwater. Kyllä tämä tästä

Tabletit auttoivat ja olo tuntui paremmalta. Brunswickin jälkeen Pacific Hwy nousee kukkuloiden harjalle ja kulkee siellä kymmenkunta kilometriä. Mukana on nousua ja laskua, siksi keskinopeus jäikin kovin vaatimattomaksi.

Ballinassa kävin ostamassa juomaa ja ruokaa, mutta en saa vielä syötyä mitään. Ajattelin käydä Macissa  syömässä hampurilaisen, mutta ajatus jo alkoi oksettaa. Aamulla yritin syödä cheese-bacon breadroll´ia, mutta siitä ei tullut mitään. Kahvi ja juomat menevät ja yritänkin käyttää mukanani kulkenutta kaakaojauhetta.

Saavuin tänne Broadwateriin, joka on pieni sokerinjalostuskaupunki joen rannalla ja otin niin kutsutun site vanin, eli asuntovaunun joka on parkkeerattu pysyvästi paikalleen. Sisällä on telkkari ja oikeantuntuinen vuode, mutta ei petivaatteita. Näissä vaunuissa ei ole vessaa tai suihkua, vesi tulee keittiön hanaan. 28 A$ on hinta, ei kovin paha. Menen nukkumaan pian, mutta en ennen auringonlaskua. Matkaa ei ole jäljellä paljon, mutta puolikuntoisena ei juuri jaksa kiinnostua maisemista tai nähtävyyksistä. Kuvaamisenkin jää vähälle.

Kyllä tämä tästä, jos ei muu auta niin laitetaan romut junaan ja mennään sillä lailla Sydneyhin.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 69,17 km, Keskinopeus: 13,6 km/h, Maksiminopeus: 47,8 km/h, , Kokonaismatka: 14237km, Sää: aamulla pilvistä 18 C iltapäivällä selkeää 26 C, voimakasta tuulta lounaasta.

Parkwood - Brunswick Heads. Rauhallisesti vähän matkaa

Aamulla olo oli parempi, ei hyvä, mutta kuitenkin sen verran että tuntui järkevältä lähteä liikkeelle. Molemmat sanoivat, että voin olla toisenkin päivän. Val laittoi aamiaista ja evästä mukaan. Val myöskin antoi pillerit jotka tuntuvat tehokkailta.

Todella mukava pariskunta. Molemmilla on käden taitoja. Brian on sisustusarkkitehti, joten nukketalojen suunnittelu sopii hyvin. Otin jäähyväiset jo kahdeksan maissa, ja lähdin ajamaan hyvien ohjeiden mukaan Pacific Hwy:lle. Ajaminen oli helppoa, koska pyörille oli varattu tilaa ja bussikaistoja sai ajaa pyörällä. Kolmisenkymmentä ensimmäistä kilometriä on Gold Coastia, sitten tie lähtee hieman sisämaahan ja muuttuu Freeway´ksi. Koska tie on kartassa merkitty vihreällä, arvelin että se on samaa kuin moottoritie, mutta yllätys olikin aikamoinen. Tällä Freeway-osuudella onkin erillinen pyöräkaista, ja siksi erittäin helppo liikkua. Val kertoi että tiellä saa ajaa pyörällä, mutta en oikein luottanut tietoon. Juuri ennen Brunswick Headsia tie on vanhaa ja kapeaa. Jouduin työntämään pyörän kahden ison mäen päälle. Tiellä ei ollut tilaa ajaa.

En tullut suoraan Brunswick Heads´iin. Ajattelin että rannalla kulkeva tie olisi rauhallisempi. Menin Ocean Shores nimiseen paikkaan. Se oli aikamoinen virhe. Paikka oli täynnä kukkulaa ja laaksoa. Jouduin taas työntämään pyörää ylös mäkeä kahteen otteeseen. Nyt siksi että en tässä kunnossa jaksanut niitä ajaa ylös. Brunswick Heads on pieni paikka rannalla. Pacific Highway tuo paikalle turisteja, ei paljon mutta kuitenkin niin että paikalla on kolme CP:tä ja motelleja.

