North Somersby. Mahtava myrsky ja sähköt poikki

Uni maistui, heräsin aamulla hyvissä ajoin tottumuksen mukaan. Otin rauhallisesti ja odotin että talo herää. Talossa oli yövieraina vanhemman pojan lapset Amberly ja Megan. Yö oli kai ollut hieman rauhaton, nuorempi tyttäristä oli ollut rauhaton ja itkenytkin vähän.

Tuuli voimistui niin että puista katkeili oksia. Aamupäivällä Ari tuli käymään, Veikko ja Ari valmistelivat toimitusta hedelmämyyjille. Seurasin sivusta kun appelsiineja pestiin ja vahattiin toimitusta varten. Veikko on rakentanut ja hankkinut laitteiston hommaa varten niin että kaikki toimii hyvin ja mutkattomasti. Veikolla on paja, jossa on kaikki laiteet mekaanista valmistusta varten. Ari on ammatiltaan sorvari, joten pajalle on hyvin käyttöä.

Tuuli yltyi. Maksimissaan 120 km km/h. Se aiheutti paljon vahinkoa sekä autoille että rakennuksille. Lounaan jälkeen lähdimme Veikon kanssa Somersby Fall´s sekä Australian Reptile Parkiin. Matkalla sinne  huomasi että tuuli on erittäin voimakasta. Paloautot ja poliisitkin olivat liikkeellä. Falls on aika kuiva, mutta korkea, arviolta korkeutta oli 100 m. Mistään paikallisesta lappusesta ei putousten yhteistä korkeutta löytynyt. Putousten jälkeen oli Reptile Parkin vuoro. Siellä oli hyvin esillä Salt Water Crocodile Eric, joka otti asiat rauhallisesti ja lepäili omassa aitauksessaan. Ei kuulemma hyväksy muita krokotiileja lähelleen, tekee niistä ruokaa. Paikalla oli myös alligaattoreita ja pieniä Fresh Water Croceja. Hämähäkeillä oli oma osastonsa. Huntsman joka oli paikalla oli pienempi kuin Hamptonissa tapaamani. Se jonka paikan emäntä laittoi paloiksi.

Mielenkiintoisen reissun aikana sähköt olivat katkenneet. Ritva oli saanut ruoan valmiiksi ennen kuin sähköt olivat menneet poikki. Aterian jälkeen Veikko ja Ritva halusivat näyttää rannikkoa ja Gosfordia. Gosford on molemmille tuttu, koska Somersby kuuluu Gosfordiin. Kävimme ensin näköalapaikalla, josta näki Gosfordin lahdelle ja rannikolle. Tuuli oli voimakasta, Ritva vitsailikin että oli hyvä että hän lähti mukaan niin auto ei lähde lentoon. Kävelin vielä toiselle näköalapaikalle, josta näki hyvin rannikolle. Veikko ja Ritva odottivat sillä aikana autossa. Ajoimme sitten Gosfordin läpi, joten sekin paikka tuli tutuksi. Aurinko oli laskussa, kun tulimme takaisin. Reissun aikana sähköt olivat tulleet takaisin. Juttelimme illan mittaan, kahvin ja ruoan ohessa. En muista milloin olisin syönyt yhtä hyvin kuin täällä.

Ari perheineen tuli käymään illalla. Oikein mukava perhe, perheessä on kolme lasta ja pari koiraa.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 14962, Sää: 17 C, Myrsky.

 Gateshead - North Somersby.  Ritva ja Veikko Rahkolalle tulo.

Aamulla oli pilvistä, kun puoli seitsemän aikana vilkaisin ulos. Huoneessa oli 16C mutta arvelin ulkona olevan paljonkin kylmempää. Kahdeksalta olin valmis lähtemään liikkeelle. Kartasta oli perehtynyt Somersbyn ajoreittiin, paras ja helpoin reitti oli Freewayn kautta.

Lake Maquaire oli näkyvissä Swanseassa, kävin siellä myös aamiaisella. Swansean jälkeen tie nousi harjanteelle, josta näkyi sekä valtameri että Lake Maquaire. Ilmassa oli selvästi myös savua, joka lienee peräisin teollisuudesta Sydneyn ja Newcastlen seuduilla. Savun takia näkyvyys ei ollut parhaimmillaan, osana saattoi olla myös pilvinen sää. Tie kulki pitkään harjanteella, kunnes se yhtyi Freewayhin. Freeway laski pitkän matkaa, ja nopeutta oli helppo ylläpitää. Liittymiä tuli ja meni, lopulta tunnistin Veikon puhelimessa antamat ohjeet. Pitkä ylämäki jonka jälkeen tulisi Peat Ridgen liittymä. Ylämäessä huomasin että eturengas oli tyhjentymässä. Kun pääsin liittymään, oli rengas jälleen tyhjä. Nyt ei auttanut kuin soittaa Veikolle ja kertoa tilaanne. Veikko lupautui tulemaan lava-autolla vastaan, joten saisin itseni ja pyöräni sillä perille. Veikko tuli, laitoimme pyörän perälle ja Veikko lähti ajamaan kohti Viitasalontietä. Olin puhelimessa saanut ajo-ohjeet, ja voin nyt seurata Veikon ajaessa matkan edistymistä. 

Matkan jälkeen olin hikinen, suihkun jälkeen puhtaat vaatteet tekivät olosta inhimillisemmän. Kahvi maistui oikein hyvälle, samalla saimme keskusteltua hieman taustoja sekä Veikon ja Ritvan Australian olosta että omasta pyöräretkestäni. Veikko ja Ritva ovat kotiutuneet Australiaan hyvin kaikesta päätellen. Kahvin jälkeen lähdimme tutustumaan appelsiiniviljelyksiin. Veikko näytti sekä appelsiinien käsittelylaitteistoa että peltoja jossa appelsiinipuut olivat keltaisina hedelmistä. Pellot ovat kukkuloiden rinteillä. 

Vajassa oli laatikoissa appelsiineja odottamassa käsittelyä. Appelsiinit menevät suoraan kauppoihin. Tällä tavalla välikäsiä on vähemmän joten katetta jää paremmin. Kierroksen jälkeen Ritvalla oli valmiina maittava ateria, oikeita lihapullia ja muussia. Ruoka maistui.

Veikon ja Ritvan poika vaimoineen tulivat vierailulle, samalla lapset tulivat yövieraiksi. Pariskunnalla oli merkkipäivä, ja olivat menossa viettämään iltaa yhdessä. Suomen kieli on perheessä hallinnassa, vakka vaimo ei suomea puhukaan. On helppo huomata että lapsenlapset ovat rakkaita ja että lapset myös pitävät isovanhemmista.

Sauna on lämpenemässä. Siitä onkin aikaa kun saunassa on viimeksi tullut saunassa käytyä.

Päivän saldo:  Kokonaismatka: 67,88 km, Keskinopeus: 15,9 km/h, Maksiminopeus: 49,0 km/h, , Kokonaismatka: 14962, Sää: 17 C, pilvistä.

Bulahdelah – Gateshead. Moottoripyöräjengillä ongelmia

Illalla hotellille tuli moottoripyöräjengi. Enimmäkseen viisi-kuusikymppisiä jengiläisiä oli pihalla pyörien ja olutlasien kanssa. Pyörät olivat uusia, Bemareita ja Suzukia ja Kawaa suurimmasta päästä. Jotenkin vaikutti siltä, kuin pyörät ja kuskit olisivat olleet eriparia.

Aamulla olin hakemassa pyörää takapihalta kun samaan aikaan yksi pyöräilijöistä oli hakemassa omaansa. Bemari oli aivan uusi, ongelma oli se, että se oli parkkeerattu takapihan pieneen ylämäkeen, eikä kuski saanut sitä tuelta ja liikkeelle ilman apua. Mukana oli apumies joka työnsi avuksi pyörän tuelta kun kuski oli pyörän päällä ja lähti liikkeelle. Liukas asfalttirengas ei oikein pitänyt märällä ja pehmeällä ruohikolla. Niin pian kun pyörä oli maassa ja kuski yritti lähteä liikkeelle, takarengas heitti multavanan apumiehen päälle. Kuski lisäsi kaasua ja silloin koko pyörä oli karata käsistä. Tuuria oli mukana ja pyörä ja kuski tulivat yhtä matkaa etupihalle, jonne toin pyöräni lastausta varten. Hieman huolestutti miten kuski hallitsee koneensa silloin kun tiellä on yllättävä tilanne. 