Tähän saakka on yskittänyt. Kaipa nyt kunto alkaa normalisoitua. Yritän pitää rauhallista tahtia. Kovin suurta kiirettä ei ole, matkaa on jäljellä noin 800 km. Sydneyssä tarvitsen pari päivää lähtövalmisteluihin. Vierailu North Somersbyssä ottanee myös aikaa hieman.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 86,36 km, Keskinopeus: 15,1 km/h, Maksiminopeus: 43,4 km/h. , Kokonaismatka: 14168km, Sää: heikkoa tuulta koillisesta, 26 C.

Labrador, Gold Coast – Parkwood. Valin ja Brianin kotona ja huonossa kunnossa edelleen.

Illalla laitoin kaikki peitteet päälle mitä vain löysin. Sainkin mukavasti lämpöä päälle. Aamulla olo tuntui paremmalta, mutta kovin tarkkaa selkoa kunnosta ei ollut. Soitin Riddeleille, Val vastasi juuri kun olin sulkemassa puhelinta. Omaan varmaan tapaansa hän heti antoi ohjeet miten tulla perille. En ollut mitenkään varma että vierailu tässä kunnossa olisi hyvä, mutta Val ei juuri aikaillut vaan antoi jo ohjeita perille pääsystä. Matka ei ollutkaan pitkä, aika pian olin oikeassa paikassa. Val oli pihalla jututtamassa urakoitsijaan, jonka pitäisi tehdä ”sail” suojaamaan asuntovaunua rakeilta.

Val ja Brian ovat syntyneet Uudessa Seelannissa, mutta muuttivat Australiaan Gold Coastille jo kauan sitten. Kostea ja kylmä ilma ei ollut sitä mitä he toivoivat. Nykyisen talon he ostivat muutama vuosi sitten, hintaluokka 300.000 A$. Arvelivat että nykyisellään hinta on hyvinkin 400.000 hintojen noususta ja heidän tekemistään muutoksista johtuen.

Brian oli töissä, tekee yhtenä päivänä viikossa pientä hommaa nukkekotitehtaassa. Brian rakentaa nukkekoteja, Val puolestaan tekee nukkeja. Val on ollut ammattimainen nukkejen tekijä jo kauan aikaa. Riddeleitten talo on täynnä mitä hienompia nukkeja. Joka huoneessa on vitriineitä, joissa nuket ovat.

Brian tuli puolelta päivin lounaalle, sitä ennen olin saanut pyykin pesukoneeseen ja odotettavissa oli puhtaita vaatteita, pitkästä aikaa.

Lounaaksi oli keittoa. Keitto oli hyvää ja lämmintä vaikka muuten ruokahalut eivät tässä kunnossa olekaan parhaimmillaan.

Iltapäivällä Val ajoi paikkoja ympäri, kävimme Surfers Paradisessa ja monessa muussa paikassa. Uskomattoman hulppeita rakennuksia, rakennukset on useimmiten rakennettu keinotekoisten kanavien varteen. Silti hinnat eivät kuulostaneet aivan älyttömiltä verrattuna talojen kokoon ja laatuun. 1 M A$ on iso raha isostakin talosta. Arkkitehdeilla on tosiaan töitä täällä sillä jokaisella talolla on oma tyylinsä. Asiaa tietenkin helpottaa se että taloja ei tarvitse rakentaa talviolosuhteisiin. Kaikesta näkee että rahaa on liikkeellä, ero muutaman päivän takaiseen maalaismaisemaan on uskomaton.

Kävimme myös nukkekotitehtaassa, jossa toinen pää oli myymälänä ja toinen pää oli verstas, jossa Brian teki omaa hommaansa. Mukava ja mutkaton parikunta.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 7,6 km, Keskinopeus: 10,7 km/h, Maksiminopeus: 30 km/h, , Kokonaismatka: 14081, Sää: heikkoa tuulta, 22, Merkittävät tapahtumat: Riddeleiden talossa, Päivän lähtökohdat: Ajamisesta ei tässä kunnossa tule mitään.