Itse lähdin liikkeelle kahdeksan maissa. Matka taittui mukavasti ja huomaamattomasti. Sää oli hyvä ja tuuli melkein myötäinen. Pitkästä ajoin ”normaalilla” ajovaatetuksella. Mietin pitkän, lähdenkö Newcastlen kaupunkiin vai ajanko suoraan Pacific Freewaylle F3. Lähdin Newcastlen suuntaan ja ajoin perille kaupunkiin. Aika hiljainen ja rauhallinen kaupunki. Keskustassa kävin turistitoimistossa. Sieltä sain hyvän paketin karttoja ja ohjeita. Ajattelin ajaa jonkin matkaa etelään. Tie 111 johtaa Maquaire-järven itärantaa etelään ja yhtyy F3:een Wyongissa. Sieltä ei olekaan pitkä matka North Somersbyhyn, joka on seuraava kohde.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 107,39 km, Maksiminopeus: 46,0 km/h, Alkoi, , Kokonaismatka: 14895 km, Sää: 21 C, heikkoa tuulta luoteesta, puolipilvistä.

Taree – Bulahdelah. Rasvat ovat kadonneet

Aamulla motellissa sain 44 AUD huoneen hintaan kuuluvana aamiaisen. Pidin säteilylämmitintä päällä koko yön, ilman toista huopaa olisi kuitenkin tainnut tuntua viileältä. Pohdin vaatetusongelmaani. Mukanani oleva Laufferin pyöräilyasu ei ole sopiva. Se suojaa tuulelta, mutta ylämäissä ja siellä missä muuten joutuu tekemään enemmän työtä, alla oleva vaatetus kastuu. Kun siten laskettelee alamäkeen, tulee vilu nopeasti. Harmittaa kun en ottanut käyttämääni talviajovarustusta mukaan. Edessä tuulelta suojaava kangas, takana harvempi ja hengittävämpi kangas. Se olisi luultavasti toiminut paremmin kuin nykyinen vaatetus.

Voi olla että olen matkan aikana menettänyt niin paljon suojaavia rasvoja, että ottaa aikansa ennen kuin elimistö tottuu tilanteeseen. Kun tänään iltapäivällä aurinko paistoi ajoittain ja lämpötila nousi 16-17 C tienoille, heitin fleecen pois.

Motellin omistajalla oli ollut hotelli Longreachissa. Kymmenisen vuotta sitten hän oli myynyt sen ja ostanut nykyisen motellin Tareesta. Näyttää olevan kova kisa, kun ajelin Pacific Highwaylle, yhdessä paikassa tarjottiin huonetta 35 AUD. Halvin motellihuone mitä olen nähnyt. Hinta on aika tarkkaan 20 €. Kapasiteettia on liikaa ja vanhimmat ja huonoimmat paikat joutuvat kalastamaan asiakkaita hinnalla. Motelli hyvässä paikassa voi olla hyvä business, mutta jollei asiakkaita ole riittävästi, jää palkaksi vain vaivat. Paikat ovat pääsääntöisesti omistajahoitoisia, vain isommilla motelleilla on varaa pitää ulkopuolista henkilökuntaa. Nk. Pub-huoneet ovat toinen asia. Hotellilla on oltava tietyt toiminnot joka tapauksessa, pub-huoneet lisäävät muiden palvelujen käyttöä ja siten puolustavat paikkaansa, vaikka huoneiden kannattavuus muuten ei olisikaan niin hyvä. 

Matkaan sopi sekä ylä- että alamäkeä. Tie kulkee läpi vuoriston, monessa paikassa se on rakennettu tosi korkealle penkalle. Silti nousua ja laskua on aika tavalla. Saavutin pitkästä aikaa maksiminopeuden ennen Bulahdelahia olevassa pitkässä alamäessä. Enemmänkin olisi mennyt, mutta reunalla oli irtokiviä, siksi en riskeerannut yrittämällä uusia ennätyksiä.

Bulahdelahin turistitoimistossa tarkistin majoitusvaihtoehdot. Lähellä oli Hotelli Pub-huoneineen.  Toistaiseksi aivan mukava. Sänkykin on viime vuosikymmeneltä, ei vanhempi.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 75,43 km, Keskinopeus: 14,2 km/h, Maksiminopeus: 58,2 km/h, , Kokonaismatka: 14787 km, Sää: 17 C, heikkoa tuulta luoteesta, puolipilvistä.

 North Haven -  Taree. Valkoiset jauheet täytyy heittää pois

Tavalliseen tapaan olin petissä ennen kahdeksaa ja heräsin kuudelta kellon soittoon. Loikoilin vielä puolisen tuntia ennen kuin lähdin tallustelemaan kylmään vessaan, jossa oli kymmenisen astetta lämmintä.

Kylmään tuuliseen ulkoilmaan lähteminen ei tuntunut kiinnostavalta, mutta kun olin saanut tavarat kasaan ja lähdin liikkeelle, olo oli parempi. Ajoin rauhallisesti kohti Pacific Highwayta. Tie kulkee ohi noin 300 metriä korkeiden vuorten. Rannalla olevat kaupungit ovat sekä asuinkaupunkeja että lomapaikkoja. Matkaa Sydneyhin on kolmisen sataa kilometriä, varmaankin osa asukkaista on sellaisia jotka muuttavat eläkeikään tultuaan rauhallisempaan paikkaan meren äärelle. Kesän aikana jota täällä kestää lähimain 10 kk, lämpötilat ovat riittävän korkeita mukavaan ulkoasumiseen, vain talven aikana asunnot saattavat olla vilpoisia. Uusissa rakennuskohteissa mainostetaan jo kaksinkertaisia ikkunoita, mutta enimmäkseen äänieristyksen takia.

Australiaa on tullut katsottu jo niin paljon, että kiinnostus ei enää riitä pitkälle. Kaupungit alkavat olla tuttuja ja samalla alueella samantyyppisiä. Rannalle ei juuri viitsi mennä, tuuli on liian kovaa. Tiesin entuudestaan että lopussa tulee kyllästyminen, mutta se paheni vielä yskän ja olosuhteiden takia. Olen yrittänyt vaihtaa ruokavaliota, mutta silti ruoka ottaa vähän vastaan. Huoltoasemien ruoka on kaikki samanlaista, rasvainen hampurilainen eikä varsinkaan ranskalaiset eivät enää mene alas. Pekoni ja kananmuna-aamiaiselle on käynyt samalla tavalla. Jo matkan alkuvaiheessa kyllästytin itseni kiinalaisella ruoalla. Take-a-way annokset ovat suuria mutta ne eivät maistu samalle kuin ravintolassa. Yritän hakea majoitukseen pizzaa aika-ajoin. Pizza ei ole halpaa, mutta se on toistaiseksi säilyttänyt syötävyytensä, kai siitä syystä että suurella osalla matkaa ei ollut mitään mahdollisuutta saada pizzaa.

Aamulla puhdistin styrox-laatikkoani, jossa säilytän ruokatavaroita. Laitoin pois sellaista, jota en ole käyttänyt pariin kuukauteen. Minulla on vielä jäljellä Esperancessa hankkimaani valkoista jauhetta. Sekin täytyy heittää pois ennen lennolle lähtöä, muuten voi tulla hankaluuksia. Valkoinen jauhe on Leppinin urheilujuomatiivistettä, jota kilon purkista olen käyttänyt kenties puolet. Se on varmaankin hyvää ainetta ja kenties olisi nyt loppupuolella ollut erityisen tarpeen, kun poweri muuten alkaa hiipua.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 57,88 km, Keskinopeus: 12,7 km/h, Maksiminopeus: 32,3 km/h. Kokonaismatka: 14712km, Sää:                      4-15 C, kovaa tuulta lounaasta.

Kempsey - North Heaven. Mahtavat mainingit

Aamulla näytti kylmältä ja olikin sitä. Pyörän mittarissa oli 11C. Laitoin farmarit ajohousujen päälle, eikä se tuntunut yhtään liialta.

Ajoin rauhallisesti ja käännyin Port Maquaireen. Siellä söin ja ostin vähän matkaevästä. Sitten lähdin rantatietä pitkin kohti Laurietownia. Välillä satoi mutta ei pahasti. Yhdessä paikassa kävin katsomassa rantaa, vaikka tiellä olikin varoituslappuja. Paikka näytti koirien ulkoiluttamispaikalta jälkien perusteella. Mainingit olivat todella mahtavat .