Jimboomba - Labrador Gold Coast. Kunnosta huolimatta 14 000 täyteen.

Jo myöhään illalla yskitti ja vilutti. Leiripaikka ei ollut kovin mukava, koska telttani varmasti näkyi tielle, mutta ei siitä mitään haittaa kuitenkaan ollut. Ainoastaan meteli oli kova. Aamuyöstä mittari näytti 3,9 astetta, aamulla kuuden aikana 5,9. Vedin illalla makuupussin suun melkein kiinni ja suurimman osan yöstä tuntui lämpimältä. Aamulla oli selvää että kunto ei ole hyvä. Yskitytti ja olo tuntui kuumeiselta. Tämä päivänä, jolloin edessä on raskas Tamburinen vuoren nousu ja sieltä lasku.  

Ajoin ensin Tamborinen kylään, joka ei ole vuorella. Siellä kyselin noususta, postitoimiston pariskunta arveli matkaa oleva 40 km ja autolla ottavan 2 tuntia. Olin kartasta saanut toisenlaisen lyhyemmän matkan ja lähdin ajamaan joka tapauksessa ylös. Nousu on jatkuvaa ja paikoin jyrkkää, mutta jalkamieheksi ei tarvinnut ruveta. North Tamburine on jonkinmoinen turistipaikka, siellä on kaikenlaista turistipalvelua. Näin talvella monet paikat ovat suljettuja muta kävijöitä näytti olevan erityisesti antiikkipaikoissa. Minä kävin aikaisemman suunnitelman mukaisesti Lahey Roadilla ja siellä numerossa 22. Olin sopinut ennen matkalle lähtöä että käyn viemässä terveiset tähän osoitteeseen entiselle pietarsaarelaiselle. Kirjoitin lapun ja vein sen postilaatikkoon. 

Jyrkkiä laskuja
Matkalla vuorelle tuli 14000 km täyteen. Lounaan jälkeen lähdin ajamaan kohti Gold Coastia, helpompaa tietä pitkin. Silti tie ei ollut helppo, laskut olivat ajoittain 13% parin kilometrin ajan. Kävi mielessä mitä tehdä jos jarruvaijeri katkeaisi. Molempia jarruja tarvittiin täydellä teholla. 

Kaveri epäili
Oxenford oli ensimmäinen paikka Gold Coastilla. Sinne saapuminen tuntui helpotukselta. Ensimmäisessä ostoskeskuksessa ei ollut Chemistiä, joten sieltä en saanut helpotusta yskään ja kurkkukipuun. Nuori kaveri tuli haastattelemaan, kyseli mitä peräkärryssä kuljetin. Selostin vähän juoman ja ruoan tarvetta Pohjois-Australiassa. Kerroin myös matkan kulkua ja kaveri ihmetteli yhä enemmän. Oli jonkunlainen sportti-ihminen ja ensin epäilevä, mutta sitten ihmetteli enemmän ja enemmän matkaani. Kiitti lopuksi kädestä pitäen ja toivotti hyvää loppumatkaa. Sitä juuri tarvitsenkin. Val ja Brian Riddell olivat kutsuneet minut yöpymään luonaan, mutta matka Parkwoodiin oli liian pitkä. Minulta puuttui jostain syystä heidän numeronsa joten matkalta en saanut soitettua eikä kioskeissa luetteloita. Säilyvät yhtä vähän kuin Suomessa. Ajoin 4-tien kautta Labradoriin saakka. Siellä on kartan mukaan motelli ja Leirintäalue. Motelleita oli useampia, leirintäalueen reception antoi toisen paikan osoitteen, jossa huoneen hinta oli oikealla tasolla. Siellä sain suuren huoneen, jotta pyörä sopii huoneeseen.

Menen pian pehkuihin, huominen saa näyttää miten matkaa jaksaa jatkaa.