Kävin leirintäalueella kysymässä vaneja, mutta paikalla ei ollut. Puoliksi jäätyneenä oli helppo ottaa ensimmäinen motelli joka eteen tuli. Kuuden huoneen paikka ei ole massiivinen, mutta isäntäväki vaikuttaa mukavaa.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 82,05 km, Keskinopeus: 12,6 km/h, Maksiminopeus: 43,7 km/h.  Kokonaismatka: 14654km, Sää: 14-15 C, kovaa tuulta lounaasta.

 Nambucca heads – Kempsey. Rouvat sauvakävelyllä

Aamulla olin kahdeksalta valmis jättämään tilapäisen kotini ja lähtemään maailmalle. Ajattelin käydä katsomassa rannalla, leirintäalue on rannalla, mutta kilometrin aallonmurtajakävelyn jälkeen on mahdollisimman pitkällä. Ajoin perille saakka pyörällä, tilaa siihen on hyvin eikä kietoja asiasta ollut. Kuvatessani maisemaa kaksi sauvakävelijää lähestyi reippain ottein. Kaksi rouvaa, noin 75 vuotiaita. Menivät ensin ohi, mutta pysähtyivät ja aloittivat kiltin tenttaamisen. Huomasin että Exel on tehnyt hyvää työtä, sauvoissa koreili Exelin logo. Rouvat kysyivät mistä olen. Suomi ei aiheuttanut mitään isoja kommentteja. Rouvat lähtiessään suosittelivat vielä paria paikkaa rannikolla, ovat kuulemma erittäin kauniita. Toinen rouva totesi että siksi hän siellä asuukin. Kuvasin hetken aikaa maisemia, kunnes päätin lähteä kaupunkiin aamiaiselle, vaunussa en syönyt paljon mitään. Ohittaessani rouvia heillä olikin lisää kysymyksiä. Onko tämä suosittua Suomessa. Tarkoittivat sauvakävelyä. Kerroin että kyllä on. Olivat päätelleet että kun sauvoja valmistetaan Suomessa niin varmaan se on hyvin suosittua. Olivat lukeneet pienen präntin sauvan kyljestä. Näyttivät vielä minullekin. Totesin että nimi on tuttu ja että Exel valmistaa sauvoja kävelyn lisäksi myös hiihtoon. Rouvat riemastuivat. ”Meiltä puuttuu vain lumi”, he totesivat paikalliseen tapaan jossa kaikesta pitää löytää ainakin vähän hauskaa. Sitten toinen rouvista vakavoitui ja totesi: ”Olen tuntenut itseni paljon paremmaksi kun hankin nämä sauvat, näillä saa kunnon liikuntaa”. Exelilä on kaksi mainiota myynti-ihmistä Australiassa. Totta puhuen, lujaa menivät sauvojen kanssa, eivätkä olleet edes hengästyneitä.

Aamiaisen ja ostosten jälkeen lähdin tielle. Olosuhteet olivat aivan hyvät ja ajelin rauhallisesti Kempseytä kohden. Tien reuna on mitä on ja on koko ajan oltava tarkkana. Puoli kolmelta olin Kempseyssä, lounastaukoni aikana alkoi sataa. Yritin löytää Caravan Parkia. Sellaisia pitäisi olla useampiakin. Matkalla keskustasta etelään ajoin motellin ohi joka kaupitteli huonetta 40 AUD. Halpa hinta houkutteli ja päätin käydä katsomassa. Otin huoneen, vaikka tiesin että yleensä alennetutkin hinnat ovat liian korkeita. Huone jonka sain on muuten OK, mutta se on rakennuksen etupuolella ja tien meteli tulee suoraan sisälle. Yöllä ei ole kovin hiljaista. Motellia pitää erittäin vanha juutalaispariskunta. Kaikki paikat ovat täynnä ohjeita ja kieltoja, jotkut varsin kummallisia. Esimerkiksi lisälämmitin, jos sellaista tarvitaan, pitää kysyä heti motelliin saavuttua.

Päivän saldo: Kokonaismatka: 69,76 km, Keskinopeus: 14,8 km/h, Maksiminopeus: 47,8 km/h. , Kokonaismatka: 14572, Sää: Aamulla pilvetöntä, pilvistyi päivän mittaan 22 C, sadetta.

Sivun alkuun